Just another day?

Joulupäivä. En ole koskaan oikein osannut suhtautua kyseiseen päivään. Aatto on ohi, lahjat on jaettu, ruuat on laitettu, kaupat on kiinni. Olo tuntuu tyhjältä ja melankoliselta, ei ole mitään odotettavaa eikä voi kun tuntea itsensä kertakaikkisen tarpeettomaksi. Tänäänkin olen siis saanut kamppailla juuri näiden kaikkien asioiden ja tunteiden kanssa. Silti päivä on lopulta kulunut yllättävänkin nopeasti. Aamulla söimme taas yhdessä aamiaista kuunnellen samalla jouluradiota. Aamutoimien jälkeen kävin äidin kanssa lyhyellä kävelyllä, ja kun tulimme takaisin kotiin, alkoi TV:stä E.T. Olen nähnyt leffan aikaisemmin kauan sitten, joten en muistanut siitä paljon mitään. Se oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä, ei todellakaan mikään perus seikkailuelokuva.

Leffan jälkeen vaihdoin vaatteet ja aloin valmistautua - mummini tuli nimittäin meille juhlapäivälliselle. Söimme siis isäni valmistamaa lammaspataa ja jälkiruuaksi minun isoisoäitini reseptillä valmistamaani puolukkapiirakkaa. Sitten avasimme lahjat ja ihmettelimme niitä hetken. Sain mummiltani kirjan, joka kertoo Toisen maailmansodan ajasta Suomen Lapissa, toisinsanoen hyvin pitkälti mummini omaa historiaa. Lisäksi paketista paljastui levy fazerin mansikka-vanilja suklaata. Odotan innolla, että pääsen lukemaan saamaani kirjaa, se on loistava tapa saada vähän selvyyttä omaan suomenhistorian tuntemukseeni!

Loppuillan olemme pelailleet erilaisia pelejä. Pelasin mummini kanssa erän Shakkia, ja vaikka itse en ole paljonkaan pelannut, ja mummini sitä vastoin on oikea Shakkimestari, kuin ihmeen kaupalla vein hänestä tänään voiton. Tuntui hyvältä saada kehuja omasta pelistä ihmiseltä, joka varmasti tietää mistä puhuu. Silti, kuten totesin myöhemmin mummillenikin, voittaminen ei todellakaan ole pelaamisessa tärkeintä.

Joulupäivän ankeus taitaakin siis kaikesta päätellen olla enimmäkseen oman mieleni sisällä. Tänäänkin on ollut vaikka miten paljon tekemistä, ja pitäisi tuntua ihanalta, että kerrankin ei tarvitse huolehtia mistään, ei tehdä mitään eikä mennä minnekään. Silti huomaan, että ajatuksiini hiipii vähän väliä epämääräinen ahdistus. Tiedostan, ettei tämä jatku ikuisesti, paljon tehtävää on vielä odottamassa minua. Ja nyt, mitä lähemmäksi lukion loppuminen tulee (enää kuukausi varsinaista koulua!!!), alan tiedostaa yhä enemmän ja enemmän, miten suuria haasteita ja valintoja lähitulevaisuudessani on. Entä jos en pääse opiskelemaan? Entä jos en saa töitä? Entä jos sitä tätä ja tuota? Tiedän, ei saisi stressata tällaisia asioita Jouluna. Nyt kuuluisi antaa itsellensä lupa vain olla ja jättää huolehtiminen myöhempään. Joulupäivä on kuitenkin perinteisesti ollut vähän hankala pala minulle. Ehkä juuri se yhtäkkinen tyhjyys ja rauha mahdollistaa ajatusten sietämättömän myrskyämisen.

Mutta vaikka aatto onkin jo ohi, ei Joulu kuitenkaan ole. Huomenna meille tulee onneksi kylään siskoni Sanni. Hän viettää meillä joitakin päiviä ja suunnitelmissa on vaikka mitä hauskaa. Mummi tulee taas huomenna meille syömään kun Sannikin on pitkästä aikaa kuvioissa. Tulevallekin on siis paljon iloista odotettavaa, se täytyy vain muistaa ja silti yrittää ottaa rennosti eikä stressata liikoja.

Muistakaa siis jok'ikinen rauhoittua ja rentoutua, nyt jos joskus on sen aika!