perjantai 28. joulukuuta 2012
tiistai 25. joulukuuta 2012
Just another day?
Joulupäivä. En ole koskaan oikein osannut suhtautua kyseiseen päivään. Aatto on ohi, lahjat on jaettu, ruuat on laitettu, kaupat on kiinni. Olo tuntuu tyhjältä ja melankoliselta, ei ole mitään odotettavaa eikä voi kun tuntea itsensä kertakaikkisen tarpeettomaksi. Tänäänkin olen siis saanut kamppailla juuri näiden kaikkien asioiden ja tunteiden kanssa. Silti päivä on lopulta kulunut yllättävänkin nopeasti. Aamulla söimme taas yhdessä aamiaista kuunnellen samalla jouluradiota. Aamutoimien jälkeen kävin äidin kanssa lyhyellä kävelyllä, ja kun tulimme takaisin kotiin, alkoi TV:stä E.T. Olen nähnyt leffan aikaisemmin kauan sitten, joten en muistanut siitä paljon mitään. Se oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä, ei todellakaan mikään perus seikkailuelokuva.
Leffan jälkeen vaihdoin vaatteet ja aloin valmistautua - mummini tuli nimittäin meille juhlapäivälliselle. Söimme siis isäni valmistamaa lammaspataa ja jälkiruuaksi minun isoisoäitini reseptillä valmistamaani puolukkapiirakkaa. Sitten avasimme lahjat ja ihmettelimme niitä hetken. Sain mummiltani kirjan, joka kertoo Toisen maailmansodan ajasta Suomen Lapissa, toisinsanoen hyvin pitkälti mummini omaa historiaa. Lisäksi paketista paljastui levy fazerin mansikka-vanilja suklaata. Odotan innolla, että pääsen lukemaan saamaani kirjaa, se on loistava tapa saada vähän selvyyttä omaan suomenhistorian tuntemukseeni!
Loppuillan olemme pelailleet erilaisia pelejä. Pelasin mummini kanssa erän Shakkia, ja vaikka itse en ole paljonkaan pelannut, ja mummini sitä vastoin on oikea Shakkimestari, kuin ihmeen kaupalla vein hänestä tänään voiton. Tuntui hyvältä saada kehuja omasta pelistä ihmiseltä, joka varmasti tietää mistä puhuu. Silti, kuten totesin myöhemmin mummillenikin, voittaminen ei todellakaan ole pelaamisessa tärkeintä.
Joulupäivän ankeus taitaakin siis kaikesta päätellen olla enimmäkseen oman mieleni sisällä. Tänäänkin on ollut vaikka miten paljon tekemistä, ja pitäisi tuntua ihanalta, että kerrankin ei tarvitse huolehtia mistään, ei tehdä mitään eikä mennä minnekään. Silti huomaan, että ajatuksiini hiipii vähän väliä epämääräinen ahdistus. Tiedostan, ettei tämä jatku ikuisesti, paljon tehtävää on vielä odottamassa minua. Ja nyt, mitä lähemmäksi lukion loppuminen tulee (enää kuukausi varsinaista koulua!!!), alan tiedostaa yhä enemmän ja enemmän, miten suuria haasteita ja valintoja lähitulevaisuudessani on. Entä jos en pääse opiskelemaan? Entä jos en saa töitä? Entä jos sitä tätä ja tuota? Tiedän, ei saisi stressata tällaisia asioita Jouluna. Nyt kuuluisi antaa itsellensä lupa vain olla ja jättää huolehtiminen myöhempään. Joulupäivä on kuitenkin perinteisesti ollut vähän hankala pala minulle. Ehkä juuri se yhtäkkinen tyhjyys ja rauha mahdollistaa ajatusten sietämättömän myrskyämisen.
Mutta vaikka aatto onkin jo ohi, ei Joulu kuitenkaan ole. Huomenna meille tulee onneksi kylään siskoni Sanni. Hän viettää meillä joitakin päiviä ja suunnitelmissa on vaikka mitä hauskaa. Mummi tulee taas huomenna meille syömään kun Sannikin on pitkästä aikaa kuvioissa. Tulevallekin on siis paljon iloista odotettavaa, se täytyy vain muistaa ja silti yrittää ottaa rennosti eikä stressata liikoja.
Leffan jälkeen vaihdoin vaatteet ja aloin valmistautua - mummini tuli nimittäin meille juhlapäivälliselle. Söimme siis isäni valmistamaa lammaspataa ja jälkiruuaksi minun isoisoäitini reseptillä valmistamaani puolukkapiirakkaa. Sitten avasimme lahjat ja ihmettelimme niitä hetken. Sain mummiltani kirjan, joka kertoo Toisen maailmansodan ajasta Suomen Lapissa, toisinsanoen hyvin pitkälti mummini omaa historiaa. Lisäksi paketista paljastui levy fazerin mansikka-vanilja suklaata. Odotan innolla, että pääsen lukemaan saamaani kirjaa, se on loistava tapa saada vähän selvyyttä omaan suomenhistorian tuntemukseeni!
Loppuillan olemme pelailleet erilaisia pelejä. Pelasin mummini kanssa erän Shakkia, ja vaikka itse en ole paljonkaan pelannut, ja mummini sitä vastoin on oikea Shakkimestari, kuin ihmeen kaupalla vein hänestä tänään voiton. Tuntui hyvältä saada kehuja omasta pelistä ihmiseltä, joka varmasti tietää mistä puhuu. Silti, kuten totesin myöhemmin mummillenikin, voittaminen ei todellakaan ole pelaamisessa tärkeintä.
Joulupäivän ankeus taitaakin siis kaikesta päätellen olla enimmäkseen oman mieleni sisällä. Tänäänkin on ollut vaikka miten paljon tekemistä, ja pitäisi tuntua ihanalta, että kerrankin ei tarvitse huolehtia mistään, ei tehdä mitään eikä mennä minnekään. Silti huomaan, että ajatuksiini hiipii vähän väliä epämääräinen ahdistus. Tiedostan, ettei tämä jatku ikuisesti, paljon tehtävää on vielä odottamassa minua. Ja nyt, mitä lähemmäksi lukion loppuminen tulee (enää kuukausi varsinaista koulua!!!), alan tiedostaa yhä enemmän ja enemmän, miten suuria haasteita ja valintoja lähitulevaisuudessani on. Entä jos en pääse opiskelemaan? Entä jos en saa töitä? Entä jos sitä tätä ja tuota? Tiedän, ei saisi stressata tällaisia asioita Jouluna. Nyt kuuluisi antaa itsellensä lupa vain olla ja jättää huolehtiminen myöhempään. Joulupäivä on kuitenkin perinteisesti ollut vähän hankala pala minulle. Ehkä juuri se yhtäkkinen tyhjyys ja rauha mahdollistaa ajatusten sietämättömän myrskyämisen.
