Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Vuosipäivä ja kahdet synttärit




Sain tänä vuonna syntymäpäivälahjaksi matkan Tukholmaan. Olen puhunut päivä Tukholmassa -risteilystä kaihoisasti jo varmaan vuoden päivät ja voisi siis sanoa, että ääneen unelmointini tuotti tulosta. Varasimme jo pari kuukautta sitten kalentereistamme tämän viikonlopun matkaa varten, mutta oikeastaan vasta lippuja ostettaessa tajusimme, että reissu osuisi sopivasti myös vuosipäivämme paikkeille. Vielä maaliskuussa en osannut ajatellakaan, miten oikeaan saumaan pieni irtiotto arjesta ajoittuisi. Meillä on molemmilla ollut aika raskas kevät ja varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet erityisen stressaavia monine deadlineineen ja työmatkoineen.

Lähdimme matkaan perjantai-iltana ja saavuimme Ruotsiin todella todella aikaisin lauantai-aamuna. Tietysti herkkäunisuuteni oli varmistanut sen, että olin saanut nukuttua laivan metelissä vain pari tuntia. Väsymyksestä huolimatta jaksoimme kuitenkin lähteä liikkeelle jo heti klo 6.30 paikallista aikaa. Oli muuten hämmentävä kokemus kävellä Tukholman keskustan kaduilla ennen kuin mikään kauppa tai kahvila oli auki. Suurkaupunki oli täysin autio muutamaa reipasta lauantailiikkujaa lukuunottamatta.



Päivämme kului nopeasti katuja kierrellessä, kahvilassa ja ravintolassa istuessa ja kaupoissa pyöriessä. Täytyy sanoa, että Tukholman vanhan kaupungin tunnelma kapeine kujineen ja pienine putiikkeineen ovat aivan ihania. Pelkkä rakennusten sopusointuisuus jaksaa ilahduttaa minua kerta toisensa jälkeen. Illan tullen tallustelimme takaisin sataman suuntaan ja kävimme katsastamassa Fotografiskan näyttelyt. Laivan lähtöä odotellessa istuimme vielä Fotografiskan tunnelmallisessa kahvilassa luomassa viimesilmäyksiä Tukholman maisemiin. Paluumatkan häämöttäessä pohdiskelimme, että harvoin sitä kotimaassa osaa ihailla ympäristöä ja nautiskella ilman jatkuvaa painetta takaraivossa. Ja niinhän se on. Ainakin itse olen sellainen suorittaja, että harvemmin osaan irrottaa velvollisuudentuntoisuudesta edes viikonloppuisin.

Matkan antoisuudesta huolimatta lyhyet yöunet ja koko päivän jaloilla oleminen verotti sen verran, että laivaan astuttuamme väsymys oli lähes lamauttava. Alunperin suunnitelmissa ollut laivan ravintolassa istuskelu jäi vähemmälle, sillä syömisten ja TaxFreen jälkeen teki mieli vain painua peiton alle. Vaikka toinen yö laivassa meni paljon paremmin, olin kuitenkin vielä kotiin päästyä niin väsynyt, että hyökkäsin heti sänkyyn. En olisi uskonut, että päiväunet onnistuisivat, mutta lopulta nukuinkin vielä kokonaiset kaksi tuntia. Herättyäni aloimme suuntautua kohti keskustaa. Olin luvannut Nikolle viime kesänä (!) syntymäpäiväbrunssin, mutta sen toteuttaminen on aina siirtynyt milloin mistäkin hyvästä ja vähemmän hyvästä syystä. Nyt sitten juhlimme samanaikaisesti Nikon viimekesäistä syntymäpäivää ja meidän oikeaa vuosipäivää Tiirikkalan terassilla. Näin jälkikäteen (ja ehkä vähän omaksi puolustuksekseni) voin todeta, että oli ihan hyvä säästää brunssia näin pitkään. Tänään oli nimittäin niin ihana sää ja hidas aamu, ettei juuri otollisempia brunssipuitteita olisi voinut pedata.

Vuosipäivämme on kulunut muuten pitkällä kävelyllä ja omalla terassilla oleillen. On ollut ihanaa nauttia auringon lämmöstä ja kesän tuoksusta rauhassa, ilman mitään kiirettä. Olen myös opetellut uutta, kesäistä elämänasennetta. Totesin Nikolle tuossa kävellessämme, että ei kai se niin väärin ole, jos joskus vähän nauttiikin elämästään. Sain vastaukseksi pienen naurahduksen.



