Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päivän vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päivän vaatteet. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. elokuuta 2013

Yliopistoon....tai ainakin jotain sinnepäin

Heräsin tänä aamuna aikaisin ja kun kello löi 10, olin jo netissä täyttelemässä ilmoittautumislomaketta tilastomatematiikan valinnaisten perusopintojen kurssille. Ehkä en päässyt vielä sisään toivomaani opiskelupaikkaan, mutta hei, onhan tämä sentään avoin YLIOPISTO. Sain sitäpaitsi eilen puhelun viime kevään valmennuskurssini tuutorilta. Hän kyseli, miten pääsykokeessa kävi ja mitkä ovat suunnitelmani tästä eteenpäin. Tuli hyvä mieli, kun tuutori kertoi jääneensä itse ensimmäisellä kerralla vielä kauemmaksi sisäänpääsystä ja käyneensä suorittamassa ilmeisesti tuon saman kurssin avoimessa. Hän kannusti yrittämään uudestaan ja lohdutteli minua sillä, että ensi vuonna on paljon helpompaa aloittaa luku-urakka kun matikkaan on jo jonkinlainen ote. Olen itsekin yrittänyt ajatella näin, mutta tuntui silti todella helpottavalta kuulla nämä sanat sellaisen ihmisen suusta, joka on käynyt täsmälleen saman läpi. Häneen on tavallaan aika helppo luottaa :)

Itse kurssi alkaa vasta syyskuussa, joten vielä on hyvin aikaa lomailla (damn) ja haeskella töitä.

Korvakorut:Icon,
Kukkaketju:Glitter,
Pitkä riipus:Vero Moda


Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, en jaksanut taaskaan vaivata isää :P

Farkkutakki:no idea -vanha,
Neulepaita:Object,
Pitsitoppi:Vero Moda,
Farkut:Cubus(?)

Tänään näen Juuliaa ja myöhemmin menen pitkästä aikaa balanceen. Ainakin tekemistä riittää, toivottavasti on siis luvassa mukava päivä!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Vieläkö kesästä nauttia saan?



Maksihame: Vero Moda, paita: tuliainen äidiltä, Kengät: Converse, rannekoru: Nomination


Tuntuu oudolta, että kohta on jo elokuu. Kesä tuntuu niin pitkältä, kun ei ole varsinaista arkeenpaluuta. Muut menevät takaisin töihin ja kouluun, mutta minä vaan hengailen. Kuulostaa houkuttelevalta –tiedän– mutta todellisuudessa se ei ole ihan niinkään. Sitäpaitsi, nyt kun edessä on väkisinkin välivuosi, on minulla aika kovat paineet löytää sille tekemistä. Kovaakin kovempi työnhaku on siis käynnistymässä. Pelkään todella, etten saa mistään töitä. Se olisi hirveä kolaus itsetunnolleni.



Korvakorut: Lumoava, lahja veljeltä
Tänä viikonloppuna aion kuitenkin nauttia täysin rinnoin pitkästä kesälomastani: matkustamme iltapäivällä taas mökille, ja tällä kertaa saamme seuraksemme vanhimman veljeni vaimonsa ja tuoreimman perheenjäsenensä kanssa. Suunnitelmissa on ainakin saunoa, grillata, seurustella ja ehkä samoilla metsässä. Sunnuntaina lähdemme porukalla Inkooseen toisen veljeni lasten syntymäpäiville. Toisaalta on aivan ihanaa nähdä pitkästä aikaa veljiäni ja muutakin sukua. Toisaalta minulla on jostain syystä nyt todella vetämätön olo ja tuntuu, etten millään tahtoisi jaksaa seurustella muiden kuin ydinperheen ja lähimpien ystävien kanssa. Silti odotan, että viikonlopusta tulee ihan kiva. Ja se riittää.


Lakkasin tänään kynnetkin hempeästi vaaleanpunaisiksi. Katsotaan, mitä niistä on mökkiviikonlopun jälkeen jäljellä :)


Sunnuntai-iltana edessä olisi vielä reenit. Meillä on viikon kuluttua keikka perhetuttumme syntymäpäivillä ja tekemistä vielä riittää. Eilen harjoittelimme 60% läsnäololla meillä. Onnekseni ja suureksi helpotuksekseni reeneistä jäi kerrankin kaikille hyvä maku suuhun. Tuntuu, että kyllä tästä vielä keikka saadaan :)

Ennen reenejä herkuttelin suosikkilistalleni kuuluvilla kesäherkuilla. Seesaminsiemenbagel täytteenään edellisillan avocado-katkarapusalaattia, juustoa, kurkkua sekä basilikaa. Salaattiin heitin vihreän vahvikkeeksi vähän punasipulia, viinirypäleitä, tomaattia, basilikaa ja raejuustoa. Päälle vielä viikunavinegretteä ja voilá, kesän paras lounasherkku on valmis!





Nautinnollista ja lämmintä kesäviikonloppua kaikille!


torstai 21. maaliskuuta 2013

Vapaapäivä

Hei taas!

Tänään aion viettää jonkinlaista vapaapäivää. Nyt aamulla olen vähän järjestellyt paikkoja siivoojaa varten ja ennen puoltapäivää olisi tarkoitus lähteä evakkoon. Ajattelin käydä ainakin Sokoksen 3+1 -päivillä ja ehkä kirpparilla jos jaksan. Hiukan painaa päälle tuo psykologian pääsykoe, mutta ehkä nyt kuitenkin annan itselleni tämän yhden päivän aikaa vain olla ja nauttia siitä, että koulu on lopultakin ohi.



Eilen olimme tosiaan juhlimassa äitiäni ravintola Tiiliholvissa. Saimmekin oikein spesiaalipalvelua, sillä keskiviikkoilta ei taida olla se ihan kaikista suosituin fine dining -ajankohta. Keittiömestari antoi meille hyvin yksityiskohtaiset selostukset jokaisesta annoksesta, sekä antoi paljon hyvin yleistärkeää tietoa siitä, mistä linssit ovat peräisin ja siitä, kuinka vesipullosta voi tehdä koriste-esineen ikkunalaudalle.





Ruokahalun herättäjänä meille tarjoiltiin ruohosipulilla höystettyä madelientä. Kuulostaa pelottavalta, tiedän, mutta se oli aivan mielettömän hyvää!