Mutta vaikka aatto onkin jo ohi, ei Joulu kuitenkaan ole. Huomenna meille tulee onneksi kylään siskoni Sanni. Hän viettää meillä joitakin päiviä ja suunnitelmissa on vaikka mitä hauskaa. Mummi tulee taas huomenna meille syömään kun Sannikin on pitkästä aikaa kuvioissa. Tulevallekin on siis paljon iloista odotettavaa, se täytyy vain muistaa ja silti yrittää ottaa rennosti eikä stressata liikoja.
Muistakaa siis jok'ikinen rauhoittua ja rentoutua, nyt jos joskus on sen aika!
maanantai 24. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Pettymyksiä ja uusia tuulia
Tunnen itseni samaan aikaan surulliseksi ja iloiseksi. Tarkoituksenani oli lähteä perjantaina iltapäivällä Helsinkiin ja tulla takaisin tänään sunnuntaina. Olin suunnitellut tekeväni kaikki jouluostokset omassa rauhassa pääkaupungissa ja odotin kovasti omaa aikaa kävellä Helsingin katuja ja tunnelmoida lähestyvää Joulua, katsoa leffoja ja lukea kirjaa. Jouduin kuitenkin pettymään karvaasti kun tulin taas torstai-iltana kipeäksi. Olin yhtäkkiä hirveän huonovointinen, tärisin kauttaaltaan, päässä heitti ja minua oksetti. Koska vointi ei täydellisesti ole vieläkään korjaantunut, vaan kärsin edelleen epämääräisestä pahoinvoinnista, päätin jäädä täksi viikonlopuksi kotiin.
Päätös oli todella vaikea, en nimittäin ole sängyn omana vaikka voinkin välillä vähän huonosti. Tiedän, että olisin kyllä voinut lähteä; kyse oli vain siitä, kuinka järkevää se olisi ollut puolikuntoisena. Ensin olin ihan itku kurkussa kun jouduin peruuttamaan junalippuni. Lopulta eilinen päivä oli kuitenkin ihan mukava täällä kotonakin. Hoidin aamulla jouluostoksia kaupungilla ihan niinkuin olisin Helsingissäkin tehnyt. Iltapäivällä kävin purevassa pakkasessa lyhyellä kävelyllä, ja se helpotti oloani ja tuntui hyvältä. Kotiin tultuani aloin väkertää piparkakkutaloa. Puuhaan sain uppoamaan kokonaiset kaksi ja puoli tuntia kaavojen suunnittelusta talon kokoamiseen ja koristeluun + jälkien siivoamiseen (ja siinä olikin taas hieman hommaa!). Illalla söimme yhdessä juhlavasti joululiinalla koristellussa pöydässä, ja ruuan jälkeen aloimme katsoa liki kolmituntista elokuvaa Fanny ja Alexander. Emme katsoneet eilen leffaa loppuun, sillä äidin mukaan jäljellä oleva pätkä sisältää lähinnä todella ahdistavia kohtauksia, eikä hän halunnut katsoa niitä illalla. Ehkä siis katsomme elokuvan tänään loppuun.
Tälle päivälle on taas ihan hurjasti tekemistä. Kohta puoliin olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin kaupungille. Minun pitäisi ostaa vielä viimeisetkin joululahjat, ja lisäksi on agendalla ruokakaupassa käynti. Se voikin olla hiukan tuskaista, veikkaan että joku muukin on keksinyt mennä ostamaan jouluruuat tänään. Tänään aion myös väkertää viimeisimpiä jouluaskarteluita, paketoida lahjoja sekä tehdä jonkinlaisen joulusiivouksen huoneessani. Se tulee todella tarpeeseen, sillä tällä hetkellä lattiani on vallannut erilaiset pahvit ja paperit, liimat ja teipit, tarrat ja lehtileikkeet. Täällä täytyy ihan oikeasti kahlata päästäkseen sängyltä ovelle... Ja kaiken tämän lisäksi valmistan tänään itse lanttulaatikon. En ole koskaan tehnyt itse mitään jouluruokia, mutta tänä vuonna haluan kokeilla. Olemme siskoni kanssa lanttulaatikon suurkuluttajia näin Jouluna, eikä Joulu oikein tule jos pöydässä ei sitä ole. Huomenna leivon vielä isoäitini vanhalla reseptillä ihanaa puolukkapiirakkaa.
Paljon on siis vielä tekemistä, mutta kuten sanottu, minä nautin juuri tästä. Minulle Joulussa ehkä parasta on juuri sen valmisteleminen, eikä pieni kiire tai stressi haittaa mielestäni yhtään, päinvastoin. Silti ymmärrän esimerkiksi äitiäni, joka ahdistuu joulunaluskiireistä ihan mielettömästi, eikä viihdy kaupoissa enää Joulun alla. Joulu onkin parhaimmillaan silloin, kun saa tehdä asiat niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Mielestäni Jouluun ei pitäisi kuulua itsensä pakottaminen tai painostaminen mihinkään, vaan oman olon tulisi olla mahdollisimman rentoutunut ja rauhallinen. Oman itsen kuunteleminen sen ohella, että ottaa huomioon myös toisten toiveet, on mielestäni kaiken A ja O mukavan joulutunnelman luomisessa. Jos itselle jouluvalmistelut ovat nautinto, niin siitä vaan. Jos taas ei voi sietää Jouluun liittyvää kiirettä ynnä muuta, niin on oikein ja sallittua jättää valmistelut muille.
Siispä haluan toivottaa kaikille juuri sopivasti työllistävää Joulun valmistelua ja mukavaa aatonaattoa!
Päätös oli todella vaikea, en nimittäin ole sängyn omana vaikka voinkin välillä vähän huonosti. Tiedän, että olisin kyllä voinut lähteä; kyse oli vain siitä, kuinka järkevää se olisi ollut puolikuntoisena. Ensin olin ihan itku kurkussa kun jouduin peruuttamaan junalippuni. Lopulta eilinen päivä oli kuitenkin ihan mukava täällä kotonakin. Hoidin aamulla jouluostoksia kaupungilla ihan niinkuin olisin Helsingissäkin tehnyt. Iltapäivällä kävin purevassa pakkasessa lyhyellä kävelyllä, ja se helpotti oloani ja tuntui hyvältä. Kotiin tultuani aloin väkertää piparkakkutaloa. Puuhaan sain uppoamaan kokonaiset kaksi ja puoli tuntia kaavojen suunnittelusta talon kokoamiseen ja koristeluun + jälkien siivoamiseen (ja siinä olikin taas hieman hommaa!). Illalla söimme yhdessä juhlavasti joululiinalla koristellussa pöydässä, ja ruuan jälkeen aloimme katsoa liki kolmituntista elokuvaa Fanny ja Alexander. Emme katsoneet eilen leffaa loppuun, sillä äidin mukaan jäljellä oleva pätkä sisältää lähinnä todella ahdistavia kohtauksia, eikä hän halunnut katsoa niitä illalla. Ehkä siis katsomme elokuvan tänään loppuun.
