Plans

Aivan tarkoituksetta on bloggaaminen jäänyt joululomalla vähemmälle. Mielessäni on ollut taas kerran paljon asioita, ja olen joutunut työstämään viime viikkoina monia aika vaikeitakin asioita. Uudenvuoden aaton vietin Juulian kanssa yhden ystävän kotibileissä, ja vaikka tunnelma oli rento ja fiilis korkealla, oma vuoden vaihteeni sujui hieman epämääräisissä meiningeissä ja olen saanut selvitellä kaikkea tapahtunutta omassa mielessäni pitkin viikkoa. Olen myös yrittänyt lepäillä ja kerätä voimia, sillä takana on useampi huonosti nukuttu yö. Uutena vuotena sain ummistettua silmäni ehkä yhdeksi tunniksi, ja siksi olin tiistaina ihan kuollutta kamaa.

Uusi vuosi tuo mukanaan paljon kaikenlaista mietittävää ja työstettävää. Minusta tuntuu, että tänä vuonna tulen kohtaamaan monia uusia haasteita, alkaen helmikuun penkkareista, joita seuraa kolmen viikon lukuloma. Tuon lukuloman aikana pitäisi saada itsestään puristettua kaikki viimeisetkin motivaation rippeet ja energiansirpaleet, joita molempia tuntuu tällä hetkellä olevan hälyyttävän vähän. Miten voikin olla, että vaikka olen periaatteessa kiinnostunut oppimaan uutta, en silti millään tahtoisi jaksaa nyt istua alas ja keskittyä. Vielä suuremman haasteen kuin kirjoitukset minulle tuo kuitenkin psykologian pääsykokeet myöhemmin keväällä. Aion luultavasti osallistua valmennuskurssille ja yritän tehdä parhaani, jotta oppisin edes jotakin pääsykokeissa hyödyllistä tänä keväänä. Tiedän, että minun on hyvin epätodennäköistä, ehkä jopa mahdotonta päästä vielä tänä vuonna sisään yliopistoon. Silti aion yrittää, vaikka se pelottaakin ihan hirveästi. En nimittäin haluaisi lukea hampaat irveessä, vaan toivoisin että pääsykoekirjat antaisivat minulle itsellenikin jotain, niin että kiinnostus lukemiseen säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kesäksi haluan päästä töihin. En ole vielä koskaan saanut tehdä töitä, ja toivon todella saavani vihdoin edes lyhytaikaisen työpaikan niin, että saisin arvokasta työkokemusta. Olen kateellinen kaikille ystävilleni ja kavereilleni, jotka ovat saaneet töitä. Vaikkei kaikki työpaikat olisikaan niitä unelmapaikkoja, niin silti on hienoa saada tehdä edes jotain ja ansaita ihan oikeasti omaa rahaa. Tästä hetkestä kesään on siis haavesuunnitelmieni mukaan edessäni aivan törkeä määrä töitä. Ensin kirjoitukset, sitten pääsykokeet ja sitten vielä kesätyöt. Rehellisesti sanottuna olen tänään ollut jo aika kauhuissani näistä omista suunnitelmistani. En tunne itseäni riittävän vahvaksi jaksaakseni tämän kaiken. Syksyn tullen aion jättää Tampereen taakseni ja aloittaa oman elämän harjoittelemisen Helsingissä. Vaikken pääsisikään Helsingin yliopistoon vielä tänä vuonna, olen suunnitellut aloittavani opinnot avoimessa yliopistossa ja tekeväni töitä. Avoimen yliopiston kurssit auttavat minua toivonmukaan taas hiukan eteen päin kohti unelmaani päästä vielä jonain päivänä opiskelemaan psykologiaa. Menneen viikon aikana olen miettinyt paljon omaa uskaltamistani ja oman elämäni haltuun ottamista. Olen valmis lähtemään mukaan elämän peliin, niin paljon kuin toisaalta sitä kammoksunkin ja pelkäänkin. En tiedä, mitä tulevaisuudella on minulle annettavana ja se jos mikä on pelottavaa. Tiedän kuitenkin, etten ikuisesti voi jäädä tähänkään. Eteenpäin on mentävä, vaikka se tekisikin välillä kipeää. Yritän ajatella nyt niin, että menen päivän kerrallaan. Otan sen, mitä vastaan tulee, enkä mieti liikaa tulevaa. Yritän olla asettamatta aivan liian korkeita odotuksia mihinkään, mutta toisaalta pitää siitä huolimatta suunnan selvillä ja unelmat kirkkaina mielessä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on yrittää jaksaa vielä viimeinen jakso koulua (sitä on todella enää vain reilu kuukausi!!!), ja siinä sivussa aloitella vähitellen kirjoituksiin valmistautuminen. Lisäksi yritän keskittyä entistä enemmän maltilliseen rahankäyttöön sekä pitää yllä minulle tärkeitä ihmissuhteita ja harrastuksia. Kaiken tämän hallitseminen samaan aikaan voi jälleen kerran aiheuttaa melkolailla tuskaa, mutta yrittänyttä ei laiteta -niinhän sitä sanotaan.

Mitä suunnitelmia teillä on tulevaisuudelle? Miten pyritte tavoitteitanne kohti?