Ravintolassa oli totta kai ihan hirveän hämyistä, joten valokuvista ei tullut kovin hyviä. Tässä kuitenkin näkyy edes jonkin verran asuani. Päälläni oli siis Vilan punainen pitsipaita sekä Seppälän kiireessä ja paniikissa sovitettu tekonahkahame. Jalassa oli muuten tyttömäistä asua tasapainottamassa rakkaat niittinilkkurini. Koruja ei tietenkään näy taaskaan yhtään, mutta sanottakoon, että niitä oli ranteessa sekä korvissa :)



Alkupalaksi valitsin maa-artisokkakeiton kanikroketin kanssa. Keitto oli suussasulavaa, mutta kanin ystävää minusta ei tullut. Liha oli makuuni hiukan kuivaa, eikä edes maistunut paljon miltään. Lisäksi sisälläni piilevä kasvissyöjä sai piikin sydämeensä kun suuhun meni kania, joka sattuu olemaan yksi lempieläimistäni.


Pääruuaksi söin kuhaa paprikan ja kikherneiden kera. Ei voi muuta sanoa kuin että herkullista oli ja kaikki tuli luonnollisesti syötyä.

Jälkkäriä emme enää jaksaneet, vaan suuntasimme askeleemme taksitolpalle ja rojahdimme väsyneinä ja kylläisinä sohvalle.


Illalla menen Juulialle katsomaan Herkuleksen. Kyllä, siis sen piirretyn. Joskus aikaa sitten tuli Juulian kanssa puheeksi vanhat piirretyt ja selvisi, etten ole koskaan nähnyt Herkulesta. Sovimme sitten siltä seisomalta, että katsomme sen vielä joskus yhdessä. Ja nyt on viimein koittanut se kauan odotettu päivä, kun pääsen sivistämään itseäni ja täyttämään tuon ammottavan aukon lapsuudestani ja vielä maailman parhaassa seurassa! :)

Nyt jatkuu päivä auringonpaisteessa. Nauttikaahan olostanne tänään!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Painakaa tää paniikkinappula pois päältä!

Tänään en lue. En, vaikka pitäisi. En, vaikka joka sekunnille olisi potentiaalista tehtävää. En lue, vaikka haluaisinkin, jotta tämä ahdistus edes vähän helpottaisi.










Päiväni on taas kerran joka ainoaa minuuttia myöten täynnä tekemistä. Aamulla lähdin valokuvaustunnille ja sieltä kaupunkiin lounastamaan yhdessä perheeni kanssa. Yhtäkkiä kello lähestyikin jo kolmea ja vielä oli kaupassa käytävä. Kotiin tultuamme joimme kahvit ja minä ryntäsin suihkuun. Tällä hetkellä yritän tässä samalla valmistautua parhaani mukaan taas uuteen lähtöön: vajaan tunnin päästä minun pitäisi jo olla ovesta ulkona ja suunnata matkani kaverini Saran ja hänen poikaystävänsä tupareihin.















Söin tänään ravintolassa vuohenjuustosalaatin, oli hyvää!





Nyt on siis yksinkertaisesti täysin mahdotonta edes yrittää yhyttää suunnittelemaani lukuhetkeä mihinkään. Tämä lauantai onkin siis puolipakosta vapaapäivä. Ja voi hyvin olla, ettei lukemiselle riitä huomisenkaan osalta aikaa. Maanantaina alkaa nimittäin kirpparipöytävuokra, jota varten on vielä kaikki hinnoittelut tekemättä...

Suoraan sanottuna tunnen itseni taas kerran todella uupuneeksi (uusi juttu? heh heh). En meinaisi millään jaksaa lähteä taas keskustaa kohti, vaikka toisaalta olen odottanut näitä tupareita jo tosi pitkään. Itse asiassa olen odottanut niitä ehkä vähän liiankin paljon: mokasin tosi tosi pahasti, kun olin merkannut bailut kalenteriini jo eiliselle ja ehtinyt sitten täksi illaksi sopia leffaillan Juulian kanssa. Tuntui hirveältä joutua perumaan laatuaika hyvän ystävän kanssa. Tämä lahopäisyys toimikoon kuitenkin nyt todisteena itsellenikin siitä, että ylikierroksilla taidetaan mennä ja pahemman kerran. Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, että on ihana ajatus päästä yöksi nukkumaan omaan sänkyyn. Baarikierros taitaa siis jäädä tällä kertaa osaltani väliin.



No joo, nyt on vaan kai hyväksyttävä se tosiasia, etten ehdi tänä viikonloppuna keskittymään opiskeluun niin kuin olin suunnitellut. Parasta siis vain yrittää ottaa kaikki ilo irti tästä vapaaillasta ja pitää mahdollisimman hauskaa. Tehkää te samoin.


Hauskaa viikonloppua!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Onneksi olkoon äiti ja isä!

Vanhemmilleni tulee ensi viikolla 20 vuotta täyteen avioitumisesta ja juhlimme tapahtumaa jo etukäteen lauantaina. Päivällä kävimme lounaalla intialaisessa, illalla elokuvissa katsomassa Anna Kareninan ja kotiin tultuamme nostimme lasit ja äitini valmisti meille juhlaillalliseksi pihvit hyvän punaviinin kera.



Mielestäni on todella ihailtavaa, että ihmiset ovat yhdessä pitkään ja sitkeästi väistämättömistä vaikeuksista huolimatta. On upeaa ajatella, että voi luottaa toiseen koko sydämestään ja sielustaan ja olla kertakaikkiaan kotona toisen kanssa. Haaveilen itsekin siitä, että jonain päivänä voisin tuntea oloni helpoksi ja mukavaksi jonkun toisen ihmisen seurassa, ja että saisin jakaa elämäni ylä- ja alamäet hänen kanssaan. Isäni totesi eilen illalla seuraavasti: "twenty years of enduring love". Sanat olivat ehkä kauneimpia mitä olen kuullut, varsinkin koska ne oli osoitettu omalle äidilleni. 



Tänään olen taas ollut lahjakkaasti menossa koko päivän. Aamupäivällä kävin ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa viimeisen Houkutuksen. Se oli, kuten odotettavissa oli, enemmän ja vähemmän samanlaista teinihypetystä kuin aikaisemmatkin elokuvat. Silti se vaan oli pakko nähdä, ja jäihän leffasta toki jälkeen aika tyhjä olo kun tajusin sen todella olleen vihonviimeinen vamppyyrisarjan osa. Luin kirjat aikanani yläasteikäisenä melkoisella tunteenpalolla. Samaistuin päähenkilöön todella voimakkaasti ja pakenin välillä liian vaikealta tuntuvaa elämääni täydelliseen fantasiamaailmaan. Nyt tuntuu todella haikealta muistella sitä aikaa, kun jokainen sivu tarinaa veti puoleensa magneetin lailla ollen jotain käsittämättömän upeaa ja uutta. Olen aina ollut sellainen tyyppi, että eläydyn todella voimakkaasti tarinoihin. Aikaisemmin saatoin kadota satumaailmaan viikkokausiksi kirjan lukemisenkin jälkeen. Joskus todellisuudentajuni järkkyi jo niin paljon, että se tuntui jopa hiukan pelottavalta. Ehkä siitäkin syystä olen vasta lukioikäisenä alkanut lukea enemmän ja monipuolisemmin. Vielä yläasteella lukulistallani kiersivät aina uudestaan ja uudestaan juuri nämä Houkutukset sekä tietenkin Harry Potterit. Mitä te luitte pieninä/minkälainen suhde teillä on kirjallisuuteen?