Tälle päivälle on taas ihan hurjasti tekemistä. Kohta puoliin olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin kaupungille. Minun pitäisi ostaa vielä viimeisetkin joululahjat, ja lisäksi on agendalla ruokakaupassa käynti. Se voikin olla hiukan tuskaista, veikkaan että joku muukin on keksinyt mennä ostamaan jouluruuat tänään. Tänään aion myös väkertää viimeisimpiä jouluaskarteluita, paketoida lahjoja sekä tehdä jonkinlaisen joulusiivouksen huoneessani. Se tulee todella tarpeeseen, sillä tällä hetkellä lattiani on vallannut erilaiset pahvit ja paperit, liimat ja teipit, tarrat ja lehtileikkeet. Täällä täytyy ihan oikeasti kahlata päästäkseen sängyltä ovelle... Ja kaiken tämän lisäksi valmistan tänään itse lanttulaatikon. En ole koskaan tehnyt itse mitään jouluruokia, mutta tänä vuonna haluan kokeilla. Olemme siskoni kanssa lanttulaatikon suurkuluttajia näin Jouluna, eikä Joulu oikein tule jos pöydässä ei sitä ole. Huomenna leivon vielä isoäitini vanhalla reseptillä ihanaa puolukkapiirakkaa.
Paljon on siis vielä tekemistä, mutta kuten sanottu, minä nautin juuri tästä. Minulle Joulussa ehkä parasta on juuri sen valmisteleminen, eikä pieni kiire tai stressi haittaa mielestäni yhtään, päinvastoin. Silti ymmärrän esimerkiksi äitiäni, joka ahdistuu joulunaluskiireistä ihan mielettömästi, eikä viihdy kaupoissa enää Joulun alla. Joulu onkin parhaimmillaan silloin, kun saa tehdä asiat niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Mielestäni Jouluun ei pitäisi kuulua itsensä pakottaminen tai painostaminen mihinkään, vaan oman olon tulisi olla mahdollisimman rentoutunut ja rauhallinen. Oman itsen kuunteleminen sen ohella, että ottaa huomioon myös toisten toiveet, on mielestäni kaiken A ja O mukavan joulutunnelman luomisessa. Jos itselle jouluvalmistelut ovat nautinto, niin siitä vaan. Jos taas ei voi sietää Jouluun liittyvää kiirettä ynnä muuta, niin on oikein ja sallittua jättää valmistelut muille.
Siispä haluan toivottaa kaikille juuri sopivasti työllistävää Joulun valmistelua ja mukavaa aatonaattoa!
tiistai 18. joulukuuta 2012
iPhone!!!
Jouluni alkoi tänään etuajassa kun menimme yllätyksekseni koulu-ja työpäivän jälkeen elisashopittiin ostamaan mulle joululahjaa. Nyt olen siis upouuden iPhone 5:n omistaja, enkä voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen! Enkä pelkästään uudesta puhelimesta, vaan myös siitä, että huomisaamun jälkeen kaikki kokeet tältä vuodelta ovat ohi.
Oikein ihanaa joulunalustiistaita ihan jokaiselle!
Oikein ihanaa joulunalustiistaita ihan jokaiselle!
maanantai 17. joulukuuta 2012
Joulunodotusta
Moikka taas!
Tällä viikolla koettelemuksinani ovat huomiset matikankokeet (thumbs up!) sekä keskiviikkoinen äidinkielen kommentin kirjoitus. Kokeiden seurana viikkoani rytmittää tapaus JOULU. Torstaina meillä on koulussa perinteinen joulujuhlailta, joka huipentuu tunnelmalliseen joulukirkkoon. Koulussa ollaankin jo jonkinverran puhuttu siitä, mitä tuona päivänä voisi päällensä pukea.
En voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut olen siitä, että nyt on vihdoin juuri tämä viikko. Olen ollut mielettömän ahdistunut kokeiden takia koko viikonlopun. Laskin viikonlopun aikana aukeaman verran huippuvaikeita talousmatikan laskuja osaamatta niistä täysin juuri ainuttakaan. Meinasin todella menettää toivoni, mutta onneksi sain tänään matikantunnilla hiukan vakuutta taidoilleni kun opettajanikaan ei osannut yhtä pähkäilemääni laskua ratkaista.
Muutamasta viime postauksesta onkin saattanut jo käydä ilmi, että olen jouluihminen. Toisaalta käyn paraikaa suurta kamppailua tämän joulufiiliksen kanssa. Koska olen perheemme ainoa, joka näin suuresti (jos ollenkaan) nauttii joulusta ja etenkin sen valmistelusta ja odottamisesta, tuntuu että olen aika yksin fiilistelyni ja innostuneisuuteni kanssa. Olisi mukavaa jakaa hyvää mieltä ja lämpöä muille perheenjäsenille, mutta en oikein tiedä kuinka voisin sen parhaiten tehdä. Tiedän äitini vain stressaantuvan jouluvalmisteluista, joten en tahdo rasittaa häntä niillä ollenkaan. Mietinkin, häiriintyykö hän jo siitä jos itse teen joitain valmisteluja kodissamme.
Oli miten oli, yritän perustella itselleni että on ihan ok huomenna koulun jälkeen aloittaa jouluvalmistelut leipomalla alusta asti itse piparitaikina ja tehdä pipareita. Leipominen on aivan ihanaa ja rentouttaa mukavasti kokeiden keskellä. Perjantaina, kun meillä on jo koulusta vapaata, tapaan vielä Lauraa aamupäivällä ja sitten suuntaankin kohti jouluista Helsinkiä. Menen viettämään joulunalusviikonloppua pääkaupungin lumiseen ympäristöön ja aion nauttia siellä yksinäisyydestä, rauhasta, valoista yms. Olen säästänyt melkein kaikki jouluostokset tuolle reissulle ihan tarkoituksella: aion ottaa kaiken irti yli vuorokauden mittaisesta shoppailureissusta Helsinkiin!
