Perjantai on paras päivä

Näin maanantain kunniaksi ajattelin palata vielä vähän menneen, sekä ehkä hieman tulevankin viikonlopun juttuihin.

Koko viikonloppuni kului hyvin kiireisissä merkeissä. Olin perjantaina ensimmäistä kertaa iltavuorossa ja lauantainakin tein suhteellisen pitkän päivän töissä. Jännitin etukäteen aika paljon tuota perjantai-iltaa, sillä arvata voi, että ajankohta on paitsi ruuhkainen myös hyvin alkoholipitoinen. Preppasin itseäni siis siihen, että joudun pitämään tarkasti silmällä mahdollisia alaikäisiä olutostoksilla. Ilta sujui peloistani huolimatta hyvin. Tietysti itseäni jäi harmittamaan jokunen virhe omassa kassatyöskentelyssä, mutta toisaalta se oli odotettavissakin pitkän sairastelun jälkeen.

Kotiin pääsin puoli kymmenen aikaan illalla ja ihan ensimmäiseksi vedin yöpuvun päälleni. Äiti ja isä seurasivat pian perässä tullessaan konsertista. Laitoimme yhdessä iltapalaa ja istuimme pöydän ääreen nauttimaan perjantai-illasta sekä viinilasillisista. Äiti totesi, että perjantai on hänelle se paras päivä viikosta. Sitä ei kuulemma voita mikään. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Itselleni perjantai on nimittäin merkinnyt lähes aina sellaista tiettyä rentoutta ja kotoisuutta. Näistä adjektiiveistakin saattaa päätellä, että vietän perjantai-iltani ehkä kaikista mieluiten kotona leväten –tietysti joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Vanhempani käyvät usein perjantaisin Tampere filharmonian konsertissa, joten saan viettää joitakin tunteja omassa rauhassa. Usein saatan katsoa jonkun elokuvan, lakata kynsiä, kuunnella musiikkia, lukea lehtiä tai laittaa ruokaa. Parasta on se, että saa hatken aikaa olla aivan yksin, mutta osata odottaa tulevaa yhteistä perhehetkeä. Tykkään valmistaa perheellemme iltapalaa ja odottaa valmiin ruuan kanssa vanhempiani konsertista. Vaikka perjantaina tilanne oli hieman erilainen, pystyin silti nauttimaan perjantaisesta fiiliksestä ja perheeni seurasta. Meillä oli oikein mukavaa.

Lauantaiaamuna lähdin takaisin sinne yhteen paikkaan. Työpäivä oli pitkä ja raskas sisältäen myös paljon koneitten kenkkuilua ja muuta mukavaa. Aamulla minua vaivasi myös (jälleen kerran) lievä pahoinvointi. Ehdin jo säikähtää, että tautini uusii tai jotain yhtä ihanaa, mutta onneksi selvisin hankalistakin tuntemuksista kunnialla. Illalla kaupan sulkiessa tunsin suunnatonta iloa: olin saanut viettää työpäivän aivan mahtavien ihmisten seurassa ja tunsin taas kuuluvani jonnekin. Meillä on kertakaikkiaan ihana työporukka. Henki on nuorekas ja positiivinen, eikä ketään jätetä yksin vaan jokainen saa apua pyytäessään. Olen tajuttoman onnellisessa asemassa saadessani työskennellä juuri tässä paikassa.

Kotiin tultuani minua odotti äiti sekä mummi poreilevien patojen kera. Söimme äidin (!) valmistamaa ruokaa luonnollisesti viinin säestämänä ja sen jälkeen katselimme telkkaria. Tarkoitukseni oli lähteä vielä illalla baariin ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa, mutta väsymys vei tällä kertaa voiton. Ratkaisu oli vaikea tehdä, mutta uskon sen olleen tässä tilanteessa oikea. Viimeistään sunnuntain työmäärä todisti, etten olisi millään selvinnyt kaikesta siitä, jos olisin kärsinyt krapulaa. Eilinen päiväni kului nimittäin  miltei täysin avoimen yliopiston tilastomatikan tehtävien parissa. Illalla pääsin sentään käymään balancessa, muuten viikonloppu olikin hyvin työpainotteinen.

Perjantai ja viikonloppu yleisestikin on mielestäni ehdottomasti parhaimmillaan silloin, kun on uurastanut sen eteen. Arkeen kuuluu se, että saa odottaa edessä häämöttävää viikonloppua, ja se tuntuukin paljon arvokkaammalta kiireisen viikon jälkeen. Pitkästä aikaa muistan, miltä tuntuu herätä perjantaiaamuna ajatellen, että tänään se alkaa, viikonloppu. Tietenkin oma tämänhetkinen tilanteeni on poikkeava, sillä teen ainakin toistaiseksi melko paljon viikonloppuvuoroja. Mutta ei se mitään, ainakin asiakkaat ovat hyvällä tuulella viikonlopun kunniaksi.

Jos viime perjantai oli onnistunut, niin sitä tulee varmasti olemaan myös seuraava. Lähdemme nimittäin vanhempieni kanssa perjantaina Tallinnaan viikonloppulomalle. En ole koskaan päässyt käymään Virossa, joten tuleva reissu on minulle todella ainutlaatuinen. Olemme suunnitelleet paljon kaikkea ihanaa: käymme taidenäyttelyissä, äiti ja minä käymme kasvohoidossa, shoppailemme ja rentoudumme. On aivan mahtavaa päästä käymään muualla ja ottaa hetken hengähdystauko kaikesta kiireestä. Tarkempaa reissupostausta on tiedossa sitten ensi viikolla!

Ensi viikonloppua odotellessa...