Tämän iltapäivän olen käyttänyt äidinkielen opiskelemiseen sekä ihan pieneen englannin kertaukseen. Tuntuu jostain syystä hirveän raskaalta jaksaa keskittyä opiskelemiseen juuri nyt, ja odotankin kauhulla lähestyvää lukulomaa. Silloin kun pitäisi ihan oikeasti osata määritellä oman lukemisen määrä ja arvioida oma ajankäyttö. Olen kieltämättä tällä hetkellä ahdistuksen sietokyvyn ylärajoilla, niin vaikealta kaikki tämä työ nyt tuntuu. Onneksi lähden siis ihan kohta kaupungille tapaamaan vielä toista ystävääni. Käymme kahvittelemassa ja vaihdamme kuulumiset pitkän tauon jälkeen. Illalla pääsen vielä saunaan ja saan nautiskella isän tekemiä lämpimiä voileipiä.


P.S. Yritän ladata itseeni positiivista energiaa muistamalla, että ihan kohta on kevät. Muistakaa te se sama!

Hyvää sunnuntai-iltaa ja mukavaa viikonalkua!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Paljon kaikkea ja aina niin vähän

Iltaa!

Tänään on ollut sen verran touhukas päivä, ettei kyllä uskoisi että vasta alkuviikosta pohdin, pääsenkö enää ikinä ylös sängystä.

Aamupalan jälkeen starttasin moottorin äidin autosta ja lähdin valokuvaustunnille. Kävimme tänään läpi rästitehtäviä sekä muutama viikko sitten toisistamme ottamia henkilökuvia. Tuntui tosi oudolta nähdä oma muotokuva valkokankaalla ja jos nyt ihan rehellinen saan olla, niin en ollut kyllä järin otettu kaikista monista kymmenistä otoksista valikoituneeseen yksilöön. Näytin kuvassa mielestäni todella oudolta, en yhtään omalta itseltäni. Hiuksetkin olivat niin huonosti, ne hapsottivat tyhmästi ja näyttivät harvoilta kuin harakan pesä... No joo, muut kurssilaiset ja opettaja olivat kanssani eri mieltä ja teknisesti kuva oli tietenkin oikein onnistunut. Kai olin vain odottanut että jostain syystä tänään valkokankaalle ponnahtaisikin joku supermodel ja petyinkin nähdessäni siellä sen saman vanhan pärstän :D


Tällaisessa asussa viihdyin tänään. Oli mukavaa pukeutua pitkästä aikaa sukkahousuihin ja sortseihin. Mulla oli ihanan rento olo koko päivän!



Tänään olen myös ehtinyt ihailla pari viikkoa sitten kultasepältä noutamaani perintösormusta, joka oli pienennettävänä. Olen täysin rakastunut tähän koruun, se on mielestäni superkaunis ja sillä on tottakai myös paljon tunnearvoa.


Iltapäivällä luin loppuun äikän kirjallisuushistorian alueen toiseen kertaan. Maanantaina mua odottaa siis tuo kyseinen koe, sillä se jäi viime viikolla sairasteluni takia väliin. Jännittää kyllä, että olenko nyt varmasti sisäistänyt riittävästi alueesta ja ennen kaikkea stressaannun siitä tiedosta, ettei minulla ole kaikkia koealueeseen kuuluvia muistiinpanoja. Mutta ehkä en kuole, vaikkei tästä kokeesta kymppiä tulisikaan. Päinvastoin, mielestäni on ollut aidosti kiinnostavaa opiskella kirjallisuuden historiaa sekä koulussa että nyt itsekseen kotona. Olenkin alkanut miettiä, voisiko äidinkieli olla mahdollisuus muiden joukossa miettiessäni jatko-opintojani. En usko, että päädyn oikeasti äikkää opiskelemaan, mutta olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja olen kiinnostunut kaikesta syvällisempää ajattelua ja pohdintaa vaativasta. Kulttuuri on toki lähes kaikissa muodoissaan sydäntäni lähellä, olen saanut kai sellaisen aivopesun pienestä pitäen.

Illalla mummini tuli meille päivälliselle. Syömisen ja juomisen lomassa katselimme vanhoja valokuvia tarkoituksena kartoittaa valokuvakokoelmaa mummini lähestyviin 80-vuotisjuhliin. Rakastan yli kaiken valokuvien katselua ja huomaan olevani enenevässä määrin kiinnostunut myös huomattavasti vanhemmista kuvista, ajalta josta en tiedä mitään mutta josta haluaisin oppia tietämään paljon. Äiti oli myös laittanut ihanaa omenatorttua, millä pääsimme herkuttelemaan illan pimetessä. Ruuan jälkeen pelasimme vielä muutaman erän korttia ennen kuin mummini lähti kotia kohti.

Äsken sitten katsoimme loppuun kesken jääneen elokuvan Jumalista ja ihmisistä. Täytyy sanoa, että vähän hämmentynyt fiilis jäi. Leffa oli melko hidastempoinen, mutta ei yhtään tylsä. Se oli rakennettu mielestäni oivaltavasti käyttäen hyväksi niin visuaalisia keinoja kuin musiikkiakin. Leffa kuvaa onnistuneesti ristiriitaa uskon ja oikeuden välillä ja herättää katsojassa ajatuksia. Elokuva perustuu tositapahtumiin, mikä tekee siitä entistä vaikuttavamman. Suosittelen iltaan, jolloin kaipaa rauhallisen seesteistä ja visuaalisesti tasapainoista tunnelmaa, mutta on valmis kuitenkin keskittymään katsomiseen jonkin verran. Tämä leffa pitää ehkä nähdä toistamiseenkin, luulen nimittäin saavani siitä vielä enemmän irti vähän pirteämpänä.

Kaikenlaista on siis tänäänkin tullut tehtyä. Olisin halunnut ehkä vielä istua tunnelmoimassa takkatulen ääressä tai käydä tunnelmallisella kävelyllä vaikkapa hautausmaalla, mutta kaikkea ei voi saada... Huomenna tiedossa on ihan tavallinen sunnuntai ja ankean maanantain valmistelu, toivottavasti edes jotain hauskaa ilmaantuu eteeni.

Nyt alan olla niin väsyksissä, että taidan kaatua vähitellen sänkyyn. Hyvää pyhäinpäivää ja hyvää yötä!

perjantai 5. lokakuuta 2012

Tässä ja nyt

Eilen olin supertehokas. Pääsin koulusta puolilta päivin ja lähdin suorilta käsin uhmaamaan syksyistä viimaa. Hyppäsin bussiin ja matkustin vähän matkaa mielessäni olleelle paikalle, jossa tavoitteenani oli napata joitakin kuvia koulun valokuvauskurssille. Tehtävänantona oli mm. arkkitehtuuri-aiheinen kuva ja luulen, että saatoin saadakin sopivan kuvan vastaamaan tehtävää. Lisäksi käppäilin vähän aikaa kamera kourassa sillä halusin ottaa joitakin syksyisiä kuvia läheisestä puistosta. Mm. tällaista sain kortille tallelle:






Päätin liueta paikalta siinä vaiheessa kun näiden kaverit alko lähestyä mua. Vaikutti epäilyttävästi siltä, että ne oletti mulla olevan jotain kivaa annettavaa.

Koska satuin olemaan lähistöllä, poikkesin samalla reissula autokouluun varaamaan pimeänajon, arvioivan ajon sekä kakkosvaiheen. Kaikki tulee siis olemaan parin viikon sisään hoidettuna! Autokoulun nurkilla on myös kirppari, josta kävin varaamassa pöydän marraskuun alkuun. Tuntuu, että taas olisi aika tehdä ihan kunnollinen inventaario vaatehuoneessa ja kylmästi luopua niistä vaatteista, joita yksinkertaisesti ei ikinä tule käytettyä. Pois heittäminen on kamalaa, joten ehkä parempi vaihtoehto on monessakin mielessä myydä vaatteet niitä kaipaaville. Aina positiivista, jos jää itse vielä plussalle! :D

Vielä ennen Lauran tapaamista ehdin käväistä kosmetologikoululla; sain ihanilta tytöiltä 19-v synttärilahjaksi 30 euron lahjakortin kosmetologikoululle. Itse lahjakortti oli menossa ensi viikolla vanhaksi (sain sen HIUKAN myöhässä!) joten nyt oli ihan viimeiset hetket hyödyntää etu. Sain kuin sainkin varattua kasvohoidon jo täksi iltapäiväksi! Olin aika yllättynyt, mutta kieltämättä ihan tyytyväinen asioiden kulkuun. Sitten tosiaan näin Lauran, käytiin kahvilla ja löydettiin vielä Lauralle sopivat syyskengätkin alesta. Siitä sitten viiletin vielä Bodybalanceen ja kaiken tämän jälkeen olin kotona seitsemän maissa. Aikamoinen päivä oli siis eilen ja se on tavallaan otettukin ehkä tänään takaisin.

Koulun jälkeen menin Ainon kanssa kahville. Rupateltiin hetki yhdessä kaikenlaista ja sitten kun tuli aika, saatoin Ainon bussipysäkille. Mulla oli vielä vajaa tunti aikaa kasvohoidon alkuun, joten kävin pyörähtämässä H&M:n alennusmyynneillä kun Aino oli maininnut että siellä oli jotain ihan kivoja juttuja. Ajatuksenani on ollut jo kauan etsiä H&M:ltä punaista bleiseriä ja kappas mitä sieltä alerekistä löytyikään!


Näin ei oikeesti voi käydä! Olin ihan innoissani kun tämä ennen lähes 40 maksanut vaatekappale löytyi huimaan 15 euron hintaan. Se oli melkein ihan pakko ostaa, vaikka pahalta tuntuikin kaiken tämän muun hemmottelun lisäksi. Kasvohoito sitten oli arvatenkin IHANA. Olen nyt ollut ihan reporankana täällä kotona sen jälkeen. Kaikki raajat tuntuu olevan pumpulista ja on vähän hölmistynyt olo. On niin ihanan rentouttavaa makoilla jonkun taitavan ihmisen käsissä tunnin ajan ja lähteä huolletun ihon kanssa pois. Tämä oli siis aivan huippulahja, olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ihanille tytsyille, KIITOS <3 Lisäksi musta tuntuu mukavalta käydä kosmetologikoulun hoidoissa, koska tiedän olevani samalla ns. hyödyksi niille opiskelijoille. Ja tietysti hinnatkin ovat edes pikkuisen inhimillisempiä kuin muualla. Tämän päivän hoidosta mulle itselle jäi 8 euroa maksettavaksi, ja harvoinpa sitä moisesta hemmotteluhoidosta yhtä halvalla pääsee!

Tänään meillä oli koulussa joku Las Vegas teemapäivä, ihmiset oli pukeutuneet coctailmekkoihin ja pukuihin ja meillä oli koululla casino, aulassa soi bilemusiikki ja käytävää koristi punainen matto. Oma panostukseni päivän teemaan oli...no...olematonta.


Mulla on yksi pikkumusta, mutta en kertakaikkiaan osaisi ikinä laittaa sitä kouluun oli sitten mikä teemapäivä tahansa. Uskalsin silti pitkästä aikaa laittaa mekon päälleni ja sain aamupalapöydässä äidiltä kehuja, että on taas kauniit vaatteet päällä (ihmekös tuo, äiti on nimittäin tämän mekon mulle alunperin ostanutkin). Mutta tuli tietenkin tosi hyvä mieli kehuista, oli kiva lähteä kouluun siitä. Nyt kuitenkin vaihdoin päälleni pitkät housut ja uuden bleiserin kun mulla on vielä asiaa kaupungille ja tuolla on todellinen koiranilma. Siellä ei säästy kuivana. 

Jokatapauksessa, pakko lähteä testaamaan. Tänään kasvohoidossa kuulin jonkun asiakkaan toteavan: "voisiko viikonloppu paremmin alkaa?" ja kysyin samantien samaa itseltäni. Vastaukseni kuuluu: eipä juuri. Aina olisi tietty jotain, mikä olisi voinut mennä tai olla paremmin kuten nyt tuo kaatosade. Tärkeää olisi kuitenkin harjoitella olemaan juuri tässä ja nyt ja nauttimaan siitä. Ja minähän yritän! Joten pitemmittä puheitta hauskaa ja ennenkaikkea rentouttavaa viikonlopun alkua kaikille!