Tässä oli taas pikakuulumiset tältä erää. Yritän heti kiireen väistyttyä kirjoittaa vielä pidemmän postauksen teemalla minun jouluni. Nyt kuitenkin alan valmistautua tämän raskaatakin raskaamman maanantain jälkeen tulevaan matikankokeeseen. Toivottakaa onnea, sitä tällä kertaa todella tarvitaan!
P.S. Toiveita postauksista tms. saa edelleen esittää, kaikki palaute on tervetullutta!
P.P.S. Mulla on jo yksi lukija!!! <3
Tällä viikolla koettelemuksinani ovat huomiset matikankokeet (thumbs up!) sekä keskiviikkoinen äidinkielen kommentin kirjoitus. Kokeiden seurana viikkoani rytmittää tapaus JOULU. Torstaina meillä on koulussa perinteinen joulujuhlailta, joka huipentuu tunnelmalliseen joulukirkkoon. Koulussa ollaankin jo jonkinverran puhuttu siitä, mitä tuona päivänä voisi päällensä pukea.
En voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut olen siitä, että nyt on vihdoin juuri tämä viikko. Olen ollut mielettömän ahdistunut kokeiden takia koko viikonlopun. Laskin viikonlopun aikana aukeaman verran huippuvaikeita talousmatikan laskuja osaamatta niistä täysin juuri ainuttakaan. Meinasin todella menettää toivoni, mutta onneksi sain tänään matikantunnilla hiukan vakuutta taidoilleni kun opettajanikaan ei osannut yhtä pähkäilemääni laskua ratkaista.
Muutamasta viime postauksesta onkin saattanut jo käydä ilmi, että olen jouluihminen. Toisaalta käyn paraikaa suurta kamppailua tämän joulufiiliksen kanssa. Koska olen perheemme ainoa, joka näin suuresti (jos ollenkaan) nauttii joulusta ja etenkin sen valmistelusta ja odottamisesta, tuntuu että olen aika yksin fiilistelyni ja innostuneisuuteni kanssa. Olisi mukavaa jakaa hyvää mieltä ja lämpöä muille perheenjäsenille, mutta en oikein tiedä kuinka voisin sen parhaiten tehdä. Tiedän äitini vain stressaantuvan jouluvalmisteluista, joten en tahdo rasittaa häntä niillä ollenkaan. Mietinkin, häiriintyykö hän jo siitä jos itse teen joitain valmisteluja kodissamme.
Oli miten oli, yritän perustella itselleni että on ihan ok huomenna koulun jälkeen aloittaa jouluvalmistelut leipomalla alusta asti itse piparitaikina ja tehdä pipareita. Leipominen on aivan ihanaa ja rentouttaa mukavasti kokeiden keskellä. Perjantaina, kun meillä on jo koulusta vapaata, tapaan vielä Lauraa aamupäivällä ja sitten suuntaankin kohti jouluista Helsinkiä. Menen viettämään joulunalusviikonloppua pääkaupungin lumiseen ympäristöön ja aion nauttia siellä yksinäisyydestä, rauhasta, valoista yms. Olen säästänyt melkein kaikki jouluostokset tuolle reissulle ihan tarkoituksella: aion ottaa kaiken irti yli vuorokauden mittaisesta shoppailureissusta Helsinkiin!
Tässä oli taas pikakuulumiset tältä erää. Yritän heti kiireen väistyttyä kirjoittaa vielä pidemmän postauksen teemalla minun jouluni. Nyt kuitenkin alan valmistautua tämän raskaatakin raskaamman maanantain jälkeen tulevaan matikankokeeseen. Toivottakaa onnea, sitä tällä kertaa todella tarvitaan!
P.S. Toiveita postauksista tms. saa edelleen esittää, kaikki palaute on tervetullutta!
P.P.S. Mulla on jo yksi lukija!!! <3
lauantai 15. joulukuuta 2012
Rakastan...
Rakastan
bodybalancea ja sen liikekielen esteettisyyttä. Jokainen liike liukuu kohti uutta ja musiikki vie mielen kauas pois arjen murheista. Välillä voi tuntea irtautuvansa kaikesta ympärillä olevasta ja vain tunnustella oman kehon linjoja sekä keskittyä liikkeiden sulavuuteen.
pikkupakkasta ja lunta, kun se sataa maahan hiljakseen. Mielestäni ensilumi ylittää kauneudessaan lähes kaiken muun, vaikken muuten olekaan erityisemmin talvi-ihminen.
kierrellä kaupoissa, varsinkin joulun alla. On ihanaa imeä itseensä lämmintä tunnelmaa, mikä huokuu ostoskeskuksissa. Hyllyt pursuavat jouluvaloja, ja -koristeita, kaupoissa soi joululaulut tai jazz, ihmiset kiirehtivät ympäriinsä asioillaan... Olen aina tullut iloiseksi vain siitä, että olen saanut katsella kauniita tavaroita kaupassa, elää hetken aikaa jossain muussa todellisuudessa.
istua iltaa hyvien ystävien kanssa. Täydellistä on, jos kohdalle sattuu sellainen porukka, missä ei tarvitse jännittää yhtään, on helppo olla ja voi puhua melkein mistä vain.
katsoa lauantai-iltana leffaa sohvan nurkassa vilttiin käpertyneenä.
lahjojen tekemistä. Parasta on tehdä esimerkiksi joulun alla kasapäin kortteja. Askarteleminen on todella meditatiivista ja omatekemä on mielestäni aina parasta. Tehdessäni lahjaa tai korttia toiselle, pääsen paljon lähemmäksi antamisen ilon tunnetta kuin jos ostaisin valmista tavaraa kaupasta.
koiria. Olen vinkunut oman koiranpennun perään niin kauan kuin muistan, mutta vanhempani eivät ole koskaan suostuneet edes kunnolla harkitsemaan koiran ottamista kotiimme. Yhtenä isona tekijänä on varmasti isosiskoni paha allergia, mikä estäisi hänen yöpymisensä meillä. Mielestäni ei ole melkein mitään parempaa kuin koiran paijaaminen, sillä minulle on todella tärkeää saada antaa hellyyttä jollekin. Lisäksi koiran luottamusta ja välittämistä ei tarvitse ansaita, mikä tarkoittaa, että koiran kiintymys omistajaansa on ehdotonta.
matkustaa junassa. Ohi vilisevät maisemat, iPodissa parhaat kappaleet, take away -kahvi ja matkalukemisena naistenlehti tai romaani. Näistä koostuu perus junamatkapakettini.
