Mökkipostaus!!!

Monen suomalaisen kesään kuuluu mökkeily. Ehkä tyypillisin mielikuva suomalaisesta kesämökistä on pieni puurakennus ja sauna järven rannalla. Mikä olisikaan parempi tapa irtautua arjesta kuin matkustaa jonnekin pois kaupungin sykkeestä, lämmittää puusauna ja pulahtaa virvoittavaan järveen? Nykyään muoti on kuitenkin muuttumassa selvästi hienostuneempaan suuntaan. Kesämökiltä halutaan jo kaikki mahdolliset mukavuudet: sisävessa, juokseva vesi, sähkö ja tiskikone ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus uusissa kesähuviloissa. Ennemmin kuin paluu menneisiin vuosikymmeniin kesämökki saattaa nykyään olla kuin toinen koti –ainoastaan hienompi.

Uudet villat ovat kieltämättä upea näky. Ikuisena esteetikkona nautin suunnattomasti kaikista tyylikkäästi suunnitelluista rakennuksista suurine ikkunoineen ja parvekkeineen. Siisteys ja mukavuus ovat asioita, jotka varmasti helpottavat rentoutumista uuvuttavan kevään jälkeen. Ajatus siitä, että mökillä odottaa kaikki valmiina, on houkutteleva. Kuitenkin ihmisten välillä on eroja siinä, mitä kesämökiltä odottaa. Itse olen mökkeillyt koko ikäni merenrannassa seisovassa 1700-luvulta peräisin olevassa hirsimökissä. Konseptiin on aina kuulunut –ja tulee aina kuulumaan­– ulkohuussi sekä kaivosta pulppuava raikas vesi. Näissä puitteissa on turha haaveilla nykyajan kesähuviloiden kaltaisista mukavuuksista. Kun mökille menee, on oltava valmis kohtaamaan aina jotain yllättävää, milloin se tarkoittaa hiirenpapanoita sängyssä ja milloin myrskyssä kaatuneita puita kapealla ja kiemuraisella hiekkatiellä. Välillä tuntuu, että olisi todella helpottavaa viettää kesää mieluummin kaikilla mukavuuksilla varustetussa kartanossa kuin rempallaan olevassa, matalin oviaukoin varustetussa hökkelissä. Kuitenkin kun mainitaan sana ”kesämökki”, se tuo automaattisesti mieleeni juuri tuon jo paljon elämää nähneen pakopaikan meren rannalla.

Pirtistä ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa :/

Aittarakennus

Viikko sitten maanantaina lähdimme taas kerran perheeni kanssa ajelemaan kohti Tammisaarta. Bromarvin kylässä, syrjässä kaikesta nykyaikaisesta hektisyydestä, seisoo punamullalla maalattu hirsipirtti. Pirtin vieressä on saman tyylinen aittarakennus, jota on joskus käytetty ihan oikeasti eläinten hoitoon. Pihapiirissä on myös isäni ja veljeni yhdessä pystyyn kyhäämä katos, jossa nautiskelemme kesäilloista ja iltapäivistä grilliruuan ja muiden herkkujen kera. Hieman syrjemmässä on samalle punasävylle uskollinen pikkumökki, jonka vuosi sitten tuunasin omaan käyttööni sopivaksi. Rannassa on luonnollisesti saunarakennus, jonka pukuhuone on sen verran tilava, että siitä on tehty vanhempieni makuuhuone.

Sauna

Pikkumökki pilkistää

Viimein valmiina: oma keitaani!

Paikka on minulle hyvin rakas ja edustaa kaikkien lapsuudenkesieni huolettomuutta. Vanhanaikainen miljöö herätti mielikuvitukseni henkiin jo pikkutyttönä. Vastaavaa paikkaa ei löydy mistään muualta ja se teki siitä hyvin salaperäisen ja jännittävän. Joka kesä matkustin ikään kuin toiseen maailmaan. Ainutlaatuisuutta korosti se, että alueella ehdottomana valtakielenä oli ruotsi. Bromarvin kylä taas oli kuin suoraan lastenkirjoista: naiset kulkivat siellä puukorit käsissään ja koirat tekivät tuttavuutta toisiinsa piehtaroiden venelaiturin läheisyydessä. Kaikki tunsivat toisensa ja jäivätkin usein vaihtamaan kuulumisia ostosten lomassa, tietenkin ruotsiksi. Kyläkaupasta ostimme aina täydennystä nopeasti hupenevaan karkkivarastoomme ja Tippa-nimisestä juomalasta ostimme virvokkeita ja istuimme terassille niitä nauttimaan.

Valmistin meille päivälliseksi suolaisia vohveleita vuohenjuustotäytteellä

Jälkkäriksi oli luonnollisesti makeita vohveleita oman maan mustikoiden ja vaniljavaahdon kera

Lapsuudessani mökille ahtautui usein lähes koko perhe mukaan lukien veljeni ja heidän lapsensa, eikä minulta siis puuttunut koskaan leikkikavereita. Nykyään mökillä käymme käytännössä enää me kolme kun veljieni perheillä on jo omat kesämökkinsä huollettavinaan. Aika käy joskus todella pitkäksi kolmen kesken, mutta toisaalta olen oppinut arvostamaan myös Bromarvin tarjoamaa etäisyyttä kaikkeen sosiaalisuuteen. Viime viikolla havaitsin kunnolla ehkä ensimmäistä kertaa, että minunkin näin kaupunkilaisena kuin olen, on mahdollista sopeutua kesämökin askeettiseen ja yksinkertaiseen elämään. Kaiken lisäksi tämä sopeutuminen kävi yllättävän nopeasti: minun ei tarvinnut viettää kuin pari päivää yksinkertaisissa oloissa kun se tuntui jo ihan luonnolliselta ja helpolta. Huomasin, että täällä kaupungissa mieltäni vaivaavat asiat katosivat muutamaksi päiväksi lähes kokonaan olemasta ja saatoin vain antautua kesäisen lämmön syleiltäväksi.