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vapaapäivä

Hejssan!

Tämä päivä alkoi mun osalta aika erikoisesti. Heräsin sisäisen kellon kilkutukseen tasan yhdeksältä ja lähdin rauhallisesti liikkeelle. Aika pian totesin, että päätä jomottaa ja huimaa. Koska en ollut eilenkään vielä täysin toipunut maanantaisesta stressistä, vaan olin koko päivän kuoleman väsynyt, päätin tänään antaa itselleni luvan jokseenkin rauhalliseen aamuun. Oli miten oli, ilmeisesti psykofyysinen olemukseni sanoi, että ei auta yrittää mitään. Suihkussa ollessani pelkäsin ihan tosissaan, että pyörryn. Niin paljon mulla vippasi päässä koko aamun.

No, kyllä siitä sitten jotenkin liikkeelle päästiin. Tämä päivä ei nimittäin ole kokonaan ollut vapaa, vaikka otsikko niin antaa ymmärtää. Mulla oli yhdeltä laulutunti ja sen jälkeen olin vähän aikaa kirjastossa lukemassa ruotsia. Vielä olisi vaikka mitä tarkistettavaa kielioppisäännöistä ja sanastosta, mutta en tiedä mitä kaikkea saan tehtyä ennen perjantaita. Lisäksi luulen kyllä, ettei lukemisella enää näinä viimeisinä päivinä oikein mitään suurta voi saavuttaa. Ehkä se onkin lähinnä oman mielen rauhoittelemista, mikä kyllä useimmiten ainakin multa epäonnistuu melko hyvin :)






Mulla oli tänään myös pikaista asiaa koululle ja törmäsin käytävällä meidän psykologian opettajaan. Moikkasin ja muistin, että mullahan on ollutkin asiaa hänelle. Niin sitten kysäisin Jyväskylän pääsykokeesta ja siitä miten siihen kannattaisi valmentautua. Opettaja ei osannut varsinaisesti kertoa mitään erityistä, mutta oli ihana kannustaessaan mua hakemaan rohkeasti. Sen hän osasi sanoa, että pääsykoe on mitä ilmeisimmin kolmiosainen: ensin rankataan aineistopohjaisella monivalintatestillä suuri osa hakijoista ulos, sitten seuraa esseekoe ja viimeisimpänä osiona jonkinlainen psykologinen soveltuvuustesti. Kuulostaa mun mielestä itselleni ihan hyvin sopivalta pääsykokeelta, pohdin vaan että aika huippu täytyy sitten kanssa olla, jos aikoo sinne muutaman sisäänotettavan joukkoon päästä. Opettajani kuitenkin oli selvästi sitä mieltä, että sopisin kouluun ja että kyvyilläni ja taidoillani musta todella olisi siihen. Lisäksi hän toivoi, että tulen kertomaan pääsykokeen jälkeen, että millainen se oli. Mun tämän hetken yksi suurimmista haaveista on varmaankin juuri tuonne Jyväskylän yliopistoon pääseminen ensi kevään haussa. Täytyy siis todella toivoa, että saan itsestäni kaiken tarvittavan energian rutistettua niin että pääsykokeet sujuvat hyvin.

Kotiin tultuani olin taas tavalliseen tapaan aivan poikki. Ei siinä auttanut muu kuin keittää vettä ja laittaa kuppiin Pirkka-choko cappuchino. Se on kyllä yllättävän hyvää ollakseen pikakahvia, maistuu sopivasti suklaalle muttei ole kuitenkaan liian makeaa. Me likey.



Äääh, kai se on pakko vielä yrittää avata ruotsin kirjat hetkeksi ja kertailla jotakin. Vaikka paljon mieluummin uppoutuisin tämän


tai tämän


tai tämän


tai tämän


pariin.

Mukavaa keskiviikko-iltaa!







maanantai 10. syyskuuta 2012

The test is about to begin...

Hei taas!

Tulin taas pitkästä aikaa päivittelemään kuulumisia yms. Tuntuu todella, ettei aika ole vähään aikaan taas riittänyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Viikonlopun vietin taas Helsingissä vanhempieni ja sukulaisteni kanssa, ja lauantaina poikkesimme myös kesämökillä laittamassa kaikki paikat talviteloille. Se on aina jollakin tavalla vähän haikeata tajuta, että tämä on kesän viimeinen kerta kun ollaan mökillä. Lisäksi kaikki laiturin maihin vetämiset sun muut on melko raskaita puuhia ja olinkin ihan loppu kun lähdettiin paluumatkalle.

Paita/Bershka, Huivi/Gina Tricot, Farkut/Only, Huppari/Teejays (abihuppari)


 Abihuppari oli kyllä loistava valinta tuolle reissulle lämpöisyytensä vuoksi; enää ei todellakaan ole mikään kesä! Viime viikko oli melkoisen raskas monestakin syystä ja ehkä ennen kaikkea siksi, koska kirjoitukset alkoivat jo koputella ovella ihan toden teolla. Stressissäni olin varautunut, että junamatkan voi käyttää hyödyllisesti ruotsia ja englantia lukien, mutta junan lähdettyä liikkeelle tein taas kerran erään huomion. On nimittäin aivan turha luulo lukea Pendoliinossa yhtään mitään, junalla kun on sen verran paljon vauhtia että siinä touhussa saa itsellensä vain huonon olon. Perjantai-iltani kului toivomaani vähäisemmästä lukemisesta huolimatta tosi mukavasti.




Illallisena oli tarjolla läheisen sushiravintolan antimia. Oli ehkä parasta sushia, mitä olen ikinä syönyt!

Eilen lähdimme sitten jo heti aamupäivästä ajamaan kotia kohti. Mulla oli vielä jonkun verran kouluhommia tekemättä ja illallekin oli vielä suunnitelmia. Kävin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa aivan liian pitkään aikaan Bodybalancessa ja se oli aivan taivaallista. Tänään olen kyllä löytänyt taas itsestäni aika lailla lisää lihaksia, liikkuminen tuntuu siis heti alkuun aika hyvin :) Jumpan jälkeen minua odotti sunnuntaisauna, jonka jälkeen oli ihanan rento olo alkaa valmistautua tulevan viikon koitoksiin...

Kuten otsikko kertoo, tänään oli se päivä, jolloin syksyn ylioppilaskirjoitukset laukaistiin käyntiin. Itseni kohdalla se tarkoitti englannin kuullunymmärtämisen koetta. Meidän koulussa on niin paljon englannin kirjoittajia, että meidät jouduttiin jakamaan kahteen erään. Kuten saatoin perushyväntuurini perusteella päätellä, jäin siihen jälkimmäiseen osioon. Odottelin siis muiden raukkojen kanssa koulumme juhlasalissa reilun tunnin sitä, että itse pääsimme kuuntelemaan. No, kuten arvata saattaa, se ei ollut kovin mukavaa. Yritin kuitenkin asennoitua tilanteeseen mahdollisimman neutraalisti ja olla ajattelematta oikeastaan yhtään mitään. Viimein sitten puoli kymmeneltä meidät loputkin kutsuttiin salista kielistudioihin ja päästiin tositoimeen. Itse kuuntelu meni kyllä mun osalta suoraan sanottuna penkin alle. Koe tuntui vaikealta ja keskittymiseni herpaantui useamman kerran kovasta yrityksestä huolimatta.

Tuntuu todella ärsyttävältä, kun ihan tosissaan yrittää ja jännittää ja ponnistelee ja harjoittelee jotakin varten, eikä siitä huolimatta onnistu odotustensa mukaisesti. Ajattelin vain ennen sitä koetta, että haluan tämän menevän hyvin, mun on pystyttävä siihen. Lopulta tällaiset ajatukset ei kuitenkaan pelasta, sillä ikävä totuus on, että kuuntelu on tasan siitä hetkestä ja sen aikaisesta keskittymisestä kiinni. Harmikseni huomasin myös, että usein kun totesin ajatusteni olevan muualla, ne pyörivät juuri tässä yritä keskittyä! tee se! mun on pakko osata tää! Eli täysin turhaa!! Jos olisin sen ajan keskittynyt oikeasti kuuntelemaan, niin olisiko kuuntelun tulos erilainen?

Huomenna edessä on toinen aivan yhtä kamala päivä. Aamulla kahdeksalta on osallistuttava keskipitkän ruotsin kuullunymmärtämiseen. Toisaalta on todella ihanaa, että kokeet ovat jo näin pian ohi. Viikon päästä on nimittäin englannin kirjallinen osuus ja saman viikon perjantaina ruotsi. Enää vajaat kaksi viikkoa siihen, että olen vapaa. Siis ainakin vähäksi aikaa :D

Nyt alan lähteä taas Bodybalance-tunnille ja sitten alan valmistautua henkisesti huomiseen päivään. Pitäkää peukkuja, että menee paremmin kuin tänään!

Hauskaa maanantai-iltaa kaikille!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Let's talk politics!

Eilen ruotsin tunnilla meidän opettaja antoi kuulua oikein kunnolla. Aiheena ruotsin viimeisellä kurssilla on osittain aika yhteiskunnalliset teemat ja niitä käsittelimme eilen tunnillakin. Opettajamme esitti meille kysymyksiä: kuinka moni on kiinnostunut politiikasta? kuinka moni ymmärtää mistä politiikassa on kyse? kuinka montaa ei voisi vähempää kiinnostaa mitä politiikassa tapahtuu? Kävi ilmi, että vain harva pystyi rehellisesti sanomaan olevansa kiinnostunut politiikasta (toisaalta tälläiset viittausäänestykset on melko epäluotettavia, itsekään en vastannut mihinkään väitteistä). Eniten ryhmässämme taisi olla niitä, jotka joko eivät viitanneet ollenkaan, tai sitten ilmoittivat etteivät ole lainkaan kiinnostuneita politiikasta. Meidän opettaja oli hiukan ymmällään; hänen mukaansa meidän koulussa on yleensä ollut paljon poliittisesti aktiivisia nuoria ja olemme poikkeuksellinen ryhmä. Siitä alkoi sitten saarna siitä, miten paljosta jää paitsi ellei lue lehtiä tai osallistu aktiivisesti keskusteluun poliittisista asioista. On kuulemma tärkeää olla mukana vaikuttamassa tai edes yleisesti perillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tässä vaiheessa mulla alkoi jo mennä hermo. Opettajamme puhui meille siihen malliin, kuin olisimme jotain yläasteikäisiä muka-viisaita-mutta-oikeasti-aivan-ymmärtämättömiä-kakaroita, jotka eivät osoittaisi mitään kiinnostusta siihen mitä maailmassa on meneillään.

Ennen kuin ehdin tajutakaan, käteni oli jo sinkoutunut ylös. Opettaja antoi kiinnostuneena puheenvuoron ja aloin sönköttää, että yritän kyllä parhaani mukaan seurata uutisia ja ajankohtaisia asioita, mutten vaan tunnu ymmärtävän niistä yhtään mitään. Opettaja sitten kysyi, että minkä ihmeen takia ajattelen, etten ymmärrä kun selkeästi olen fiksu nuori nainen (hah, hah!). Yritin siihen selittää jotain, mutta tuloksena oli vain todella noloa änkytystä hyvin köyhällä sanavarastolla eikä pointtini varmasti mennyt kenellekään perille. Olisin halunnut sanoa, että mun mielestä kaikki politiikkaa käsittelevät asiat viedään hirveän kauaksi ns. tavallisesta ihmisestä. Uutisoinnissa käytetään aivan käsittömättömiä termejä, joita muiden kuin ammattilaisten on vaikea ymmärtää. Tämä taas aiheuttaa ainakin minussa sellasen olon, että olenpa tyhmä kun en tuotakaan uutista taas ymmärrä. Ja tämä tunne taas johtaa siihen, että luovun kokonaan yrittämästä ymmärtää. Puhumattakaan siitä jos ja kun sattuu porukkaan, jossa on todella yhteiskunnallisesti valveutuneita ihmisiä. Olen todennut, ettei niissä tilanteissa kannata sanoa juuri mitään, ellei halua tuntea itseänsä todella tyhmäksi.

Nyt kielten kirjoitusten alla olen huomannut, että YO-vihoissa käsitellään melkein järjestelmällisesti poliittisia aiheita sekä jotain kautta myös nuorten suhtautumista politiikkaan. Esimerkiksi juuri tänään tein englannin YO-vihkoa, missä yksi teksti käsitteli sitä, miten tietämättömiksi nuoret ovat tulleet. Teksti oli mun mielestä tosi hyvä, koska se kyseenalaisti perustellusti käsitykset nuorten tietotasosta. Ei ole niin selkeää, kuka on fiksu ja kuka ei. Nykymaailmassa vaaditaan erilaista käsittämiskykyä ja fiksuutta. Täytyy osata etsiä tietoa sekavasta faktamerestä. Täytyy osata kyseenalaistaa löytämänsä tieto ja analysoida sitä oikein. Täytyy olla itse aktiivinen oppija ymmärtääkseen asioita.