katsella kauniita kuvia. Erityisen paljon nautin siitä, kun saan antaa itselleni luvan istua alas ja lukea Trendin kannesta kanteen samalla ihaillen sen kauniita kuvia. Kaikki muutkin kuvat siis lasketaan, olivatpa ne sitten lehdessä tai valokuvanäyttelyssä yms.
puhtaiden lakanoiden tuoksua ja tuntua.
halaamista. Eipä tähän muuta.
tasaista kellon tikitystä hiljaisessa illassa.
takkatulta ja kynttilöitä, koska ne kuuluvat talveen.
askartelemista ja leipomista. Oman kädenjäljen näkeminen on todella terapeuttista. Lisäksi on kivaa jakaa oman työn tuloksia läheisille kortin tai itseleivotun sämpylän muodossa.
pohdiskelua. Olen tunnettu pohtivasta ja analyyttisesta luonteesta. Tarhaikäisenä oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus että jäin unelmoimaan kun olisi pitänyt pukea päälle. Tädit saivat odotella mietiskelyn päättymistä joskus varmaan kyllästymiseen asti.
maanantai 10. joulukuuta 2012
two weeks 'till Christmas!
Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet osaltani ihan hirveässä hässäkässä ja kiireessä. On ollut kouluprojekteja, veljen viisikymppisiä, Helsingin studiamessuja, kavereita sekä viimeisimpänä isoäitini 80-vuotisjuhlat lauantaina, jotka työllistivät koko viikonlopun ajan valmistelut ja loppusiivous mukaanlukien. Eilen oloni oli kaiken tämän jälkeen paitsi vetämätön, myös todella tyhjä. Tunsin itseni yhtäkkiä hirveän tarpeettomaksi, kun ei ollutkaan mitään jännittävää odotettavaa. Lauantaiset juhlat sujuivat ihan mukavasti pienistä stressitekijöistä huolimatta, ja mulle ehkä hienointa oli se, että meidän bändi pääsi juhliin esiintymään ja meistä pidettiin tosi paljon.
Toisin sanoen reilun viikon päästä koittava joululoma on enemmän kuin toivottu ja odotettu. On ihan uskomatonta, että kaiken tämän kiireen keskellä havaitsee jouluaaton olevan jo TASAN KAHDEN VIIKON KULUTTUA! Tässähän alkaa tulla jo kiire kaikkien jouluvalmisteluiden kanssa. Tämä ja ensi viikko ovat nimittäin koulussa koeviikkoja ja matikkaakin siis olisi hyvä jossain välissä ehtiä laskea. Tällä viikolla mulla ei kuitenkaan onneksi ole yhtään koetta, ja keskiviikko ja perjantai on molemmat kokonaan vapaapäiviä <3 Pieni hengähdystauko onkin näiden kiireen täyttämien viikkojen jälkeen todella tervetullut. Tällä viikolla aionkin nähdä kavereita ja valmistautua jouluun + lukea kokeisiin. Huomenna haen rakkaan veljentyttöni meille kylään koulusta ja vietän hänen kanssaan toivottavasti mukavan iltapäivän.
Tässä pikakuulumiset, nyt alan viimeistellä kauan kesken ollutta teemapostausta.
Mukavaa ja jouluista maanantaita ja viikonalkua!
tiistai 27. marraskuuta 2012
On elettävä huolella
Tänään elämänkatsomustiedon tunnilla juteltiin asketismista ja hedonismista. Molemmat termit olivat mulle periaatteessa tuttuja, mutta en ollut sisäistänyt niiden tarkkaa merkitystä. Tunnin jälkeen tuntui, että ymmärtäisin tästä lähin mitä sanoilla tarkoitetaan, ja siitä suuri kiitos kuuluu kaverilleni, joka piti aiheesta loistavan alustuksen tunnillamme. Hän osasi selittää kaiken niin selkeästi ja kiinnostavasti, vaikka väitti tehneensä alustuksen edellisellä tunnilla. Just. Minä kun tuskailin oman globalisaatioalustukseni kanssa useita päiviä, enkä varmaan siltikään osannut selittää asioita yhtä selvästi kuin kaverini tänään.
Oli miten oli, keskustelu oli todella antoisaa. Puhuimme siitä, miten termien merkitykset voi ymmärtää eri tavoin. Alustuksessa tuli totta kai hienosti esille molempien aatteiden perusta, historia sekä kulttuurinen kehys. Mä en tietenkään osaa kertoa niistä mitenkään niin hyvin kuin alustuksen pitänyt kaverini, joten jätän sen osuuden suosiolla tästä väliin.
Sain tunnilla oivalluksen kokemuksen kun totesimme asketismin (siis eräänlaisen nautinnoista luopumisen) olevan yleistyvää nyky-yhteiskunnassamme, jossa meillä on liikaa kaikkea. Ehkä tunnemme huonoa omaatuntoa kaikesta siitä materiasta mitä meillä on ja mitä emme ihan todella tarvitse? Tai ehkä, kuten edellisessä Trendissä luki, nykysuomalaiselle luksus on alkeellisissa oloissa elämistä, sillä se on jotain, mitä arkeemme ei enää kuulu. Esillä oli erään suomalaisen henkilön blogiteksti, jossa hän kertoi ryhtyneensä harjoittamaan asketismia elämässään. Hän kuvasi muutosta niin, että luovuttuaan "ylimääräisistä nautinnoista" kuten seksistä, parisuhteesta, tietokonepeleistä sekä alkoholista, ja tultuaan uskoon hänestä oli tullut moninkertaisesti onnellisempi. Hämmentävää oli, että tämä henkilö kertoi siis luopuneensa ystävistään, mutta asketismin positiivisena seurauksena hän mainitsi mm. uusiin ihmisiin tutustumisen. Puhuimmekin siitä, miten määritellään nautinnoista tietoisesti luopuva henkilö, joka nimenomaan tällä kieltäytymisellä saa kenties suurtakin mielihyvää. Aika mutkikas juttu, vai mitä?
