Reissussa

12.12 valkeni jännityksentäyteisenä. Muutama tunti ja olisi aika istuutua mukavasti junaan suuntana Helsinki ja tarkemmin eteläsatama. Koska olen ehkä maailman pahin jännittäjä, olin jo ehtinyt pelätä lähes kaikkea mahdollista mikä voisi mennä pieleen. Mieleeni ei ollut kuitenkaan juolahtanut, että kaikista epäonnen sattumuksista meitä voisi kohdata huono merisää ja niinpä säikähdin todenteolla kun isäni aamulla ystävällisesti ilmoitti, että uutisissa on luvattu todella kovaa myrskyä ja merenkäviöitä on varoitettu siitä. Jälkikäteen muistellen isäni aito huoli ja suorastaan ylitsepursuava varovaisuus (hän kehoitti meitä vielä harkitsemaan lähtemistä) on hurjan hellyyttävää, mutta sillä hetkellä taisin vähän hermostuakin. Yritinhän pitää oman mieleni edes jokseenkin rauhallisena ja keskittyä ajattelemaan, ettei myskyvaroitus ehkä kuitenkaan kävisi toteen. Paniikinomaisesti silti tarkkailin puhelimestani sääennustetta ja totesin nyt ensikertaa itsekin, että totta tosiaan, neljän metrin korkuisia aaltoja olisi meidän reitillemme luvattu.

Junassa tekstasin Tuulin kanssa ja sovimme yhteistuumin, että reissusta selvitään kyllä kunhan vaan pidetään toisistamme huolta eikä stressata liikoja. Ja täytyy kyllä sanoa, että tässä seurassa ei muuta voi kun tuntea olonsa turvatuksi: vaikka myrsky välillä koettelikin ja yöllä tuntui että laiva keikkui välillä oikealle ja välillä vasemmalle kyljelle, ei pahoinvointi missään vaiheessä äitynyt kestämättömäksi. Nautin olostani rakkaan ystäväni turvallisessa ja lämpimässä seurassa.

Aamulla heräsimme aikaisin, jotta ehdimme meille varatulle erikoisaamiaiselle. Se olikin todellinen elämys kuohuviinineen kaikkineen. Ja vielä merinäköalalla! Pian aamiaisen/brunssin jälkeen saavuimmekin jo Tukholmaan. Satamasta hyppäsimme lähimpään metroon ja matkustimme Fotografiskaan. Kävimme katsomassa kaikki näyttelyt, joista päällimmäisimpänä ja vaikuttavimpana mieleeni jäi Elliott Erwitt. Kuvat puhuttelivat minua yksinkertaisuudessaan ja aistikkuudessaan. Erwittin kerrottiin pitävän erityisen paljon koirista ja lapsista (kuten minäkin) ja siksi hän myös oli valinnut näitä kuvattavikseen. Valokuvissa oli paljon huumoria, mutta myös aimo annos tietynlaista kaihoa ja herkkyyttä.

Fotografiskasta jatkoimme matkaa kävellen vanhaan kaupunkiin, sillä halusimme käydä fiilistelemässä joulua myös Tukholman kehutulla joulutorilla. Itselleni paikka oli hienoinen pettymys. Jos nyt olen ihan rehellinen, niin mielestäni jopa Tampereen joulutori on tunnelmallisempi kuin tuo. En tiedä mikä siinä oli, johtuiko vaan kärsimättömyydestä, taideähkystä tai pienestä palelusta, mutta minulle tuo tori ei kyllä kolahtanut. Lucian päivän kunniaksi torilla oli kuitenkin lapsikuoro esiintymässä ja kuuntelimmekin heitä hetken.

Kello kävi käymistään, joten pian oli aika siirtyä kohteissamme eteenpäin. Seuraavaksi suuntasimmekin askeleemme kohti Tukholman keskustaa. Siellä vietimme jonkun tunnin pyörien kaupoissa ja lopulta ehkä hieman uupuneina istahdimme todella viihtyisään kuppilaan nauttimaan lämmintä juomaa sekä "pieniä" herkkuja. Itse valitsin ensimmäistä kertaa kanelilaten sekä maitosuklaacookien. Mahat täysinä (taas kerran) ja tutkittuamme hetken karttaa, starttasimme suuntana vähitellen satama. Päätimme kävellä vähän kauemmaksi metrolle, jotta voisimme vielä vähän tunnelmoida ja ihailla keskustan katuja joulunaikaan.

