Tunnen itseni samaan aikaan surulliseksi ja iloiseksi. Tarkoituksenani oli lähteä perjantaina iltapäivällä Helsinkiin ja tulla takaisin tänään sunnuntaina. Olin suunnitellut tekeväni kaikki jouluostokset omassa rauhassa pääkaupungissa ja odotin kovasti omaa aikaa kävellä Helsingin katuja ja tunnelmoida lähestyvää Joulua, katsoa leffoja ja lukea kirjaa. Jouduin kuitenkin pettymään karvaasti kun tulin taas torstai-iltana kipeäksi. Olin yhtäkkiä hirveän huonovointinen, tärisin kauttaaltaan, päässä heitti ja minua oksetti. Koska vointi ei täydellisesti ole vieläkään korjaantunut, vaan kärsin edelleen epämääräisestä pahoinvoinnista, päätin jäädä täksi viikonlopuksi kotiin.
Päätös oli todella vaikea, en nimittäin ole sängyn omana vaikka voinkin välillä vähän huonosti. Tiedän, että olisin kyllä voinut lähteä; kyse oli vain siitä, kuinka järkevää se olisi ollut puolikuntoisena. Ensin olin ihan itku kurkussa kun jouduin peruuttamaan junalippuni. Lopulta eilinen päivä oli kuitenkin ihan mukava täällä kotonakin. Hoidin aamulla jouluostoksia kaupungilla ihan niinkuin olisin Helsingissäkin tehnyt. Iltapäivällä kävin purevassa pakkasessa lyhyellä kävelyllä, ja se helpotti oloani ja tuntui hyvältä. Kotiin tultuani aloin väkertää piparkakkutaloa. Puuhaan sain uppoamaan kokonaiset kaksi ja puoli tuntia kaavojen suunnittelusta talon kokoamiseen ja koristeluun + jälkien siivoamiseen (ja siinä olikin taas hieman hommaa!). Illalla söimme yhdessä juhlavasti joululiinalla koristellussa pöydässä, ja ruuan jälkeen aloimme katsoa liki kolmituntista elokuvaa Fanny ja Alexander. Emme katsoneet eilen leffaa loppuun, sillä äidin mukaan jäljellä oleva pätkä sisältää lähinnä todella ahdistavia kohtauksia, eikä hän halunnut katsoa niitä illalla. Ehkä siis katsomme elokuvan tänään loppuun.
Tälle päivälle on taas ihan hurjasti tekemistä. Kohta puoliin olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin kaupungille. Minun pitäisi ostaa vielä viimeisetkin joululahjat, ja lisäksi on agendalla ruokakaupassa käynti. Se voikin olla hiukan tuskaista, veikkaan että joku muukin on keksinyt mennä ostamaan jouluruuat tänään. Tänään aion myös väkertää viimeisimpiä jouluaskarteluita, paketoida lahjoja sekä tehdä jonkinlaisen joulusiivouksen huoneessani. Se tulee todella tarpeeseen, sillä tällä hetkellä lattiani on vallannut erilaiset pahvit ja paperit, liimat ja teipit, tarrat ja lehtileikkeet. Täällä täytyy ihan oikeasti kahlata päästäkseen sängyltä ovelle... Ja kaiken tämän lisäksi valmistan tänään itse lanttulaatikon. En ole koskaan tehnyt itse mitään jouluruokia, mutta tänä vuonna haluan kokeilla. Olemme siskoni kanssa lanttulaatikon suurkuluttajia näin Jouluna, eikä Joulu oikein tule jos pöydässä ei sitä ole. Huomenna leivon vielä isoäitini vanhalla reseptillä ihanaa puolukkapiirakkaa.
Paljon on siis vielä tekemistä, mutta kuten sanottu, minä nautin juuri tästä. Minulle Joulussa ehkä parasta on juuri sen valmisteleminen, eikä pieni kiire tai stressi haittaa mielestäni yhtään, päinvastoin. Silti ymmärrän esimerkiksi äitiäni, joka ahdistuu joulunaluskiireistä ihan mielettömästi, eikä viihdy kaupoissa enää Joulun alla. Joulu onkin parhaimmillaan silloin, kun saa tehdä asiat niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Mielestäni Jouluun ei pitäisi kuulua itsensä pakottaminen tai painostaminen mihinkään, vaan oman olon tulisi olla mahdollisimman rentoutunut ja rauhallinen. Oman itsen kuunteleminen sen ohella, että ottaa huomioon myös toisten toiveet, on mielestäni kaiken A ja O mukavan joulutunnelman luomisessa. Jos itselle jouluvalmistelut ovat nautinto, niin siitä vaan. Jos taas ei voi sietää Jouluun liittyvää kiirettä ynnä muuta, niin on oikein ja sallittua jättää valmistelut muille.
Siispä haluan toivottaa kaikille juuri sopivasti työllistävää Joulun valmistelua ja mukavaa aatonaattoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, mitä on mielessäsi: