Mondag igen!

Heippa!


Eilen oli perhepäivä. Mulla oli kyllä eilisaamusta asti tosi vetämätön olo, ihan kuin olisin ollut jossain toisessa sfäärissä. Yritin aamulla käyttää vähän aikaa lukemiseen ennen muuta ohjelmaa ja se tuntui taas vaikealta. Joka tapauksessa mun isän sisko tuli meille eilen kylään pitkästä aikaa. Täytyy kyllä sanoa, että mun täti on ylivoimaisesti kiltein ihminen jonka tunnen. Hän ottaa aina muut huomioon, on kaikille ystävällinen ja auttavainen. Hän ei koskaan syyllistä ketään, vaikka siihen olisi syytä. Siis vaikka joku tekisi hänelle kuinka pahasti tahansa, hän on silti aina niin kiltti. Mun täti on ehkä myös mun sukulaisista se kaikista rakkain ja tärkein, jos nyt niin voi sanoa. Ja tietenkin heti oman perheen jälkeen. Me ymmärretään toisiamme aika hyvin, vaikka meidän välillä onkin aikamoinen ikäero. Muistan että pienenä tykkäsin hirveästi olla hänen kanssaan ja mulle on ikuisesti jäänyt mieleen sellaisia pieniä merkittäviä hetkiä kun olen oppinut hänen seurassaan jotain uutta. Lisäksi mun isä on aina ollut vähän huono muistelemaan omaa lapsuuttaan/nuoruuttaan ja näin ollen oon päässyt kuulemaan mun tädiltä monista sellaisista asioista, mitä en muuten ehkä ikinä olis saanut kuulla. Ja voin kertoa, että oon ihan aidosti aina kiinnostunut kuulemaan kaikkea sellasta. Musta olis niin kiinnostavaa ja kiehtovaa päästä vaikka päiväksi isän lapsuuden maisemiin.

Eilen sain tädiltäni tuliaisiksi aivan ihanan perinnesormuksen. Tämä kivi on kuulemma rubiini ja tää on kuulunut siis mun isoäidille. En voi sanoin kuvailla, miten otettu olin saatuani tämän! Kaikki perintö on todella todella arvokasta ja uniikkia, enkä ymmärrä millä ihmeen perusteella juuri MINÄ kaikista suvun tytöistä sain kunnian ottaa tämän korun vastaan. Sormusta täytyy vähän pienentää, se on liian suuri mihin tahansa sormeen, mutta onneksi se ei ole mikään suuri probleema kunhan vain saan aikaiseksi.

Pian mun tädin tulon jälkeen meille saapui myös mun mummi eli äidin äiti. Ensin istuttiin ulkona auringossa ja sitten siirryttiin sisälle syömään. Isä oli taas laittanut pöydän koreaksi; meillä oli lohta sienitäytteellä, uusia perunoita, kermaviilikastiketta ja ihanaa pähkinäsalaattia. Jälkkäriksi saatiin äidin taiteilemaa mustikkapiirakkaa. Oman pihan marjoista, totta kai! Ruuan jälkeen siirryttiin olkkariin katsomaan leffa Ruotsalainen avioliitto. En kyllä voi suositella sitä erityisemmin, sillä leffan katsominen oli kyllä välillä aika tuskastuttavaa. No, ainakin tuli katsottua taas yksi ruotsalainen leffa niin että ehkä siitä silti jotain hyvää oppi :)

Tänään onkin ollut tosi ankea maanantai. Menin kasiin kouluun, eikä yhtään maittanut opiskelu. Siis ei sitten yhtään. Ja lisäksi vielä tietenkin satoi. Teki vaan mieli lähteä pian pois ja tehdä jotain ihan muuta. En kyllä sitten toisaalta keksinyt mitä, mutta jotain vaan. Mua alkaa ahdistaa jo ihan hirveästi noi ylppärit. Niihin on enää se neljä viikkoa, ja tuntuu etten jaksaisi millään enää tsempata lukemiseen. Onneksi oon aloittanut jo hyvissä ajoin Juhannuksen jälkeen, muuten olisin kyllä lirissä. Mutta silti, vaikka oon lähes kaikki ruotsin ja enkun kirjat lukenut kannesta kanteen ja kieliopit kerrannut plus kirjoittanut aineita ja tehnyt tenttipaketteja sekä YO-vihkoja, tuntuu etten vieläkään ole tehnyt tarpeeksi. Koulun jälkeen jäin sitten lukemaan koulun kirjastoon ja kahdelta oli vuorossa mun ensimmäiset bändireenit tänä syksynä. Oli ihanaa nähdä kaikkia niitä jotka paikalle kykeni ja kuten aina, näiden ihmisten seura paransi mun mielialaa huimasti!

Tänään mulla oli päällä tällaista:

Bleiseri/H&M, valkoinen paita/Gina Tricot, musta pitkä toppi/Vila, Farkut/Only, valkea sulkariipus/KappAhl

Pahoittelen tosi epätarkkaa kuvaa, se on isän ottama (seli seli). Ja toi koru näkyy tosi heikosti, mutta ehkä laitan siitä myöhemmin tarkempaa kuvaa, se kun on yks mun suosikkikoruista tällä hetkellä.

Hirveetä, miten paljon todella olis asioita tehtävänä. Tuntuu vaan että kun tuun koulusta kotiin, niin haluan tehdä jotain ihan muuta kuin sitä mitä pitäis. Esimerkiksi vaikka mulla oli jo kohta viikko sitten ensimmäinen laulutunti, niin en ole VIELÄKÄÄN alkanut kunnolla harjoitella. Säälittävää. Aika menee vaan tätä nykyä niin helposti koulutehtäviin, yleiseen lorvimiseen ja... niin.... yleiseen lorvimiseen. En jaksa oikein ryhtyä mihinkään ihmeellisempään. Huomenna nään kuitenkin mun parasta ystävää koulun jälkeen. Tuuli muuttaa tämän viikon lopulla Helsinkiin, joten nyt on edessä se "eron hetki". No, me molemmat tiedetään, ettei ero ole lopullinen eikä edes pitkä. Me ollaan sovittu näkevämme mahdollisimman paljon. Itsekin vietän suhteellisen paljon aikaa pääkaupungissa, joten pääsen sinnekin sitten Tuulia moikkaamaan aina silloin tällöin. Kamala ikävä mulle vaan tulee, Tuuli on mulle niin hirveän tärkeä ihminen... Ja aina sitä tällaisissa muutostilanteissa alkaa miettiä ja pelätä, että entä jos jotain sitten tapahtuukin ja yhteys kuihtuu. Mutta minä en anna niin käydä meille, en varmasti! Onko jollakulla omia kokemuksia hyvän ystävän muuttamisesta toiselle paikkakunnalle? 

Nyt jatkan matkaani saunaan näiden hemmottelutuotteiden kanssa:

Tämän paremmin tuskin siis voisi surkea maanantaipäivä päättyä!

P.S. Tässä vielä toinen tuliainen, jonka tätini kiikutti mulle eilen. Sen on tarkoitus tuottaa mulle onnea koulua ja kirjoituksia ja ehkä vähän muutakin ajatellen:

Ehkä vähän eri kategoriaa kuin toi toinen tuliainen :D No, ainakin se onnistuu saamaan mut hyvälle tuulelle.

Rauhallista ja mukavaa alkuviikkoa!