Tänään on ollut sen verran touhukas päivä, ettei kyllä uskoisi että vasta alkuviikosta pohdin, pääsenkö enää ikinä ylös sängystä.
Aamupalan jälkeen starttasin moottorin äidin autosta ja lähdin valokuvaustunnille. Kävimme tänään läpi rästitehtäviä sekä muutama viikko sitten toisistamme ottamia henkilökuvia. Tuntui tosi oudolta nähdä oma muotokuva valkokankaalla ja jos nyt ihan rehellinen saan olla, niin en ollut kyllä järin otettu kaikista monista kymmenistä otoksista valikoituneeseen yksilöön. Näytin kuvassa mielestäni todella oudolta, en yhtään omalta itseltäni. Hiuksetkin olivat niin huonosti, ne hapsottivat tyhmästi ja näyttivät harvoilta kuin harakan pesä... No joo, muut kurssilaiset ja opettaja olivat kanssani eri mieltä ja teknisesti kuva oli tietenkin oikein onnistunut. Kai olin vain odottanut että jostain syystä tänään valkokankaalle ponnahtaisikin joku supermodel ja petyinkin nähdessäni siellä sen saman vanhan pärstän :D
Tällaisessa asussa viihdyin tänään. Oli mukavaa pukeutua pitkästä aikaa sukkahousuihin ja sortseihin. Mulla oli ihanan rento olo koko päivän!
Tänään olen myös ehtinyt ihailla pari viikkoa sitten kultasepältä noutamaani perintösormusta, joka oli pienennettävänä. Olen täysin rakastunut tähän koruun, se on mielestäni superkaunis ja sillä on tottakai myös paljon tunnearvoa.
Iltapäivällä luin loppuun äikän kirjallisuushistorian alueen toiseen kertaan. Maanantaina mua odottaa siis tuo kyseinen koe, sillä se jäi viime viikolla sairasteluni takia väliin. Jännittää kyllä, että olenko nyt varmasti sisäistänyt riittävästi alueesta ja ennen kaikkea stressaannun siitä tiedosta, ettei minulla ole kaikkia koealueeseen kuuluvia muistiinpanoja. Mutta ehkä en kuole, vaikkei tästä kokeesta kymppiä tulisikaan. Päinvastoin, mielestäni on ollut aidosti kiinnostavaa opiskella kirjallisuuden historiaa sekä koulussa että nyt itsekseen kotona. Olenkin alkanut miettiä, voisiko äidinkieli olla mahdollisuus muiden joukossa miettiessäni jatko-opintojani. En usko, että päädyn oikeasti äikkää opiskelemaan, mutta olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja olen kiinnostunut kaikesta syvällisempää ajattelua ja pohdintaa vaativasta. Kulttuuri on toki lähes kaikissa muodoissaan sydäntäni lähellä, olen saanut kai sellaisen aivopesun pienestä pitäen.
Illalla mummini tuli meille päivälliselle. Syömisen ja juomisen lomassa katselimme vanhoja valokuvia tarkoituksena kartoittaa valokuvakokoelmaa mummini lähestyviin 80-vuotisjuhliin. Rakastan yli kaiken valokuvien katselua ja huomaan olevani enenevässä määrin kiinnostunut myös huomattavasti vanhemmista kuvista, ajalta josta en tiedä mitään mutta josta haluaisin oppia tietämään paljon. Äiti oli myös laittanut ihanaa omenatorttua, millä pääsimme herkuttelemaan illan pimetessä. Ruuan jälkeen pelasimme vielä muutaman erän korttia ennen kuin mummini lähti kotia kohti.
Äsken sitten katsoimme loppuun kesken jääneen elokuvan Jumalista ja ihmisistä. Täytyy sanoa, että vähän hämmentynyt fiilis jäi. Leffa oli melko hidastempoinen, mutta ei yhtään tylsä. Se oli rakennettu mielestäni oivaltavasti käyttäen hyväksi niin visuaalisia keinoja kuin musiikkiakin. Leffa kuvaa onnistuneesti ristiriitaa uskon ja oikeuden välillä ja herättää katsojassa ajatuksia. Elokuva perustuu tositapahtumiin, mikä tekee siitä entistä vaikuttavamman. Suosittelen iltaan, jolloin kaipaa rauhallisen seesteistä ja visuaalisesti tasapainoista tunnelmaa, mutta on valmis kuitenkin keskittymään katsomiseen jonkin verran. Tämä leffa pitää ehkä nähdä toistamiseenkin, luulen nimittäin saavani siitä vielä enemmän irti vähän pirteämpänä.
Kaikenlaista on siis tänäänkin tullut tehtyä. Olisin halunnut ehkä vielä istua tunnelmoimassa takkatulen ääressä tai käydä tunnelmallisella kävelyllä vaikkapa hautausmaalla, mutta kaikkea ei voi saada... Huomenna tiedossa on ihan tavallinen sunnuntai ja ankean maanantain valmistelu, toivottavasti edes jotain hauskaa ilmaantuu eteeni.
Nyt alan olla niin väsyksissä, että taidan kaatua vähitellen sänkyyn. Hyvää pyhäinpäivää ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, mitä on mielessäsi: