Viikon verran voitolla

Tähän viikkoon mahtui koko tunteiden kirjo.

Maanantai alkoi masentavasti: en päässyt sisään yliopistoon. Vaikka tiesin jo etukäteen, että näin asia on, tuntui todellisuus silti karvaalta. Olisin halunnut odottaa kotiin tulevaa kirjettä, jossa oli mukana kaikki tiedot kokeessa suoriutumisestani jne, mutta rakas äitini olikin päättänyt tsekata pääsyni jo aamuvarhain tietokoneelta. Sain sitten sopivan romahduksen kun yhden päivän kesäduuniin lähtöön oli aikaa vajaa puoli tuntia. Keräsin itseni parhaani mukaan ja lähdin "lastenvahdiksi" erään musiikkivideon kuvauksiin. Täytyy myöntää, että parempaa tapaa viettää jo lähtökohtaisesti huonoa päivää kuin sadan alakouluikäisen lapsen seurassa, tuskin on. Kotiin tultuani olin surkea ja kuoleman väsynyt koko päivän pihalla puuhastelun jälkeen. Silti päätimme äitini kanssa lähteä extemporé elokuviin. Kävimme katsomassa Sofia Coppolan uusimman The Bling Ring.

Tiistaini kului vielä sulatellessa kaikkea. On ollut hirveän ahdistavaa tajuta, että joudun nyt vastaamaan omasta elämästäni ihan eri tavalla kuin jos olisin päässyt kouluun. Tunnen valtavaa tuskaa ja ahdistusta työnhakemisesta: pelkään etten saa töitä mistään. Lisäksi tuntuu, että nyt pitäisi sitten käyttää kaikki tämä aika hyväksi ja alkaa vaikka heti lukea seuraavan kevään pääsykokeeseen, jotten enää jäisi unelmieni opiskelupaikkaa vaille. Toisaalta tunnen itseni uupuneeksi, enkä usko jaksavani paahtaa koko vuotta tilastomatematiikan parissa. Onneksi minulla oli tiistaina laulutunti sekä bändireenit. Sainpahan edes jotain muuta ajateltavaa!

Keskiviikko avautui ehkä aavistuksen valoisampana, sillä olin sopinut meneväni Juulialle laittamaan ruokaa ja hengailemaan/valmistautumaan Tampereen yöhön. Oli aivan ihanaa nähdä pitkästä aikaa, jutella kaikessa rauhassa, syödä namiruokaa ja juoda viiniä :) Päätimme sitten suunnata keskustaan, mutta iltamme oli oman mittarini mukaan hiukan kaoottinen. Yllätykseksemme oli nimittäin niin, että Tammerfestistä huolimatta baarit eivät vetäneet ihan niin paljon porukkaa kuin odotimme. Kävimme Rumassa, jonne maksoi vain kolme euroa sisään, mutta se oli live-esiintyjää ja muutamaa keski-ikäistä pariskuntaa huolimatta tyhjä. Päätimme kuitenkin ostaa yhdet juomat (mojitot), jotka maistuivat niin pahalle, ettemme saaneet niitä nieltyä! Jäi kyllä harmittamaan. Rumasta jatkoimme pian matkaa muualle ja hetken tarvottuamme päädyimme Passioniin istuskelemaan. Pian Juulian poikaystäväkin saapui paikalle ja kävimme vielä pyörähtämässä Klubilla. Siellä olikin jo enemmän ihmisiä ja parempi meno, mutta silmä alkoi painaa sen verran, että jätimme tällä kertaa tanssahtelut vähemmälle.

Torstaina podin ymmärrettävistä syistä aika pahaa darraa. Minulle on todella ominaista, että pelkkä ulkona myöhään koikkelehtiminen ja tavoitteellinen hauskanpito aiheuttaa seuraavana aamuna tunnontuskia. Tunnen kai syyllisyyttä siitä, että olen yrittänyt pitää hauskaa, olen kuluttanut rahaa, olen syönyt ja juonut enemmän kuin normaalisti jne. Tällä kertaa mukana oli myös sitä ihan aitoakin krapulaa, sillä illan aikana tuli kumottua yksi jos toinenkin lasillinen. Illalla raahauduin äidin kanssa body balanceen ja se tekikin hyvää riutuneelle mielelleni.

Perjantaina sain mukavan herätyksen kun minua odotti keittiössä ihana valmiiksi katettu aamupala. Omalla paikallani oli myös kortti sekä kaksi korua, toinen äidiltä ja toinen isältä. Vietimme nimipäivääni aamiaisen merkeissä, sillä vanhempani lähtivät heti aamupäivällä ystäväpariskuntansa luoke Turkuun. Olin siis yksin kotona koko perjantain ja "juhlapäivästä" huolimatta oloni oli todella kurja koko päivän. Yritin piristää itseäni erilaisilla toimilla, tai ainakin saada ajatukset pois ikävistä asioista. Siivosin, lauloin ja soitin, luin hygieniapassitestiin, tiskasin ja pesin pyykkiä, kävin kävelyllä sateisesta säästä huolimatta sekä katsoin illalla Marilyn Monroe -elokuvan Kesäleski.

Eilen olin kai uupunut edellisen päivän puuhastelusta enkä jaksanut miettiä mitään järkevää tekemistä. Aamupalan jälkeen antauduinkin mieliteolleni, askartelulle. Olin sopinut näkeväni ystävääni Roosaa iltapäivällä ja päätin tekaista hänelle pienen onnittelukortin psykologian opiskelupaikan kunniaksi. Tällainen oli lopputulos:

Kortin väsääminen oli aika nopea homma ja minulla oli edelleen sen verran tarmoa jäljellä, että hurautin autolla Tiimariin ostamaan hieman lisää tarpeita. Olen etsiskellyt nyt kesällä kaupoista sellaista hippimäistä kukkaseppelehiuspantaa (huh, mikä sanahirviö!), mutta sellaista ei ole löytynyt mistään vaikka muotilehdet ovat mielestäni ihan pullollaan kuvia näistä muodin helmistä. Ei siis auttanut muu, kuin koittaa itse askarrella jonkinlainen edes etäisesti visiotani vastaava pantakyhelmä. Homma kävi yllättäen kädenkäänteessä ja olen vieläpä tyytyväinen lopputulokseen!

Neljältä näin siis Roosaa ja istuskelimme pari tuntia kahvilla vaihtamassa kuulumisia. Kotiin päästyäni vaihdoin vaatetusta ja laittauduin ja kahdeksan maissa lähdin takaisin kaupunkiin Tuulia tapaamaan. Menimme Café Europaan istumaan ja nauttimaan toistemme seurasta. Tunnit kuluivat äkkiä ja kohta saimme seuraamme myös Juulian ja sen jälkeen pian Roosan. Tällä poppoolla lähdimme YO-talolle hiukan juhlimaan. Ilta oli onnistunut, musiikki oli todella hyvää ja seura mitä parhain. Viihdyimmekin ulkona pikkutunneille asti, kotona olin vasta neljän aikaan. Irrottelu taisi olla ihan paikallaan, vaikka fiilikseni eivät olleet rankan viikon jäljiltä ehkä parhaat. Rakkaiden ystävien seura oli kuitenkin korvaamaton pelastus taas kerran. En ymmärrä, miten ja mistä hyvästä olen elämääni näin mahtavia ihmisiä saanut!

Viikkoni ei ole ollut täydellinen, ei edes lähellä sitä. Se on ollut pitkälti ahdistuksen ja murheen täyttämä. Nyt se on kuitenkin selätetty ja voin sanoa, että elämän pienet hyvät hetket ja ihanien ihmisten seura ovat pelastaneet paljon. Ja sitähän kai elämä onkin: paljon hankalaa, vielä enemmän kurjaa, mutta siellä jossain välissä ja suojassa kaikelta, rippunen onnea siitä että vielä on joku josta välittää.

P.S. Klikkailkaas itsenne tuonne lukijasivuun jos juttuni ovat napanneet. Ja jos eivät ole, niin palautetta saa antaa! :)