I can't believe I did it!

En voi uskoa tätä todeksi. Todellako, todellako tänään oli se päivä, jota varten olen valmistautunut viimeiset tuskantäyteiset kuukaudet? Kyllä vaan, tänäaamuna heräsin kello 8.00 toteamaan, että vihdoinkin on koittanut se aamu, jota olen kauhun ja jännityksen sekaisin tunnelmin odottanut ja pelännyt jo kauan. Toisinsanoen, neljän tunnin kuluttua olisi oltava Tampereen yliopiston luentosalissa rustaamassa vastauksia Psykologian valintakokeen tehtäviin.

Sisällöllisesti päiväni on siis ollut suunnilleen seuraava: Aamulla nousin rauhassa, laitoin uunin kuumenemaan ja siirryin olohuoneeseen lukemaan päivän lehtiä. Uunin lämmettyä valmistin itselleni ranskalaistyyppisen aamiaisen: esipaistettuja croissantteja sekä maitokahvia lempimukistani.

Ihanan aamiaisen jälkeen aloin hitaasti valmistautua päivän koitokseen. Käytin kiirreettömän aamuni lähinnä hermojen tasaamiseen ja rentoutumiseen. Venyttelin, kuuntelin musiikkia, laitoin hiuksia ja meikkasin sekä väsäsin taas jonkun kutsukortinkin lisää. Viimein lähtöaika alkoi lähestyä ja pääsin ulos kauniiseen auringonpaisteeseen. Yliopistolla oli tietysti todella paljon ihmisiä. Psykologiaa haki tänä keväänä ennätysmäärä lukemaan, ja koska tunnetustikin sisäänpääsyprosentti on lähes olematon, oli ihmismäärä todellakin päätähuimaava. Onnekseni pääsin kuitenkin pieneen saliin koetta suorittamaan, niin että ehkä tuo karu todellisuus ei minulle ihan päässyt konkretisoitumaan samoin kuin niille, jotka olivat suurimmassa mahdollisessa salissa.

Jos tähän asti päiväni on vaikuttanut suhteellisen rennolta ja positiiviselta, niin nyt siihen tulee muutos: itse koe oli nimittäin AIVAN KAMALA! Ensimmäisen matematiikan tehtävän ratkaisun tajuamiseen minulla kului lähes tunti. Olin yrittänyt opettaa itselleni, ettei kokeessa saa jumittua, eteenpäin täytyy mennä ja että vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka mitä tulisi paperissa eteen, niin missään, siis ei MISSÄÄN tapauksessa saa panikoitua. No, tietenkään tämä ei ihan onnistunut itse koetilanteessa: ei tunnu mukavalta istua kovassa jännityksessä ahtaassa salissa ja huomata, että aivot raksuttavat tyhjää minuutista toiseen. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin kuitenkin alkuun ja sain kun sainkin laskettua matikanlaskuista ensimmäiset kohdat. Aineiston monivalintaosuus ei valitettavasti tuonut sekään helpotusta kokeen tasoon: tuskailin kysymysten kanssa tovin, mutta päätin, etten jää niihin liikaa jumiin, vaan koitan jatkaa tasaista tahtia eteenpäin ja palaan vaikeisiin kohtiin jos aikaa jää. Kokeen lopussa olikin sitten sellainen ylläri ettei mitään rajaa. Meille oli valmennuskurssilla sanottu, ettei psykologian valintakokeeseen ole enää moneen vuoteen kuulunut erikseen logiikan osuutta, ja siksi olisi ihme, jos sellainen tänä vuonna meidän eteemme lävähtäisi. No eikös siellä sitten ollut kahdeksan logiikan tehtävää monivalintojen perässä. Aikamoinen romahdus oli tuo ainakin minun osaltani, logiikkaa kun ei ole nyt siis tullut yhtään harjoiteltua.

Kellon lähestyessä viittä pakkasin tavarani ja palautin paperini. Kokoonnuimme valmennuskurssilaisten kanssa aulassa ja lähdimme hetken kuluttua tuutorimme johtamina kohti Passionin terassia. Istuimme baarissa pari tuntia juttelemassa kokeesta ja muusta ja se oli kyllä todella mukavaa. Tuntui niin ihanalta purkaa ajatuksia ja tuntoja muiden sellaisten kanssa, jotka olivat käyneet saman rumban läpi. Vaikka samaan aikaan tunnen oloni hiukan surkeaksi, koska koe oli niin hirveä, olen myös aika ylpeä. Vielä kuukausi sitten en olisi uskonut selviäväni näin vaikeasta kokeesta millään ihmeelläkään, mutta nyt se on onnellisesti takanapäin. Huomisesta alkaen on minulla siis ansaittu KESÄLOMA, ja yritän parhaani mukaan nauttia siitä!

Aurinkoista viikonjatkoa!