Sekavaa

Välillä tuntuu, ettei mistään saa kiinni. Viime aikoina ajatukseni ovat pyörineet mitä moninaisimpia reittejä. Jonain hetkenä olen täysin läsnä ja ajattelen vain sitä, mitä nyt on: omaa kotiani, askareita, ystäviä... Useimmiten ajatukseni kuitenkin harhailevat joko menneessä tai tulevassa. Tunteeni ovat sekavia ja risteilevät laidasta laitaan. Välillä olen aivan innoissani kävellessäni Turun kaduilla ja nautiskelen kaikesta uudesta ja jännittävästä. Jokaisella viikolla on kuitenkin päiviä, jolloin poden koti-ikävää. Tuo ikävä on välillä aivan musertava, mutta yllätyksekseni kohdistuu enemmän muihin asioihin kuin varsinaisesti kotiin. Ikävöin ennen kaikkea yhteisiä rutiineja ja sitä, että en ollut yksin. Kaipaan yhteisiä ruokahetkiä, jotka olivat minulle tärkeitä kotona asuessani. Toisaalta myös huomaan nauttivani suunnattomasti siitä, että saan hoitaa asiani aivan omalla tavallani, ostaa jääkaappiini mitä itse haluan, sekä suunnitella aikatauluni juuri minulle sopiviksi. Kuitenkin välillä kaipaan aivan valtavasti sitä vanhaa elämääni Tampereella. Siinä oli jotain, mikä niin voimakkaasti kuului identiteettiini. Nyt se kaikki on poissa ja joudun rakentamaan itseäni pala palalta uudestaan. Tiedän, että tämä on se tärkein osa itsenäistymistä kun etsii niitä asioita, jotka tekevät minusta minut. Mutta välillä se tuntuu aivan sietämättömän kamalalta ja vaikealta ja olisin valmis luovuttamaan.

Kun paha hetki koittaa, yritän parhaani mukaan kanavoida ahdistukseni johonkin toimintaan. Usein kotona on jotain puuhasteltavaa, vähintäänkin tiskit. Kuuntelen musiikkia ja venyttelen tai sitten laitan jonkin komedian pyörimään ja käperryn sohvalle. Olen myös alkanut vihdoin ymmärtää, että liikunnalla on kuin onkin todella suuri vaikutus mielialaan. Yritän käydä säännöllisesti liikkumassa ja huomaan, että se on kenties paras tapa saada ajatukset keskitettyä ainoastaan tähän hetkeen. Tanssitunnilla ei ole mahdollista ajatella hirveästi mitään muuta, kuin rytmiä ja askelia, ja tuntuukin valtavan ihanalta saada antautua tanssille monen vuoden tauon jälkeen. Juoksulenkillä taas tunnen olevani kaikista eniten olemassa, kun voin aistia kehossani liikkeen joka puolella. Jalan osuessa maahan ajattelen: "Tämä olen minä, tämä keho on minun, minä hallitsen sitä". Ajatus on jollakin tapaa todella rauhoittava, kun muuten kaikki elämässäni tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän tai vähemmän sekaisin.

Onneksi olen jo saanut täältä Turusta useamman sellaisen ystävän, jonka kanssa voin puhua asioista, niin hyvinä kuin vähän huonompinakin hetkinä. On hienoa nähdä, että ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita toisistaan ja ymmärtävät antaa "mahdollisuuden" vielä ensivaikutelman jälkeenkin. Välillä tosin pelkään, etten ole itse saanut osoitettua omaa kiinnostustani toisiin johtuen omista vaikeuksistani ja epävarmuudestani. Suoraan sanottuna olen ollut aika pinna kireällä koko alku syksyn, eikä small talk ole oikein ottanut tuulta alleen. Vaikka nautin toisten ihmisten seurasta ja kaipaankin sitä nyt yksin asuessani paljon, huomaan silti myöskin väsyväni todella nopeasti sellaiseen vähemmän merkitykselliseen rupatteluun. Toivon kuitenkin, että pystyn vielä tutustumaan paremmin kaikkiin ja vähitellen näyttämään itsestäni sen todellisen Saaran. Jospa vain uskaltaisin vielä enemmän olla täysillä se, kuka olen.

Turkuun tutustuminen on käynyt vähitellen, askel askeleelta. Yksi järjettömän hyvä keino on ollut valokuvausretket ympäri kaupunkia. Olen päässyt näkemään sellaisia paikkoja, joita ei Tampereelta hevillä löydä ja luulen, että juuri noihin syrjäisempiin ja omituisempiin paikkoihin tutustuminen juurruttaa parhaiten uuteen kaupunkiin. Keskusta-alueen voi nähdä kuka tahansa turisti, mutta hylättyihin taloihin tai hauskaan katutaiteeseen ei välttämättä ihan heti törmääkään.

Lähitulevaisuuden tavoitteeni koskevat rentoutumista ja elämästä nauttimista parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vaiheen elämästä kuuluisi olla sitä parasta, enkä haluaisi viettää sitä murehtimalla asioista joille en voi mitään. Yritän siis parhaani mukaan jatkaa oman itseni rakentamista täällä Turussa samalla kun nautin tärkeistä harrastuksistani sekä uusien, mahtavien ihmisten seurasta.