Uuden vuoden juttuja

Aloin luopua vuodesta 2016 varmaan jo 30.12. perjantaina iltapäivällä kun jännityksen kipristellessä vatsassa vihdoin painoin "Lähetä". Sinne lähti viimeiseen asti viilaamani kandidaatintutkielma leikillisesti kutsumaani valheenpaljastuskoneeseen eli Turnitin plagiaatin tunnistamisohjelmaan. Oloni oli paitsi äärimmäisen helpottunut ja suorastaan riemastunut,  myös melkoisen epäuskoinen. Minä tein sen! Olin jo välillä ehtinyt ajatella, etten saa sitä sekamelskaa ikinä kasattua arviointikelpoiseksi ja että ainakin joudun luultavasti venyttämään kirjoitusprosessia vielä kevään puolelle. Miten äärettömän vapautunut olo siitä tulikaan kun sitten vihdoin uskalsin tehdä tuon ratkaisevan päätöksen ja luovuttaa valtavasti aikaani vieneen projektin eteenpäin.

Kandi on epäilemättä ollut vuoden 2016 yksi suurimmista jutuista. Se on haastanut ihan uudella tavalla ja mitannut taitojani paitsi opiskelijana ja tulevana psykologina, myös ihmisenä. Täällä blogin puolella on ilmennyt niin tekstien sisällössä kuin niiden vähäisyydessäkin, miten tiukasti kiinni olen ollut kandityössäni koko syksyn. Ei siis mikään ihme, että omistautuneisuuteni on näkynyt myös arkielämässäni monella tapaa. Nyt kandin valmistuttua on helppo kyseenalaistaa, oliko tuo poissaolevuus, vähäunisuus, stressaantuneisuus ja huolestuneisuus kaiken sen vaivan arvoista. Ehkä oli, ehkä ei. Joka tapauksessa nyt se on takana ja on aika suunnata kohti tulevaa.

Tuntuu todella, kuin koko viime vuoteni olisi kulunut kandiin, vaikka todellisuudessa seminaari kesti vain syyslukukauden. Ensin kesti aika pitkään miettiä, mitä ajatuksia tähän vuoteen liittyy. Vaikka ehtihän siinä tapahtua vaikka mitä. Päällimmäisinä mieleen tulevat alkuvuoden senssis-intensiivikurssi, kevään opiskeluhuolet ja pienet epäonnistumiset, kesän työt ja muuttohässäkät, festarit ja uuteen kotiin muutto. Vuosi 2016 on pitänyt lopulta sisällään valtavasti merkittäviä asioita. Samalla se kuitenkin hujahti ohitse nopeammin kuin mikään aikaisempi. Tuntuu, että joulu ja vuodenvaihdekin yllättivät niin pahasti, etten saanut kunnolla valmistautua kuluneen vuoden summaamiseen ja uuden vastaanottamiseen. Mutta pohtiessani vuotta 2016 vähän pitempään aloin huomata, että se taisi sittenkin opettaa minulle aika tavalla.

Opin ainakin, että:

• tarvitsen enemmän unta
• minulle on tärkeää saada päivittäinen annos raitista ilmaa
• en osaa vieläkään pitää kiinni päättämistäni aikatauluista esimerkiksi opiskelun suhteen
• siedän pettymyksiä aika huonosti
• jos haluan (tai luulen haluavani) jotain oikein kovasti, en välttämättä kuitenkaan saa sitä
• jos haluan jotain oikein kovasti, teen töitä sen eteen enkä luovuta, saatan joskus jopa saada sen
• joskus kannattaa luopua omasta jääräpäisyydestä ja kuunnella ympärillä olevia ihmisiä
• kaikkea ei voi saada heti-tässä-ja-nyt
• edelliseen liittyen: olen todella kärsimätön
• voin selvitä monista sellaisista tilanteista, mistä en ensin uskoisi selviäväni
• olen valinnut itselleni alan, joka on paitsi tavattoman kiinnostava, välillä myös sietämättömän haastava
• minulla on vielä pitkä matka osaavaksi ja tasapainoiseksi psykologiksi
• en osaisi kuvitella itseäni millekään muulle alalle

Kaiken tämän jälkeen, tervetuloa vuosi 2017!
Odotan kaikkia mukanasi tuomia haasteita ja oppeja. Toivon saavani tulevan vuoden aikana taas kasvaa kohti sitä ihmistä, joka haluan olla. Näin jälkikäteen ajateltuna nimittäin luulen, että olenpa saattanut tulla kasvaneeksi edellisenkin vuoden kuluessa ainakin muutaman arvokkaan itsetutkiskelevan ajatuksen verran.

P.S. Oli muuten aivan uskomaton vuodenvaihde! Rentoutumista, hyvää ruokaa, yhdessäoloa, kokkaamista, ensimmäiset yhdeksän tunnin yöunet pitkään aikaan, ihania ystäviä uudenvuodenaaton peli-illassa, pitkä kävely yliopistolle ja entistä vapautuneempi olo kun sain kandin fyysisesti käsiini ihan valmiina. Viikonloppu oli pitkään aikaan ensimmäinen, jonka aikana en huolehtinut juurikaan tulevista töistä, vaan annoin itselleni luvan vain olla ja levätä.



Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!