Muuntautumisleikki

Autoin toissailtana äitiä hänen valokuvaustehtävässään. Tarkoituksena oli matkia jonkin tunnetun valokuvaajan henkilökuvia. Äiti halusi jäljitellä Irving Penniä, jonka valokuvanäyttelyä pääsen muuten ihastelemaan Tallinnaan lokakuun alussa! Päädyin äidin malliksi esittämään Audrey Hepbournia ja yritin onnistua tehtävässäni mahdollisimman hyvin laittamalla kaiken hiuksista rannekoruihin asti kunnolla. Kuvausolosuhteet olivat tietysti todella surkeat, meillä kun ei mitään hienoa kotistudiota ole. Sen sijaan kuvasimme omassa huoneessani ja hoidimme valaistuspuolen kämäisesti pöytälampulla, jota isä sai pidellä vieressä :D Pennin kuvia löytyy esimerkiksi täältä.

Mallina oleminen on mielestäni todella vaikeaa, ja jostain syystä vielä äidille poseeraaminen tuntuu erityisen haastavalta. Onneksi meillä oli kuitenkin tällä kertaa selvät sävelet ja äidilläni selkeä visio siitä, mitä hän halusi kameran muistikortille vangita. Tässä muutamia omasta mielestäni onnistuneita otoksia:

 No joo. Enhän minä Audreylta näytä sitten pätkän vertaa. Mutta kuinka voisinkaan? Olenhan Saara. Ajatuksena tämä kuitenkin onnistui mielestäni hyvin ja se onkin pääasia. Äiti on aivan tajuttoman lahjakas valokuvaaja ja kadehdin monesti hänen taitojaan. Itse en ole kehittynyt läheskään samalla tavalla ja se harmittaa välillä. Äiti on kuitenkin äärimmäisen innostunut harrastuksestaan ja käyttää siihen todella paljon aikaa. Itse luovutan aivan liian helposti ja se on tyhmää. Jos en heti onnistu, ajattelen että en sitten vissiin osaa mitään. Järjellä ajatellen tiedän, että kaikki luova toiminta vaatii paljon paljon harjoittelua, eikä koskaan voi tulla valmiiksi. Jotenkin luonteelleni on vain ominaista tällainen kärsimättömyys.

Lopuksi otimme vielä muutaman koeräpsäisyn hassuilla ilmeillä (tämäkin oli ilmeisesti äidin valitsemalle valokuvaajalle ominaista).

Luovaa viikonloppua!