Hedonismin pohdiskelu aatteena sai myös hyvin tuulta alleen, ja mut ainakin vähän ahdistumaankin. Termillä siis tarkoitetaan ymmärtääkseni aatesuuntausta, jonka mukaan nautinto on elämän suola. Hedonisti pyrkii siis löytämään elämäänsä mahdollisimman paljon nautintoja. Alustuksessa esimerkkihenkilönä oli Oscar Wildin Dorian Grey. Keskustelussamme nousi esille, miten itsekkäänä yleensä pidetään hedonismia. Pohdimme, onko asia niin mustavalkoinen kuin miten se nähdään. Mulle itselle tuli vähän tyhmä olo kun aloin miettiä miten materialisti musta on tullut (tää on ollut viimeaikoina aika kuuma pohdinnanaihe mulla, johtuen ehkä joulun lähestymisestä mikä aiheuttaa mussa selvästi aivan käsittämättömän himon ihan kaikkeen...). Opettaja kuitenkin sanoi käsittävänsä hedonismin enemmänkin henkisen nautinnon haalimisena, mikä on ihmiselle hänen mielestään aivan luonnollista. Lisäksi hän totesi asketismin vaativan valinnanmahdollisuutta, mikä oli myös mielenkiintoinen pointti. Hän tarkoitti sitä, ettei kehitysmaan asukasta voi kutsua askeettisesti eläväksi, sillä tällä ei ole todennäköisesti ollut valinnanvaraa omassa elämässään.
Totesimme yhteistuumin, etteivät termit sulje toisiaan täysin pois, mutta ovat kylläkin joissakin asioissa melko suurestikin ristiriidassa toistensa kanssa. Mietin esimerkiksi sitä, miten yhteiskunta suoltaa ihmiselle jatkuvasti ja aina uutta materiaa, jotta kulutus pysyisi tasaisessa kasvussa. Kuitenkin yltiöpäinen kuluttaminen nähdään haitallisena luonnolle ja jatkuva oman edun tavoittelu erilaisten nautintojen kautta mielletään itsekkääksi. Lisäksi pohdin myös sitä, miten asketisti tai hedonisti edes voidaan määritellä? Onko se ihminen itse, joka tekee blogikirjoittajan tapaan ratkaisun elää jonkin aatteen mukaisesti? Entä kuka valvoo, että itseään esimerkiksi askeetiksi kutsuva todella elää aatteen alkuperäisen merkityksen mukaisesti?
Olen ehkä materialisti kun ostelen kamaa mitä en todella tarvitse. Ehkä olen hedonisti koska saan nautintoa siitä. Tunnenkin nykyään lähes päivittäin huonoa omaatuntoa omasta kuluttamisestani. Toisaalta tiedän osaavani tarpeen tullen luopua osastani. Ja eikö se, että pohdin oman kuluttamiseni ongelmallisuutta jo osoita, etten ole ainakaan ihan holtiton hedonismissani? Ja sitäpaitsi, eikö ole paljon kivempaa kun ympärillä ihmiset ovat onnellisia?
Tähän loppuun vielä vähän Samuli Putroa, johon olen hurahtanut viikonlopun aikana.
Mukavaa maanantai-illan jatkoa!
Oli miten oli, keskustelu oli todella antoisaa. Puhuimme siitä, miten termien merkitykset voi ymmärtää eri tavoin. Alustuksessa tuli totta kai hienosti esille molempien aatteiden perusta, historia sekä kulttuurinen kehys. Mä en tietenkään osaa kertoa niistä mitenkään niin hyvin kuin alustuksen pitänyt kaverini, joten jätän sen osuuden suosiolla tästä väliin.
Sain tunnilla oivalluksen kokemuksen kun totesimme asketismin (siis eräänlaisen nautinnoista luopumisen) olevan yleistyvää nyky-yhteiskunnassamme, jossa meillä on liikaa kaikkea. Ehkä tunnemme huonoa omaatuntoa kaikesta siitä materiasta mitä meillä on ja mitä emme ihan todella tarvitse? Tai ehkä, kuten edellisessä Trendissä luki, nykysuomalaiselle luksus on alkeellisissa oloissa elämistä, sillä se on jotain, mitä arkeemme ei enää kuulu. Esillä oli erään suomalaisen henkilön blogiteksti, jossa hän kertoi ryhtyneensä harjoittamaan asketismia elämässään. Hän kuvasi muutosta niin, että luovuttuaan "ylimääräisistä nautinnoista" kuten seksistä, parisuhteesta, tietokonepeleistä sekä alkoholista, ja tultuaan uskoon hänestä oli tullut moninkertaisesti onnellisempi. Hämmentävää oli, että tämä henkilö kertoi siis luopuneensa ystävistään, mutta asketismin positiivisena seurauksena hän mainitsi mm. uusiin ihmisiin tutustumisen. Puhuimmekin siitä, miten määritellään nautinnoista tietoisesti luopuva henkilö, joka nimenomaan tällä kieltäytymisellä saa kenties suurtakin mielihyvää. Aika mutkikas juttu, vai mitä?
Hedonismin pohdiskelu aatteena sai myös hyvin tuulta alleen, ja mut ainakin vähän ahdistumaankin. Termillä siis tarkoitetaan ymmärtääkseni aatesuuntausta, jonka mukaan nautinto on elämän suola. Hedonisti pyrkii siis löytämään elämäänsä mahdollisimman paljon nautintoja. Alustuksessa esimerkkihenkilönä oli Oscar Wildin Dorian Grey. Keskustelussamme nousi esille, miten itsekkäänä yleensä pidetään hedonismia. Pohdimme, onko asia niin mustavalkoinen kuin miten se nähdään. Mulle itselle tuli vähän tyhmä olo kun aloin miettiä miten materialisti musta on tullut (tää on ollut viimeaikoina aika kuuma pohdinnanaihe mulla, johtuen ehkä joulun lähestymisestä mikä aiheuttaa mussa selvästi aivan käsittämättömän himon ihan kaikkeen...). Opettaja kuitenkin sanoi käsittävänsä hedonismin enemmänkin henkisen nautinnon haalimisena, mikä on ihmiselle hänen mielestään aivan luonnollista. Lisäksi hän totesi asketismin vaativan valinnanmahdollisuutta, mikä oli myös mielenkiintoinen pointti. Hän tarkoitti sitä, ettei kehitysmaan asukasta voi kutsua askeettisesti eläväksi, sillä tällä ei ole todennäköisesti ollut valinnanvaraa omassa elämässään.
Totesimme yhteistuumin, etteivät termit sulje toisiaan täysin pois, mutta ovat kylläkin joissakin asioissa melko suurestikin ristiriidassa toistensa kanssa. Mietin esimerkiksi sitä, miten yhteiskunta suoltaa ihmiselle jatkuvasti ja aina uutta materiaa, jotta kulutus pysyisi tasaisessa kasvussa. Kuitenkin yltiöpäinen kuluttaminen nähdään haitallisena luonnolle ja jatkuva oman edun tavoittelu erilaisten nautintojen kautta mielletään itsekkääksi. Lisäksi pohdin myös sitä, miten asketisti tai hedonisti edes voidaan määritellä? Onko se ihminen itse, joka tekee blogikirjoittajan tapaan ratkaisun elää jonkin aatteen mukaisesti? Entä kuka valvoo, että itseään esimerkiksi askeetiksi kutsuva todella elää aatteen alkuperäisen merkityksen mukaisesti?