Vietimme suunnilleen joka toisen päivän kolmen kesken mökillä ja joka toisena taas kävimme jollain pienellä retkellä. Tiistaina vanhempani näyttivät minulle edellisellä kerralla löytäneensä paikan kallioiden huipulta. Matka oli pitkä ja hikinen, mutta oli kaiken vaivan arvoinen. Huipulta näkyi kauas merelle ja vastarannalle eli maisemat olivat todella hienot. 

Keskiviikkona lähdimme Tammisaareen, sillä siellä on keskiviikkoisin toripäivä. Kiertelimme torilla ja vaatekaupoissa, katsastimme yhden näyttelyn sekä kävimme syömässä ja kahvilla. Tein taas kerran alelöytöjä, ja TAAS ne olivat Vero Modasta! Ihan uskomatonta, mutta Cosmoon on kai uskominen siinä, että oma koko ja suositut mallit löytää parhaiten pienten paikkakuntien vaatekaupoista. Olen koko tähän astisen kesän haeskellut kivaa maksihametta täysin tuloksetta. Ikinä ei ole omaa kokoa missään. Tammisaaren Vero Modassa puolestaan rekissä roikkui kuin aivan minua varten yksi oman kokoiseni hamonen -30% alennuksella. Mukaan lähti myös tekonahkatakki, joka soveltuu todella kivasti esimerkiksi kesäisille baari/terassikäynneille. Takki on kyllä niin kiva, etten malta jättää sen käyttöä vain noihin tilaisuuksiin...

Torstai oli hellepäivä, joten vietimme sen kallioilla löhöillen, kirjoja ja lehtiä lukien sekä virvokkeita nauttien.

Perjantaina oli taas vuorossa pieni reissu kun lähdimme edellämainitulle Bromarvin torille ja kyläkauppaan. Kinusin saada ajaa kylälle, sillä en ole koskaan kokeillut ajaa mökkitietämme. Hiukan se taisi tehdä isälle ja äidille tiukkaa, mutta sain kuin sainkin heidät ylipuhuttua ja hienosti meni, vaikka tie on aika huonossa kunnossa, kapea sekä erittäin kiemurainen ja mäkinen. Olen ylpeä! Keräsimme myös äidin kanssa tämän kesän MUSTIKAT. Ajatelkaa, heinäkuun ensimmäinen viikko ja marjat olivat valehtelematta sormenpään kokoisia! Tuntuu ehkä vähän pelottavalta, miten vauhdilla tämä kesä tuntuu menevän, näimme samalla reissulla nimittäin myös ensimmäiset keltaiset puunlehdet.

Mustikoiden lisäksi myös metsämansikat olivat makeita

Lauantaina oli kotiinlähdön aika, mutta olimme päättäneet pistäytyä matkalla Fiskarsissa. Se on Tammisaaren torin ohella yksi jokakesäisistä must-see –kohteistamme. Olen menettänyt täysin sydämeni kesäiseen Fiskarsiin. Se on tajuttoman kaunis paikka vanhoine taloineen ja suloisine pikkuliikkeineen. Voisin kulkea Fiskarsin nostalgisilla kaduilla ja istua suklaapuodin kahvilassa seuraamassa ihmisten liikkeitä tuntitolkulla.

Hetkellisestä irrottautumisen kokemuksestani huolimatta ei mökkeily onnistunut pitämään ikäviäkin ajatuksiani poissa loputtomasti. Kotiinlähdön lähestyessä havaitsin taas pohtivani samoja asioita kuin kaupungissa ja lisäksi huomasin kyllästyneeni viettämään 24/7 vanhempieni seurassa. Sanoinkin heille autossa, että nyt tuntuu siltä kuin pitäisi päästä äkkiä ihmisten ilmoille. Yliannostus perhe-elämästä oli saavutettu. Niinpä kotiin päästyäni kävin vain äkkiä suihkussa, purin laukkuni, söin ja laittauduin, ja hyppäsin bussiin. Iltaa vietin keskustan irkkupubissa kuunnellen bändikaverini upeaa livemusisointia.

Tällä kertaa kesämökillä parasta oli hämmentävä luonnonläheisyys. Koskaan aikaisemmin en ole saanut kokea olevani näin keskellä luontoa. Heti ensimmäisenä päivänä meitä tuli nimittäin tervehtimään suuri ja kaunis valkohäntäpeura. Aikaisemmin olen saanut ihailla vastaavaa kauneutta vain murto-osasekunnin verran ja aina turvallisen pitkän välimatkan päästä. Ikinä peura ei ole eksynyt lähellekään meidän tonttia, mutta tällä kertaa sain nähdä koko perheen. Yhtenä aamuna lukiessani kirjaa pikkumökissä, ikunani ohi vilahti pieni peuranpoika. Sitä tunnetta on aivan mahdotonta kuvailla sanoin, niin uskomattomalta sillä hetkellä tuo luonnonihme tuntui.

Toinen lähes yhtä ihana asia mökillä oli rauha. Mökki on paikka, jossa saa nauttia elämästä jokaisella solullaan. Yhdessäolo, ihanat kesäruuat, kirja sekä sauna muodostavat yhdessä lyömättömän paketin.

Herkullinen salaatti ja lasi viiniä on ehkä yksi parhaista kesäruuista

Minkälaisia kokemuksia teillä on mökkeilystä? Entä millainen on mielestänne "se oikea kesämökki"?