Samaisella ruotsin tunnilla puhuimme myös siitä, miten paljon suhtautuminen lapsiin ja nuoriin on muuttunut ajan saatossa. Opettajamme kertoi, että hänen lapsuudessaan suurimpia murheita olivat pelko läheisen ihmisen kuolemasta sekä kolmannen maailmansodan syttyminen. Nykynuoret joutuvat pelkäämään monenlaisia asioita, lähtien opiskelupaikan saamisesta ja työpaikan löytämisestä päättyen ilmastonmuutokseen. On selvää, että nämäkin muutokset vaikuttavat osaltaan nuorten asennoitumiseen politiikkaan. Toisaalta opettajamme oli oikeassa alleviivatessaan aktiivisen osallistumisen tärkeyttä nykymaailmassa, mutta toisaalta häneltä jäi ehkä huomaamatta jotakin muuta. Entä jos olemmekin jo turtuneita tähän kaikkeen? Jos olemme todenneet, ettei politiikan seuraamisesta ole mitään hyötyä, koska huolimatta panoksestamme kaikkea pahaa silti tapahtuu. En oikeasti ajattele näin mustavalkoisesti, sillä tiedän että jokaisen yksilön panos on tärkeä ja itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että esimerkiksi eduskuntavaaleissa äänestäminen kannattaa. YO-vihkomme tekstissä korostettiin, että erot nuorten tiedon määrässä ja sitä kautta ulkopuolelle näkyvässä kiinnostuksessa yhteiskunnallisiin asioihin saattavat ainakin osittain johtua politiikan sävyn ja sisällön muuttumisesta. Ihmiset joutuvat pelkäämään eri asioita eri aikoina. Nyky-yhteiskunta panostaa selkeästi siihen, että nuorista tulee yhteiskunnalle hyödyllisiä mahdollisimman pian. Silti nuorisotyöttömyysluvut ovat huikeita. Meidän ikäluokaltamme vaaditaan nopeaa valmistumista, tuottoisaa työntekoa, pitkää työuraa sekä hyvää mielenterveyttä mikä mahdollistaa kaikki edellä mainitut.

Opettajammekin varmasti allekirjoittaa kaikki nämä suomalaisnuoriin kohdistuvat paineet ja odotukset. Tiedän, että hän myös tahtoo vain meidän parasta. Hän haluaa neuvoa meitä olemaan hyviä kansalaisia, jotta saisimme äänemme ja mielipiteemme kuuluviin. Minua kuitenkin suututtaa huomata niin monista aikuisista huokuva asenne nuoria kohtaan. Ajatellaan, ettei meitä kiinnosta mikään ja että olemme laiskoja tai uusavuttomia. Rehellisesti voin sanoa, ettei ystäväpiirissäni ole varmaankaan yhtä ainutta uusavutonta, kaikki ovat jollakin osa-alueella erittäin viisaita, monet jopa lähes kaikessa mahdollisessa. Olisiko siis aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä todisteita siitä, etteivät nuoret seuraa riittävästi ajankohtaisia asioita? Ehkä onkin niin, että vaatimukset on asetettu liian korkealle. Nuorista saatta tuntua, ettei heidän ymmärtämisensä ole riittävää ja siksi tulkitsevat olevansa tyhmiä ja luovuttavat yrittämästä. Ja sitten vielä kysymys: jos kerran niin kovasti huolehditaan nuorten vähäisestä kiinnostuksesta politiikkaan, niin voisiko asialle tehdä jotakin? Mitä jos uutisointia yritettäisiin muokata ymmärrettävämmäksi ja kiinnostavammaksi? Mitä jos nuorten mielipiteitä kysyttäisiin enemmän? En väitä, etteikö joukossamme ole niitäkin, jotka tästä huolimatta jättävät mieluummin lehden lukematta ja uutiset katsomatta. Väitän kuitenkin, että jo pienellä tyylimuutoksella voitaisiin toisaalta saada koko joukko innostuneita vaikuttajia.




Ja sitten vähän iloisempiin asioihin! Huomenna meillä on koulussa abien 100 aamua -päivä, mikä tarkoittaa että kouluun kuuluu mennä yöpaita päällä. Oon yrittänyt tässä kuumeisesti miettiä että mitä yöpaitamaista kehtaan pukea kouluun ja oon kallistumassa punaisten lököpöksyjen sekä perus mustan pitkähihasen puoleen. Lisäks otan mukaan tietysti villasukat ja abihupparin, ja kynnet on mulla maalattu sävy sävyyn punaisiksi :) Loput saa hoitaa sotkunuttura ja erittäin kevyt ja uninen meikki. Oon tavallaan tosi innoissani, tuntuu että tätä päivää on odotettu jo kauan. Se on tavallaan jonkinlainen virstanpylväs matkalla kohti lopullista välipäämäärää eli ylioppilaslakkia. Uskomatonta, että se todella alkaa olla jo näin lähellä ja on ihan mahdollista että minäkin saan oman juhlapäiväni ensi keväänä... :)

Tänään olen edustanut seuraavanlaisessa asussa:


Paita/Promod, Farkut/Only, Huivi/Pariisi, Korut/Pieces & Nomination, Kello/Fossil (+korvikset joita ei näy yhtään/Forever 21)

P.S. Äitini kehui eilen, että musta on tullut tosi muotitietoinen. Mua vähän nauratti kahdestakin syystä. 1. En kyllä ole! 2. Äiti oli aika epäileväinen tän blogin suhteen aluksi ja nyt pääsin sitten sanomaan, että se on kyllä täysin tämän ansiota kun mietin nykyään ihan eri tavalla mitä puen päälleni.

Huomenna siis jatkuu harjoitukset 100 aamua -teemalla sekä enkun preliminäärillä. Illalla alkaa pakkaaminen viikonlopun yhdistettyä Helsinki-, ja kesämökkireissua varten.

Toivottavasti teidän torstai on toivoa täynnä!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Syksyistä sadetta ja kirjastohengausta

Viikonloppu tuli ja meni taas, tällä kertaa se kylläkin tuntui ehkä vähän pidemmältä kuin yleensä. Olin tosiaan lauantaina englannin tentissä, josta jäi kyllä vähän paha maku suuhun. Suulliset tentit on siitä kurjia, että niissä tuntuu aina ettei osaa yhtään mitään, kun vastauksina annetaan suunnilleen yksi mahdollinen vaihtoehto. Ja kun kuitenkin on kyseessä englanti tai kielet yleensä, niin todellisuudessa oikeita ratkaisuja esim. käännöslauseisiin on kyllä useampia. Tentti oli kuitenkin mun mielestä hyvä juttu, ehkä siitä nimittäin jäi jotain asioita mieleen. Heti tentin jälkeen lähdin kovalla kiireellä rautatieasemaa kohti. Ehdin hyvin kolmen junaan ja Helsingissä olin näin ollen viiden pintaan. Sunnuntaina käytiin katsomassa Schjerfbeckin näyttely Ateneumissa (oli muuten aivan mieletön!) ja illansuussa alettiin suunnata kotia kohti. Illalla nautittiin vielä ihanasta saunan lämmöstä ja sen jälkeen oli mukavan rentoutunut olo alkaa valmistautua tulevan viikon koitoksiin.

