Hyvästi pääsykokeet, terve työt!

Pitkä kevät, vielä pidempi kesä. Siltä nyt tuntuu. Tällä viikolla palasin taas "ihan oikeasti" töihin pitkän lukuloman jälkeen. Seuraavat viikot ovatkin jo täynnä kassalla istumista: on aamua ja on iltaa ja on välivuoroa. Tuntuu, etten ole pitkään aikaan saanut ihan oikeasti levätä ja se alkaa näkyäkin taas monessa asiassa: olen todella huonotuulinen ja kärsimätön, koko ajan väsyttää ja turhauttaa. Lisäksi unohtelen asioita kuten avstata viesteihin tai hoitaa erinäisiä tehtäviä ajoissa.

Mutta mitä ihmettä minä tässä valitan, olinhan sentään juuri kymmenen päivää kesälomalla ja sain vielä jatkaa lomailua juhannuksenkin niin että pääsin kesämökille. Harmi vaan, että nuo kaksi viikkoa hujahtivat ohitseni enemmän tai vähemmän ohjelmoituina. Lomalleni osui sopivasti yksi yllättävä pääsykoe ja toinen vastaava oli vielä tällä ensimmäisellä työviikollani. En siis toisin sanoen päässyt stressistä eroon edes lomalla.

Tällä hetkellä pää on räjähtämäisillään kun mietittävänä ei ole pelkästään työt vaan myös pääsykokeiden tulokset sekä kaikki mikä liittyy siihen, pääsenkö opiskelemaan vai en. Jos jollekulle ei vielä tämän kevään aikana ole tullut selväksi, niin toistettakoon vielä, etten unelmoi mistään muusta yhtä paljon kuin siitä, että saisin aloittaa psykan opiskelut. On aika hassua, miten paljon yksi opiskelupaikka voi minulle merkitä ja sitä kautta aiheuttaa harmaita hiuksia.  Heti ei ehkä tule ajatelleeksi, että koulupaikan saaminen merkitsee itse opiskelemisen lisäksi paljon muutakin: uutta ympäristöä, uusia ihmisiä, vihdoinkin hyvää syytä muuttaa omilleen, itseluottamusta sekä elämänhallintaa. Tiedän, ettei mikään näistä asioista tule ilmaiseksi, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin viimein olla valmis ottamaan haasteen vastaan. Olisiko siis aivan kohtuutonta toivoa, että tällä kertaa suuri työ palkittaisiin ja saisin aloittaa elämässäni uuden vaiheen?

Onneksi pääsin sentään pakenemaan stressiä ja uupumusta vajaaksi viikoksi mökillemme Tammisaareen. Säät olivat tietenkin surkeat, mutta silti sain hetkittäin tuntea oloni rauhalliseksi ja helpottuneeksi siellä luonnon keskellä. Kun ajoimme pikkuisia metsäteitä ja törmäilimme milloin peuroihin ja milloin joutseniin, tajusin että elämässä täytyy olla muutakin kuin pelkkä opiskelu ja työ. Nämä kaikki olennot ovat luotu elämään yksinkertaisesti osana luontoa, vailla minkäänlaisia ulkopuolelta tulevia paineita. Oli helpottavaa tuntea kuuluvansa hetken aikaa osaksi sitä rauhaa ja tasapainoa, mikä metsässä vallitsee.

Nyt ei siis auta kuin yrittää muistaa tuo rauhan ja kiireettömyyden tunne kaiken stressin keskelläkin. On vain tehtävä parhaansa, jotta arkena ei uupuisi totaalisesti ja vapaapäivät kuluisivat rennosti mieluisia asioita tehdessä. Suurin haaste minulle on kuitenkin pitää nyt mieli positiivisena ja rauhallisena. Muistutan itselleni joka hetki, että elämä jatkuu, vaikka pääsykokeiden tulokset olisivat mitkä tahansa.

Oikein mukavia kesäkuun viimeisiä päiviä, vietetään ne rennosti!