Olen ehkä materialisti kun ostelen kamaa mitä en todella tarvitse. Ehkä olen hedonisti koska saan nautintoa siitä. Tunnenkin nykyään lähes päivittäin huonoa omaatuntoa omasta kuluttamisestani. Toisaalta tiedän osaavani tarpeen tullen luopua osastani. Ja eikö se, että pohdin oman kuluttamiseni ongelmallisuutta jo osoita, etten ole ainakaan ihan holtiton hedonismissani? Ja sitäpaitsi, eikö ole paljon kivempaa kun ympärillä ihmiset ovat onnellisia?
Tähän loppuun vielä vähän Samuli Putroa, johon olen hurahtanut viikonlopun aikana.
Mukavaa maanantai-illan jatkoa!
perjantai 23. marraskuuta 2012
Long time no see
Aikani on ollut todella kortilla viime aikoina. Koulu tuottaa tällä hetkellä mielettömästi töitä ja lisäksi olen TAAS kipeänä. Onneksi ei sentään tällä kertaa muuta kuin pieni nuha, mutta silti tuntuu että voimat ovat vielä asteen enemmän koetuksella kuin tavallisesti. Ensi viikon maanantaina mulla on matikan uusintakoe ja stressaan sen vuoksi ihan mielettömästi. Olen laskenut matikkaa ihan mielettömiä määriä monena päivänä, mutta tuntuu etten yksinkertaisesti osaa mitään. Tulen kyllä olemaan sanoinkuvaamattoman helpottunut kun ensi tiistain jälkeen sekä matikan koe että äikän tekstitaidonkoe on ohi.
Bloggaustaukoni on siis selkeää seurausta siitä, ettei aikani riitä tällä hetkellä oikeasti juuri mihinkään ylimääräiseen. Tarvitsisin todella taukoa, että voisin hetken hengähtää. Haluaisin laulaa, kuunnella musiikkia, lukea, askarrella ja suunnitella joululahjoja sekä kirjoittaa kaikessa rauhassa oikein huolitellun postauksen.
Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu tänään kaverini Lauran pikkujoulut, huomenaamulla valokuvaustunti (jos olen siinä kunnossa :D) sekä illemmalla entisen pianonsoiton opettajani luona kyläilyä. Sunnuntai on kai sitten pyhitetty kokeisiin valmistautumiselle ja stressaamiselle, ikävä kyllä. Lisäksi mun pitäisi päättää ET:n kurssille tehtävän tutkielmani aihe sekä tehdä ajatustyötä siitä, millaisen dokkarin kuvaan elokuvatyön kakkoskurssille.
Näissä kiireisissä tunnelmissa siis mennään. On silti ihanaa, että tulee viikonloppu ja tänäiltana voi ainakin olla hetken vähän vapaammalla.
Hauskaa perjantai-iltaa!
P.S. Työstän parhaillaan jatkoa aikaisemmalle postaukselleni kivoista asioista. Tästä tulee vähän erilainen postaus, ja sitä on ollut tosi kiva tehdä!
Bloggaustaukoni on siis selkeää seurausta siitä, ettei aikani riitä tällä hetkellä oikeasti juuri mihinkään ylimääräiseen. Tarvitsisin todella taukoa, että voisin hetken hengähtää. Haluaisin laulaa, kuunnella musiikkia, lukea, askarrella ja suunnitella joululahjoja sekä kirjoittaa kaikessa rauhassa oikein huolitellun postauksen.
Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu tänään kaverini Lauran pikkujoulut, huomenaamulla valokuvaustunti (jos olen siinä kunnossa :D) sekä illemmalla entisen pianonsoiton opettajani luona kyläilyä. Sunnuntai on kai sitten pyhitetty kokeisiin valmistautumiselle ja stressaamiselle, ikävä kyllä. Lisäksi mun pitäisi päättää ET:n kurssille tehtävän tutkielmani aihe sekä tehdä ajatustyötä siitä, millaisen dokkarin kuvaan elokuvatyön kakkoskurssille.
Näissä kiireisissä tunnelmissa siis mennään. On silti ihanaa, että tulee viikonloppu ja tänäiltana voi ainakin olla hetken vähän vapaammalla.
Hauskaa perjantai-iltaa!
P.S. Työstän parhaillaan jatkoa aikaisemmalle postaukselleni kivoista asioista. Tästä tulee vähän erilainen postaus, ja sitä on ollut tosi kiva tehdä!
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Hän, jota ikuisesti ihailen
Isäni on suunnattoman mielenkiintoinen ihminen. Hän on sellainen tyyppi, jota ei ehkä koskaan voi tuntea läpikotaisin. Isäni olemuksessa on jotain hyvin seesteistä ja rauhallista, jopa etäistä. Hän on äärettömän herkkä ja ujo, mutta tarvittaessa hyvinkin rohkea tuomaan julki ajatuksiaan hänelle tärkeistä asioista. Kun isäni puhuu, hän puhuu pääosin täyttä asiaa. Hänellä on paljon painavaa sanottavaa ja hänen tietojensa ja viisauksiensa loputon määrä hämmästyttää minut aina uudelleen ja uudelleen.
Koska isäni on jo iäkäs (76-vuotta), on suhteemme varmaan aika erilainen kuin monilla muilla. Emme ole koskaan harrastaneet painimista, pallon potkimista tai muuta fyysistä puuhastelua. Meidän yhteiset harjoituksemme ovat olleet enimmäkseen vakavan älyllisiä. Olemme keskustelleet yhdessä monista tärkeistä asioista, pohtineet elämää ja maailmaa sekä tottakai myös laskeneet leikkiä milloin mistäkin. Pienenä kaipasin enemmän kavereideni isien kaltaista hassuttelijaa, jonka kanssa saattoi temmeltää tunti toisensa perään. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, että minulla on kypsempi isä. Olen saanut häneltä niin paljon elämän kannalta oleellisia oppeja, etten tiedä kuka edes olisin ilman niitä. Tärkeimpiin opetuksiin kuuluvat mm. nämä:
Koska isäni on jo iäkäs (76-vuotta), on suhteemme varmaan aika erilainen kuin monilla muilla. Emme ole koskaan harrastaneet painimista, pallon potkimista tai muuta fyysistä puuhastelua. Meidän yhteiset harjoituksemme ovat olleet enimmäkseen vakavan älyllisiä. Olemme keskustelleet yhdessä monista tärkeistä asioista, pohtineet elämää ja maailmaa sekä tottakai myös laskeneet leikkiä milloin mistäkin. Pienenä kaipasin enemmän kavereideni isien kaltaista hassuttelijaa, jonka kanssa saattoi temmeltää tunti toisensa perään. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, että minulla on kypsempi isä. Olen saanut häneltä niin paljon elämän kannalta oleellisia oppeja, etten tiedä kuka edes olisin ilman niitä. Tärkeimpiin opetuksiin kuuluvat mm. nämä:
- ole nöyrä
- älä ylpeile
- ajattele mitä sanot, älä sano mitä ajattelet
Olemme isän kanssa monessa mielessä samanlaisia. Herkkyyteni ja ujouteni olen ilman muuta perinyt häneltä. Ymmärrämme toisiamme varmaan useimmissa asioissa, joskus tuntuu että näemme asiat ja maailman hyvin samalla tavalla, vaikka välillämme onkin suuri ikäero. Silti isässäni on jotain salaperäistä, jota ei sanoin voi selittää. Hän on melankoliaan taipuvainen ja hyvin pohdiskeleva. On ihanaa saada isä hymyilemään, mutta usein nauraessaankin löydän hänen silmistään merkillisen murheellisuuden.
Ammatilleen isä on aina ollut todella omistautuva. Hän on ollut eläkkeellä jo pitkään, mutta jatkaa yhä edelleenkin töiden tekemistä. Luulen, että hän ajattelee työssä menestymisen ja sen tarjoamien saavutuksien määrittelevän pitkälti hänen identiteettiään. Ihailen isässäni hänen omistautuvuuttaan ja jatkuvaa pyrkimystä uuteen, parempaan tietoon. Hän on viisain ihminen, jonka tunnen ja se on paljon sanottu se.
Kuten olen täällä blogissa useampaan kertaan maininnut, isälläni on suuri intohimo ruuanlaittoon ja hän on siinä ihan loistava. Tällä hetkellä yhteisenä projektinamme on keittokirjan kirjoittaminen. Kokoamme kirjaamme isän muuntelemia, hyviä reseptejä, joista minä otan valokuvat. Olen innoissani tästä hommasta ja toivon, että kirjaprojektimme etenee taas pian. Muita yhteisiä harrastuksiamme on jo kauan ollut Stockmannilla pyöriminen (:D) sekä elokuvien katseleminen. Isäni lukee todella paljon, varmaan keskimäärin 3 kirjaa viikossa, ja harrastaa sen lisäksi klassista musiikkia (siis sen kuuntelua) sekä taidetta.
Joskus olen joutunut pohtimaan omaa käyttäytymistäni isän kanssa. Hän on niin äärettömän kiltti, että antaisi minulle todennäköisesti melkein mitä tahansa jos vain pyytäisin. Siksi minun onkin nykyään aika hankalaa ja vastenmielistäkin pyytää isältä esimerkiksi rahaa tai palveluksia. Pelkään ettei hän halutessaankaan osaisi kieltäytyä ja että minusta kehkeytyy tyhmä ja hemmoteltu prinsessa. En halua olla sellainen.
Tänään vietettävä isänpäivä on yleisesti ollut mielestäni hieman kyseenalainen juhlapyhä. Tietenkin on tärkeää muistaa omaa rakasta isää, mutta tarvitaanko siihen oma päivä? Kaikista ärsyttävintä meidän koko perheen mielestä on päivän ylikaupallinen merkitys. Tänään olen kuitenkin ollut 100% isänpäivätunnelmissa. Heräsin seitsemältä jännitykseen ja aloin ajatella isää, kaikkea hyvää hänessä. Vähän ennen kahdeksaa hyppäsin ylös sängystä ja aloin puuhastella ihan toden teolla. Olin luvannut valmistaa isänpäiväbrunssin ja se vaati hiukan töitä.
Koko aamun kello kahdeksasta yhteentoista suhin meidän keittiössämme hirveää vauhtia edes takaisin. Leivoin sämpylöitä, valmistin pannukakkuja, tein guacamolea, keitin kananmunia, katoin pöytää, tiskasin kahdesti, tein hedelmäsalaattia... Lopulta kello kävi sovitun yksitoista ja oli aika kutsua isä pöytään. Brunssi oli ilokseni todella onnistunut, ehdin tehdä kaiken suunnittelemani aikataulussa ja pöytä notkui mitä parhaimpia herkkuja, vaikka itse sanonkin. Istuimme pöydässä kokonaiset puolitoista tuntia ja kaikille tuli vatsat aivan täyteen. Päivämme aloitus oli siis ainakin omasta mielestäni kaiken vaivan arvoinen.
Isänpäivä jatkuu meillä tällä hetkellä niin, että jokainen on vähän omissa koloissaan puuhaamassa kukin omia juttujaan. Illalla lämmitämme saunan ja sytytämme kenties takan ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Poltamme kynttilöitä ja syömme äitini valmistaman juhlapäivällisen.
Millä tavalla te vietätte isänpäivää ja mitä mieltä olette siitä? Millaisia isiä teillä on?
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Nice thoughts
Asioita, joista pidän tai tulen iloiseksi:
1. Lämpö
2. Matkustaminen kivoihin paikkoihin (esim. Irlanti viime kesänä)
3. Ranska ja Pariisi
4. Meidän kesämökki
5. Ystävät, jotka leipovat synttäreilleni ihania kakkuja (ja toki nekin ystävät, jotka eivät leivo :D)
6. Musiikki ja meidän bändi
7. Yhteiset hetket perheen kanssa
8. Läheisyys
9. Ruuanlaitto ja leipominen
10. Kaikki esteettisesti miellyttävä
11. Perhe ja äiti, silloin kun kaikki on hyvin eikä ole riitoja
12. Kaikki ihanat korut ja vaatteet
13. Oma sänkyni ja muutenkin oma huone
14. Chai Latte näin syksyisin ja talvisin
15. Lahjojen suunnitteleminen, väkertäminen ja antaminen
16. Nojatuolini, johon voin käpertyä kerälle väsyneinä iltapäivinä ja tuntea oloni turvalliseksi, lämpimäksi ja kotoisaksi
17. Kaikki hauskat pelit oikeassa seurassa
18. Syksyn värit ja ruska
19. Isän rakkaudella valmistama, maailman paras ruoka
20. Suklaacappuchino ynnä muut ihanat kahviherkut
P.S. Tulossa myös osa 2 sekä mahdollisesti joku muukin teemapostaus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)