Viimeinen lomapäivä, mitä tehdään?

Meneillään on nyt viimeinen vapaapäivä ennen arkeen paluuta. Jos ajatellaan pakollisia käyntejä yliopistolle luentoineen ja tentteineen, voisi lomani ajatella kestäneen jo kuukauden päivät. Todellisuus on kuitenkin hiukan erilainen, sillä en ole ehtinyt viettää yhden yhtä kokonaan vapaata viikkoa. Ensin oli kandin viimeistely ja palautus, johon upposi tunteja yllättäen paljon enemmän kuin odotin. Kirjoitin kandia vielä jouluaatonaattona ja välipäivinä ja homma oli kasassa vasta juuri ennen uutta vuotta. Samalla kun päästin käsistäni kandin, sain sitten tehtäväksi uuteen työhöni perehtymisen. Vaikka opiskelua on voinut nyt tehdä ihan omassa tahdissa ja rauhakseen, on homma vienyt kuitenkin useita päiviä ja siihen lisäksi on toki laskettava pari ihan oikeaa työpäivää.

Lomani ei siis ole ollut pituudestaan huolimatta kaikista rentouttavin tai huolettomin, mutta yksi asia harmittaa minua ylitse muiden. Olen nimittäin huomannut, etten osaa nauttia siitä, että olen lomalla. Takaraivossa jyskyttää jatkuvasti tulevan kevään kiireet. Varsinkin vuodenvaihteen jälkeen on mieleeni hiipinyt päivittäin ahdistus siitä, olisiko jo pitänyt aloittaa johonkin kurssiin lukeminen. Tunnen syyllisyyttä vapaastani ja ajattelen helposti, että jokainen hetki pitäisi jotenkin hyötykäyttää. Arvatkaapa vaan, kuinka tyhmäksi tunnen itseni. Ensin sitä on ihan kuoleman väsynyt syksyn kiireisestä takomisesta, eikä univelka hellitä edes kuukauden mittaisen luentotauon aikana. Ja sitten kuitenkin soimaan itseäni siitä, jos ihan vaan olen ja lepään. Siinähän menee koko loman ideakin ihan hukkaan!

Lomamorkkiksestani huolimatta olen havainnut joitakin merkkejä siitä, että olen kuin olenkin osannut irrottaa ainakin ihan vähän. Olen ehtinyt siivota, kokkailla ilman tulenpalavaa kiirettä, lukea yöpöydällä pölyä keränneitä lehtiä ja romaania, käydä kävelyllä aurinkoiseen aikaan, katsoa kaikki Indiana Jonesit (vihdoin!) ja jopa soittaa pianoa ja laulaa. Ei siis mikään hullumpi saldo lomalle. Joka päivä olen pysähtynyt miettimään, että miten saisin tämän tietyn rentouden ja vapauden pidettyä yllä opintojen alettuakin. Olisi niin ihanaa ehtiä puuhastelemaan kotona ilman jatkuvaa kiireen ja paineen tunnetta myös arkiviikolla. Tai edes viikonloppuisin. Entä, jos minulla voisi olla lukukauden keskelläkin sellaisia lauantaita ja sunnuntaita, jolloin ei olisi pakko opiskella tai kiirehtiä? Voisi vain nukkua pitkään ja puuhastella mitä mieleen juolahtaa. Ehkä täytyy merkitä kalenteriin joka viikolle yksi Greyn anatomia -tunti sekä muutamalle illalle viikossa pianonsoittohetki. Jospa se sillä tavalla tuntuisi vähän enemmän oikeutetulta?

Nyt aion tehdä parhaani, torjua mielestäni kiire-ajatukset ja nauttia tästä viimeisestä lomailtapäivästä ennen uusien tenttikirjojen lainaamista. Vähän on jo tosin pakko alkaa valmistautua tulevaan, sillä huomenna on luvassa tiukka paluu arkeen kun yliopistolla täytyy olla jo 8.30 (on se aikaisin yliopisto-opiskelijalle!).

Rentoa tiistaita!