Niin kului pitkä vuosipäivä ja kahdet myöhäiset synttärit. Aika kelpo viikonloppu, etten sanoisi.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Viimeinen lomapäivä, mitä tehdään?


Meneillään on nyt viimeinen vapaapäivä ennen arkeen paluuta. Jos ajatellaan pakollisia käyntejä yliopistolle luentoineen ja tentteineen, voisi lomani ajatella kestäneen jo kuukauden päivät. Todellisuus on kuitenkin hiukan erilainen, sillä en ole ehtinyt viettää yhden yhtä kokonaan vapaata viikkoa. Ensin oli kandin viimeistely ja palautus, johon upposi tunteja yllättäen paljon enemmän kuin odotin. Kirjoitin kandia vielä jouluaatonaattona ja välipäivinä ja homma oli kasassa vasta juuri ennen uutta vuotta. Samalla kun päästin käsistäni kandin, sain sitten tehtäväksi uuteen työhöni perehtymisen. Vaikka opiskelua on voinut nyt tehdä ihan omassa tahdissa ja rauhakseen, on homma vienyt kuitenkin useita päiviä ja siihen lisäksi on toki laskettava pari ihan oikeaa työpäivää.

Lomani ei siis ole ollut pituudestaan huolimatta kaikista rentouttavin tai huolettomin, mutta yksi asia harmittaa minua ylitse muiden. Olen nimittäin huomannut, etten osaa nauttia siitä, että olen lomalla. Takaraivossa jyskyttää jatkuvasti tulevan kevään kiireet. Varsinkin vuodenvaihteen jälkeen on mieleeni hiipinyt päivittäin ahdistus siitä, olisiko jo pitänyt aloittaa johonkin kurssiin lukeminen. Tunnen syyllisyyttä vapaastani ja ajattelen helposti, että jokainen hetki pitäisi jotenkin hyötykäyttää. Arvatkaapa vaan, kuinka tyhmäksi tunnen itseni. Ensin sitä on ihan kuoleman väsynyt syksyn kiireisestä takomisesta, eikä univelka hellitä edes kuukauden mittaisen luentotauon aikana. Ja sitten kuitenkin soimaan itseäni siitä, jos ihan vaan olen ja lepään. Siinähän menee koko loman ideakin ihan hukkaan!

Lomamorkkiksestani huolimatta olen havainnut joitakin merkkejä siitä, että olen kuin olenkin osannut irrottaa ainakin ihan vähän. Olen ehtinyt siivota, kokkailla ilman tulenpalavaa kiirettä, lukea yöpöydällä pölyä keränneitä lehtiä ja romaania, käydä kävelyllä aurinkoiseen aikaan, katsoa kaikki Indiana Jonesit (vihdoin!) ja jopa soittaa pianoa ja laulaa. Ei siis mikään hullumpi saldo lomalle. Joka päivä olen pysähtynyt miettimään, että miten saisin tämän tietyn rentouden ja vapauden pidettyä yllä opintojen alettuakin. Olisi niin ihanaa ehtiä puuhastelemaan kotona ilman jatkuvaa kiireen ja paineen tunnetta myös arkiviikolla. Tai edes viikonloppuisin. Entä, jos minulla voisi olla lukukauden keskelläkin sellaisia lauantaita ja sunnuntaita, jolloin ei olisi pakko opiskella tai kiirehtiä? Voisi vain nukkua pitkään ja puuhastella mitä mieleen juolahtaa. Ehkä täytyy merkitä kalenteriin joka viikolle yksi Greyn anatomia -tunti sekä muutamalle illalle viikossa pianonsoittohetki. Jospa se sillä tavalla tuntuisi vähän enemmän oikeutetulta?

Nyt aion tehdä parhaani, torjua mielestäni kiire-ajatukset ja nauttia tästä viimeisestä lomailtapäivästä ennen uusien tenttikirjojen lainaamista. Vähän on jo tosin pakko alkaa valmistautua tulevaan, sillä huomenna on luvassa tiukka paluu arkeen kun yliopistolla täytyy olla jo 8.30 (on se aikaisin yliopisto-opiskelijalle!).

Rentoa tiistaita!