Pääsiäinen

Kaikista eniten kevään tulosta minulle kertoo (omien synttäreitteni lisäksi tietenkin) pääsiäinen. Vaikka ajankohta vaihteleekin vuodesta toiseen, on se silti selvä merkki siitä, että kesää kohti ollaan todella menossa. Oli maassa sitten lunta tai jo vihertävä ruoho, pääsiäinen on aina tuntunut kevyeltä ja kirkkaalta juhlalta. Pienempänä muistan miten kivaa oli kun kouluviikko oli tavallista lyhyempi ja kiirastorstai tuntui aina maailman parhaalta perjantailta. Kotona odotti kasa kindermunia, rairuohoa keltaisine pehmotipuineen sekä paljon muita pääsiäiskoristeita, suuri osa itseni askartelemia. 

Tänä vuonna parasta pääsiäisessä oli se, että sain muutaman päivän ajan olla ihan rauhassa. Sain määrittää vapaasti päiväohjelmani tai pikemminkin vähän löysätä tiukoista aikatauluista. Artikkelit seurasivat kyllä koko pyhien yli, niin paljon luettavaa vielä on, eikä pääsiäinen siksi tuntunut aivan samanlaiselta lomalta kuin joskus lapsena. Silti oli jotenkin todella vapauttavaa herätä aamulla silloin kun hyvältä tuntui, syödä erityisen hyvä aamiainen ja lukea sen jälkeen omaan tahtiin. Päiviä on rytmittänyt mukavasti yhteiset perheaskareet ja on tuntunut mukavalta tehdä lukemisen jälkeen jotain arjesta poikkeavaa yhdessä. Tällaisia aktiviteetteja ovat olleet muun muassa äidin tekemät margaritat (aika tujua tavaraa, mutta hyvää ja kesäistä!), minun leipomani ihanat turkinpippuri ja mariannebrowniesit, leffa, pyöräretki sekä Mahjong-pelin opettelu.

Tämä päivä poikkesi muista aikaisemmista sillä, että en lukenut koko päivänä ollenkaan. Päiväni oli aivan täynnä kaikkea muuta puuhaa ja vaikka artikkelit polttelivatkin päässä, pidin silti sormeni erossa niistä viimeiseen asti. Aamupalan jälkeen lähdimme äidin kanssa tuplajumppaan: ensin bodysteppiin ja sen jälkeen vielä bodybalanceen. Huomaa kyllä, että alan jo mennä tästä kaikesta stressaamisesta ihan sekaisin, otin nimittäin vahingossa ulkokengät sisäpelikenkien sijasta mukaan. Niinpä sitten hypin steppilaudalla kengissä, joissa on pohjassa pallo eli sellainen mekanismi, joka vielä erityisesti jumppauttaa jalan lihaksia kävellessä. Eipä ihme, että on kevään bodycombatit tuntunut raskailta, olen vaan ajatellut että kunto on tosi huono kun ei ole tullut niin paljon hypittyä viime aikoina! :) 

Liikunta teki kyllä niin keholle kuin sielullekin hyvää ja sen kruunasi vielä kuntosalin sauna. Paluumatkalla nappasimme mummini kyytiin ja huristelimme kiireen vilkkaa kotiin. Isä oli sillä aikaa grillaillut meille syötävää ja mahat täynnä alkoi väsymys todella painaa. Kahvit ja browniet oli ihanaa nauttia ulkona lämpimässä auringonpaisteessa ja alkuillan auringossa olikin mukavaa loikoilla hetki kaikessa rauhassa. Loppuiltani kului rattoisasti valokuvia muokatessa ja sitten vielä takkien tuulettamisella ja vaatekaapin takki-inventaariolla. Tästä onkin hyvä alkaa taas uusi viikko astetta lähempänä kevättä!

Aurinkoista ja energistä viikon alkua porukat!

Oodi laskuvihkolle

Muistatteko vielä tämän luomukseni viime syksyltä? 

Tuolloin ajattelin, että tämä nahkakantinen painavahko vihko (tai pikemminkin kirja) imisi sisäänsä kaikki laskut tämän kevään ajalta aina pääsykokeeseen asti. Tällä viikolla tämän otuksen rajat tulivat kuitenkin yllättäen vastaan kesken kiihkeän kirjastoiltapäivän. Kotimatkalla jouduinkin siis poikkeamaan kirjakaupan kautta hakemassa pienen lisävihkosen loppukevään laskurutistusta varten.

Olen todella kiitollinen tuunaamani kirjan uskollisuudesta kuluneen kevättalven osalta. Se on kulkenut mukanani liki päivittäin vaihtaen laukusta reppuun ja repusta urheilukassiin ja urheilukassista takaisin reppuun. Lisäksi se on saanut kestää todella paljon fyysistä riepottelua käännellessäni ja väännellessäni sitä milloin mihinkin suuntaan. Ennen kaikkea kirja on saanut kokea myös aikamoisia tunnekuohuja kun olen etsinyt vimmoissani jotakin tehtävää sivuviidakon uumenista sekä tuskaillut tekeillä olevan laskun kanssa.

Näitä riittää. Perus korrelaatiotehtävä nelilaskimen toiminnoin.

Oli pakko ottaa kuva yhdestä ihan perus kirjan tehtävästä: Liikkeessä käy keskimäärin x hankalaa asiakasta kuukaudessa. Laske kuinka suurella todennäköisyydellä kuukaudessa liikkeeseen tulee vähintään kaksi hankalaa asiakasta.

Tavallaan oli helpotus saada kirja täyteen, sillä ainakaan yrityksen puutteesta ei voi nyt syyttää jos sisäänpääsy ei tänä(kään) vuonna osalle kolahda. Toisaalta aika tylsä juttu on se, että joudun jokatapauksessa kuljettamaan tätä kirjaa mukanani edelleen joka päivä. Siinä kun on kaikki tähänastiset tehtävät, joita kuitenkin tulen tarvitsemaan erinäisissä yhteyksissä. Enkä yhtään liioittele sanoessani, että tämä opus kyllä painaa. Ja mikä hassuinta, tuntuu kuin se olisi tullut koko ajan vain painavammaksi, vaikkei sen väliin muuta ole tullutkaan kuin lyijykynälaskuja. Ehkä se on se tunnelataus, joka tähän koko projektiin liittyy, mikä lisää jokaisen laskun painoarvoa ja muuttaa kaiken niin raskaaksi kantaa.

Ensi viikko alkaa nyt siis uuden vihkon kanssa. Tässä vaiheessa kevättä alkaa taas tuntua, että aika on todella kortilla ja tekemistä riittää loputtomiin. Alkaisi ehkä olla aika keräillä koottuja tietoja yhdeksi mielekkääksi kokonaisuudeksi samalla kuin valmistautuminen viimeiseen rutistukseen lähestyy. Tulevalla viikolla on tiedossa paljon haasteita sisältäen muun muassa valmennuskurssin välikokeen sekä jo melkein tavaksi tulleen synttärilahjani, nimittäin artikkelikokoelman. Ei kun siis uusin voimin kohti tulevaa!

P.S. Taas tylsä opiskelupostaus, I know. Mutta tätä elämäni tällä hetkellä on, sille vaan ei voi mitään. Ja halusin kuitenkin kirjoittaa kiitokseni hyvin palvelleelle kirjalleni, oli se sitten kuinka typerää tahansa :)