Taisimme olla hiukan väsyneitä ja ajatuksissamme. Kävelymatka metrolta satamaan ei nimittäin ollut pitkä, mutta osoittautui sitäkin vaikeammaksi lähdettyämme kävelemään täysin päinvastaiseen suuntaan kuin piti. Kaiken lisäksi ehdimme kävellä aika tovin ennen kuin tajusimme että olimme kertakaikkisen väärillä jäljillä. Aikaa oli enää parisenkymmentä minuuttia ja paniikki alkoi iskeä. Otimme siis jalat alle ja juoksimme tuli hännän alla puolikkaan metromatkan sekä sen lyhyen matkan asemalta satamaan. Onneksi ehdimme juuri kahta minuuttia etuajassa perille, eikä tästäkään taas voi kiittää muuta kuin joskus vähän turhankin ylikehittynyttä neuroottisuutta aikaisin paikalla olemisesta. Hytissä rojahdimme sängylle ja otimme vähän aikaa huilia ennen illan rientoja. Alkuiltamme kului rattoisasti parfyymikaupassa valitessamme itsellemme sopivaa tuoksua. Olimme varmaan unelma-asiakkaita ravatessamme pikkuisen kaupan hyllyjen välejä edes takaisin ja kiljuessamme toisillemme käytävän toisesta päästä toiseen. Huiskimme tuoksuvaihtoehtoja milloin itseemme, milloin lapulle ja koitimme parhaan mukaan saada jonkinlaisen ratkaisun aikaan. Lopulta löysimme kuin löysimmekin omat suosikkimme ja poistuimme parin tunnin tuskastelun jälkeen kaupasta suhteellisen tyytyväisinä.

Ostosten jälkeen palasimme hyttiin vähän valmistautumaan ja aloittelemaan lasillisilla laivan marketin valkoviiniä. Kun olimme valmiita, lähdimme syömään yhteen laivan ravintoloista. Herkulliset vuohenjuustoannokset katosivat lautasilta samalla kun keskustelimme paljon syvällisistä ja tärkeistä aiheista. Ruokailun jälkeen halusimme jatkaa vielä iltaa laivan baarissa. Elämyshän sekin, keski-ikä oli ehkä hiukan korkeahko ja musiikki taattua laatua eli ABBAa. Pääsimme myös seuraamaan salaperäistä midnight-showta, jossa taitavat nuoret miehet ja naiset tanssivat ja lauloivat. Hytin lämpö kutsui meitä aikanaan ja uni tuli silmään hyvin kun enää ei tarvinnut jännittää yhtä kovaa myrskyä kuin mennessä.

Seuraavan aamun erikoisaamiainen saatteli meidät Helsingin maisemiin. Uupuneina, mutta tyytyväisinä saavuimme takaisin kotiin ja tiemme erkanivat. Itse jatkoin vielä hetken seikkailua keskustassa ennen Tampereelle lähtöä. Reissu oli minulle moninkertainen voitto. En voi ymmärtää, että minulla on Tuulin kaltainen ystävä, jonka kanssa voin tehdä jotain tällaista ja tuntea olevani täysin kotona koko ajan. Puhuimme matkan aikana niin paljon kaikesta ja laidasta laitaan, että se tuntuu täysin uskomattomalta huomioiden miten vähän olemme ehtineet toisiamme tavata viimeisten parin vuoden aikana. En voisi kuvitella ketään toista, jonka kanssa on yhtä helppo keskustella vaatteista ja kulttuurista kuin elämästä ja vanhenemisestakin. Toivon, ettei tämä ollut ainoa matka, jonka saan Tuulin kanssa tehdä. Mutta vaikka niin olisikin, ainakin tästä reissusta jäi todella hyvä olla ja roppakaupalla ihania muistoja. KIITOS!