Vapaapäivä

Hei taas!

Tänään aion viettää jonkinlaista vapaapäivää. Nyt aamulla olen vähän järjestellyt paikkoja siivoojaa varten ja ennen puoltapäivää olisi tarkoitus lähteä evakkoon. Ajattelin käydä ainakin Sokoksen 3+1 -päivillä ja ehkä kirpparilla jos jaksan. Hiukan painaa päälle tuo psykologian pääsykoe, mutta ehkä nyt kuitenkin annan itselleni tämän yhden päivän aikaa vain olla ja nauttia siitä, että koulu on lopultakin ohi.

Eilen olimme tosiaan juhlimassa äitiäni ravintola Tiiliholvissa. Saimmekin oikein spesiaalipalvelua, sillä keskiviikkoilta ei taida olla se ihan kaikista suosituin fine dining -ajankohta. Keittiömestari antoi meille hyvin yksityiskohtaiset selostukset jokaisesta annoksesta, sekä antoi paljon hyvin yleistärkeää tietoa siitä, mistä linssit ovat peräisin ja siitä, kuinka vesipullosta voi tehdä koriste-esineen ikkunalaudalle.

Ruokahalun herättäjänä meille tarjoiltiin ruohosipulilla höystettyä madelientä. Kuulostaa pelottavalta, tiedän, mutta se oli aivan mielettömän hyvää!

Ravintolassa oli totta kai ihan hirveän hämyistä, joten valokuvista ei tullut kovin hyviä. Tässä kuitenkin näkyy edes jonkin verran asuani. Päälläni oli siis Vilan punainen pitsipaita sekä Seppälän kiireessä ja paniikissa sovitettu tekonahkahame. Jalassa oli muuten tyttömäistä asua tasapainottamassa rakkaat niittinilkkurini. Koruja ei tietenkään näy taaskaan yhtään, mutta sanottakoon, että niitä oli ranteessa sekä korvissa :)

Alkupalaksi valitsin maa-artisokkakeiton kanikroketin kanssa. Keitto oli suussasulavaa, mutta kanin ystävää minusta ei tullut. Liha oli makuuni hiukan kuivaa, eikä edes maistunut paljon miltään. Lisäksi sisälläni piilevä kasvissyöjä sai piikin sydämeensä kun suuhun meni kania, joka sattuu olemaan yksi lempieläimistäni.

Pääruuaksi söin kuhaa paprikan ja kikherneiden kera. Ei voi muuta sanoa kuin että herkullista oli ja kaikki tuli luonnollisesti syötyä.

Jälkkäriä emme enää jaksaneet, vaan suuntasimme askeleemme taksitolpalle ja rojahdimme väsyneinä ja kylläisinä sohvalle.

Illalla menen Juulialle katsomaan Herkuleksen. Kyllä, siis sen piirretyn. Joskus aikaa sitten tuli Juulian kanssa puheeksi vanhat piirretyt ja selvisi, etten ole koskaan nähnyt Herkulesta. Sovimme sitten siltä seisomalta, että katsomme sen vielä joskus yhdessä. Ja nyt on viimein koittanut se kauan odotettu päivä, kun pääsen sivistämään itseäni ja täyttämään tuon ammottavan aukon lapsuudestani ja vielä maailman parhaassa seurassa! :)

Nyt jatkuu päivä auringonpaisteessa. Nauttikaahan olostanne tänään!