Tänään ei kyllä ole ollut mikään huippupäivä, mutta ei siitä sen enempää. Meillä oli tänään viimeinen enkun kuuntelu ennen ensi viikon maanantain todellista h-hetkeä. Ikäväkseni joudun toteamaan, ettei tää viimenen kuuntelu mennyt todellakaan niin putkeen kuin olisi sopinut toivoa... Mua alkaa ihan todella pikkuhiljaa stressata pahemman kerran nää syksyn kirjotukset, eihän niihin olekaan enää kuin vaivaiset pari viikkoa!!! Koulun jälkeen meninkin siis kaupan kautta kirjaston kahvilaan vääntämään ruotsin YO-vihkoa.












Oon muuten tosi tyhmä; oltiin saatu keväällä kaks ruotsin YO-vihkoa, että saa kesän aikana reenata. No, minähän siis unohdin TÄYSIN noiden vihkojen olemassaolon ja ihmettelin vaan nyt syksyllä kun muut palautteli vihkoja kouluun, että kun ei mulla oo vaikka muistelin että olisin saanut. Eilen illalla sopivasti satuin kaivamaan vanhoja ruotsin vihkoja ja kappas mitä sieltä välistä ilmestyi! Nyt mulla on siis projektina tällä viikolla kaiken muun lukemisen ohella vääntää nämä kaksi vihkoa. Onnekseni voin ilmoittaa, että tän päivän kirjastohengailu tuotti tulosta: sain tämän ekan tehtyä!

Neulemekko/Vila, Farkkutakki/?, Sukkahousut/Pariisin sukkakauppa :), Huivi/Pariisin katukauppa, Vyö/?, Kengät/K-kenkä, Laukku/Puma, Mustat helmet/Glitter






Tänään päätin repästä ja vedin päälle sekavansorttiset vermeet. Toi takki on pölyttynyt mun vaatekaapissa ties kuinka monta vuotta. Samoin vyö on peräisin vuodelta x kun se on vielä mennyt lantion ympärille housuja pidättelemään :D Nykyään se on parempi tolla tavalla vyötäröllä. Voin sanoa, että tänään ylitin pelkoni pukeutumisessa, otin haasteen vastaan. En viihdy kovin hyvin mekossa ja sukkahousuissa, mulle tulee helposti liian naisellinen tai paljas olo. Farkkutakkiin mulla taas on pitkäaikainen varovaisuussuhde. Jotenkin mulle on kai jäänyt farkkutakeista mielikuva pulsuista ja pelkään näyttäväni vähintään yhtä epäsiistiltä jos vedän sellasen päälle. Keksin kuitenkin tälleen hyvissä ajoin 2012 yhdistää farkkutakin ja jotain ihan muuta eli mekon. Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun asusta tuli sopivan rento ja särmikäs muttei kuitenkaan mun mielestä täysin pulsumainen. Kuvista näkyy (taas kerran) tosi huonosti mitään yksityiskohtia. En ymmärrä mikä mussa on vikana kun en saa otettua kunnollisia kuvia, oon vaan huono. Joka tapauksessa mun kengissä kuuluisi näkyä vielä niittejä. En ole myöskään mikään niitti-fani, en omista mitään muuta niitillistä kuin nää kyseiset kengät. Ja niitä mä sitten taas rakastan. Tykkään kun ne sopii niin moneen asuun, on hyvät jalassa ja kätevät epävakaassa säässä tai kevään loskassa. 

Mun laukku taas kaipaisi pikapuoleen päivittämistä. Sain sen äidiltä vuosi sitten kesällä festarilaukuksi, minkä roolin se kyllä toteutti ihan kiitettävästi. Nykyään laukun sivutasku on revennyt niin pahasti, etten voi säilyttää siellä enää mitään, sinne nimittäin hukkuu ihan kaikki. Että se siitä Puma-laadusta! Tän takia laukku on siis hiukan ongelmallinen ja tällä hetkellä väliaikaratkaisuna toimii Finnairin rumin mahdollinen vetoketjullinen pussukka, mihin tungen kaikki pikkutilpehöörit puhelimesta huulirasvaan ja avaimiin. On mua vähän oudoksuen kyllä katsottu koulussa :) 



Kotona olin tänään vasta kuuden pintaan ja iltaa oon viettänyt aika lailla valokuvauksen merkeissä. Oon aika innoissani tällä hetkellä siitä, miten itseään voi ilmaista valokuvan kautta. En ole siinä ollenkaan hyvä, mutta toivon todella että kehityn taas tänä vuonna lisää ja että ihan todella saan patistettua itseni tekemään myös riittävästi töitä taidon harjoittamiseksi. Tänään siis halusin testata kameran BULB-toimintoa pilkkopimeässä huoneessa taskulampun kanssa. Hetken hämmästeltyäni tajusin kuitenkin, että multa puuttuu vitkalaukaisin enkä saanut suunnitelmaani toteutettua. Täytyi siis tyytyä kameran pisimpään mahdolliseen automaattiseen laukaisuaikaan ja tuloksena on seuraavaa:










Oon aika tyytyväinen tuohon, vaikka se onkin pelkkä harjoitelma eikä todellakaan mikään mestariteos. Oon kuitenkin jo pitkään halunnut kokeilla jotain vastaavaa, mutten ole oikein ymmärtänyt kuinka tällainen kuva toteutetaan. Onneksi on siis koulun valokuvauskurssi! Mistä puheenollen, oon täysin jäljessä aikataulusta. Mun pitäis saada otettua mahdollisimman pian kaksi henkilökuvaa. Molempiin kuviin mulla on idea päässä, ongelma on siinä ettei mulla oikein ole sellasta mallia jota kehtaisin pyytää avuksi. Hjälp! No, ehkä sitä jotain keksitään. Ja pahimmassa tapauksessa hommaan äidin mun malliksi.

Että sellainen maanantai täällä päässä. Viikko on vasta alussa ja paljon on edessä, yritetään siis kerätä voimia tulevaan.

Energistä viikonalkua!