Vietimme eilen äidin kanssa tyttöjen iltaa. Kävimme ensin syömässä ja juomassa viiniä pitkän kaavan mukaan ja keskustelimme paljon kaikesta. Iltamme jatkui keskustorin ohjelmateltassa siiderin ja lonkeron kera seuraten ensin Olavi Uusivirran soundcheckiä ja sen jälkeen huikean hienoa keikkaa. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka upea kokemus keikka oli, siinä oli yksinkertaisesti kaikki palaset kohdallaan. Saimme loistopaikat aivan lavan edestä, suunnilleen parin metrin etäisyydellä itse tähdestä. Tuntui ihanalta olla äidin kanssa ja antaa musiikin viedä, vaikka samalla olinkin monestakin syystä vähän haikealla tuulella.
Kun keikka sitten päättyi, tuntui kuin aikaa ei olisi kulunut juuri lainkaan. Lähdimme vielä yksille viereiseen teatterikahvila Kiveen. Viinilasillisten jälkeen totesimme yhdessä olevamme sen verran unen tarpeessa, että päätimme suosiolla hypätä taksin kyytiin suuntana oma sänky. Kiitin vielä yöllä äitiä onnistuneesta illasta ja totesin, että näitä tällaisia pitäisi olla vähän useammin kuin kerran kahdessakymmenessä vuodessa. Vaikka äidin seuraan liittyy myös paljon hankalia asioita, on hän kuitenkin aina se oma äiti. Se ihminen maailmassa, joka tuntee minut kaikista parhaiten ja tulee varmaan aina tuntemaankin.
Aamulla heräsin päässäni soivaan musiikkiin. Olavi Uusivirran oma suosikkikappaleeni herätteli minut lempeästi. Nyt se on soinut päässäni koko aamupäivän ja kuvaa häkellyttävän hyvin tämänhetkistä olotilaani. Tavallaan olen vähän löysäläinen: kohta alkaa koulut, mutta ensimmäistä kertaa kuuteentoista vuoteen en aloita uutta kouluvuotta. Työkuviotkin ovat vielä toistaiseksi avoinna, joten "lomailua" on tiedossa vielä tästäkin. Olen aika väsynyt koko viime viikosta ja erityisesti eilisillasta. Olen viime päivinä miettinyt ja pohtinut niin paljon kaikkea, että pelkään räjähtäväni. Tuntuu, että asiat eivät ehkä ihan ole parhaalla mahdollisella tavalla, mutta toisaalta yritän olla tyytyväinen siihen, mitä minulla nyt on. Hienoisesta syyllisyydestä ja saamattomuudesta huolimatta yritän kerrankin nauttia täysin rinnoin tästä hetkestä.
Tänään ohjelmassa on vielä teatterikesää sekä illanviettoa vähän nuoremmalla seuralla. Onneksi on tällaista mukavaa tekemistä, niin ei ehdi liiaksi murehtia mitään. Tänään aion siis kohottaa maljan jos toisenkin, vaikka vähän sattuisikin. Uskon, että jos päätän niin, illasta voi tulla ihan mukava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, mitä on mielessäsi: