Ulkoilma kyllä kertoo hyvin paljon siitä, millaisissa tunnelmissa viime viikot ovat suurilta osin menneet. Päivät ja viikot lipuvat ohitse tuosta noin vain ja viime viikolla satoi jo tännekin ensilumi. Pääosin olen kuitenkin saanut tarpoa päivittäin kovassa vastatuulessa ja sateessa joka paikkaan. Pimeys on jälleen kerran yllättänyt minut pahemman kerran, eikä pyöräni ole oikein varustuksiltaan kelpo ilman minkäänlaista lamppua. Välillä on ihan oikeasti pelottanut pyöräillä autotien reunassa, siitäkin huolimatta että täällä Turussa huomioidaan mielestäni pyöräilijät ihan poikkeuksellisen hyvin.
Valitettavasti haasteet eivät ole nyt jääneet täysin kiviseinien ulkopuolelle, vaan ulottuneet välillä liiaksikin myös tänne omaan kotikolooni. Soitellessani edellisellä viikolla useita kertoja huoltoyhtiöön milloin päivällä ja milloin yöllä, haaveilin todella olevani jossain zeniläisessä huolettomuuden tyyssijassa kaukana vuotavista putkista ja venkoilevista ikkunoista. Jos olisikin niin, että voisin edes yhden päivän, siis yhden ainoan vuorokauden elää vähemmällä huolehtimisella. Kenties voisin päästä eroon monta viikkoa vaivanneesta elohiirestä silmäkulmassa sekä hakkaavasta päänsärystä. Ehkä voisin kotiin tullessani hengähtää syvään tietäen, että kaikki on niin kuin pitääkin ja olen sataprosenttisen turvassa.
Pieniltä vaikuttavat asiat muuttuvat ylivoimaisiksi kun niitä on liikaa yhdellä kertaa. Kun hoidettavana on paitsi koti, myös opinnot, harrastukset sekä ihmissuhteet, alkavat resurssit olla jo aikalailla tarkkaan kulutetut. Jatkuva väsymys, joka ei taltu nukkumalla eikä kahvilla viestii myöskin siitä, että nyt on liikaa menossa. Usein tekisi mieli vain jäädä sänkyyn makaamaan lämpimän peiton alle ja olla ajattelematta yhtään mitään.
Onneksi pimeyttä voi hälventää huonoimpinakin päivinä edes hieman. Nykyään ensimmäinen asia, minkä teen tullessani kotiin on se, että sytytän olohuoneeseen kynttilän. Illalla otan vaikka väkisin itselleni hetken, jolloin saan istua kynttilänvalossa sohvalla. Keitän teetä ja puuhaan jotain, mikä saa ajatukset hetkeksi pois stressaavista ja ahdistavista asioista. Ehkä huomenna on jo vähän parempi.
