Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Saisko vähän joulutunnelmaa tännekin?




Miten voi olla jo joulukuun neljäs? Olen tunnetusti jouluihminen henkeen ja vereen, mutta tämä vuosi on ollut kyllä ennätyksellinen siinä mielessä, etten ole ehtinyt valmistella joulua vielä yhtään. Kaikki joululahjat ovat ostamatta, kortit askartelematta ja joululaulut kuuntelematta. Kotimmekin on ollut vielä vailla minkäänlaisia joulukoristeita, vaikka olen niistä monena pimeänä iltana haaveillut. Olen ollut niin sitoutunut arkipuurtamiseen, etten ole saanut aikaiseksi ottaa pientä hetkeä joulutunnelman luomiseen. Joulukalenterikin jäi varmaan ensimmäistä kertaa hankkimatta, sillä en "ehtinyt" käydä kaupassa. Ja tietenkin pikkuhiljaa alkaa mieleen hiipiä jo huoli, että missäköhän vaiheessa saan kaikki jouluvalmistelut tehtyä. Tai ehkä oikeammin, meneekö tämä joulu minulta ihan kokonaan ohi? Tenttilukeminen ja kandin väsääminen jatkuu aivan varmasti vielä jonkin aikaa, joten kauheasti ylimääräistä aikaa ei ole tarjolla. En edes vielä tiedä tarkkaan, missä ja millä kokoonpanolla tulemme tänä vuonna viettämään joulunpyhiä.

Niinpä tänään järjestin aikaa. Irrottauduin opinnoistani jo varhain iltapäivällä ja keskityin täysin kotimme siivoamiseen ja laittamiseen. Eikä se lopulta vaatinut paljon, mutta yhteistuumin oli sitäkin mukavampaa. Kun vedin varastosta hakemani tonttulakin päähäni, huomasin mielialani muuttuvan heti iloiseksi. Vaikka takaraivossa tykyttää miljoonat keskeneräiset työt, oli ehkä hyvä irrottautua hetkeksi ja keskittyä huolettomaan olemiseen. 

Nyt siis tuntuu hyvältä, että saan istua tässä lattialla kynttilän ja joulukuusen valojen loisteessa, kuunnella jazz-joulukanavaa ja odottaa, että glögiveteni kiehuu. Kyllä se pieni joulutunnelma tähänkin osoitteeseen ehtii. Eikä tässä toisaalta ole minnekään kiire. Tärkeintähän on nimenomaan se, että tässä rauhallisessa tunnelmassa saa olla ja nauttia siitä tärkeiden ihmisten kanssa.






Hyvää toista adventtia!


maanantai 15. joulukuuta 2014

Viimein se on täällä –joulustressi

Eipä sitä näköjään pysty ihminen välttymään joulustressiltä, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua koko hommaan rennosti. Kuten tarkkasilmäisimmät ovat tässä vuosien varrella huomanneet, olen lähtökohtaisesti aikalailla jouluihminen. Se tarkoittaa siis tapauksessani sitä, että nautin suunnattomasti kaikista jouluvalmisteluista: sopivien lahjojen etsimisestä rakkaimmille ihmisille, leipomisesta, korttien askartelusta, kynttilöistä, valoista, tunnelmoinnista...

Tänä vuonna olen löytänyt itsestäni uuden puolen. Yhtäkkiä ei olekaan minkäänlaista joulutunnelmaa mielessä ja kaikki jää viimetippaan. Lähestulkoon kaikki lahjat on vielä hankkimatta, en ole leiponut yhtäkään pellillistä pipareita ja jouluvalotkin pääsivät ikkunaani vasta pari viikkoa sitten. Ajattelin, että okei, tämä vuosi tulee olemaan erilainen. En aio ottaa turhaa stressiä Joulusta, koska syksyni on jo valmiiksi ollut ihan tarpeeksi stressaava. Tänään, ensimmäisenä varsinaisena vapaapäivänäni, tajusin kuitenkin, että enhän minä osaa olla ottamatta pientä painetta jouluvalmisteluista! Juttu on nimittäin niin, että minulle itselleni on tärkeää onnistua osoittamaan lähimmäisilleni onnistuneiden joululahjojen kautta kuinka paljon heistä välitän. Haluan omalta osaltani luoda mahdollisimman onnistuneen ja hyvän Joulun, ja sellainen olen ollut niin kauan kuin muistan. Ydinperheessäni tuntui aina, että olin se, joka asetti Joululle suurimmat vaatimukset ja toisaalta myös se, joka piti huolta siitä, että kaikki tuli toteutettua "oikein". Aikaisemmin en ole kuitenkaan ottanut Joulusta minkäänlaista negatiivista stressiä. Valmisteleminen ja häärääminen on oikeasti ollut tapa virittäytyä tunnelmaan ja rentoutua niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Nyt vain toivoisin, että rauha ja tyyneys saavuttaisivat minut ajoissa ja että osaisin irrottaa turhista huolista.

Aattoni tulee tänä vuonna olemaan erilainen kuin ennen. Vietän sen veljieni perheiden ja isäni kanssa, enkä oikein tiedä mitä odottaa. Uudenlainen Joulu asettaa tiettyjä haasteita ja jännittääkin, mutta toisaalta se on aika hieno juttu. Mielestäni on aina mukavampaa viettää juhlapyhiä isommalla porukalla, ja silloin myös vastuu päivän onnistumisesta jakaantuu useammalle henkilölle. Toisaalta totutusta poikkeava Joulu tarkoittaa myös sitä, etten voi asettaa päivälle samalla tavalla odotuksia kuin ennen, ja se on mielestäni erittäin hyvä asia. Voin mennä veljelleni täysin avoimin mielin ja katsoa, millainen Joulu syntyy meidän porukalla.

Ja entä, jos ihan oikeasti kaikista tärkeintä olisikin se, että onnistuisi luomaan itsellensä mahdollisimman rauhallisen ja hyvän olon Jouluksi? Tuskin kenenkään kannalta on nimittäin hyvä, jos olen itse aattona niin väsynyt kaikista valmisteluista, etten jaksa edes nauttia niiden kantamista hedelmistä. Äiti neuvoi minua eilen lähtiessäni Turkuun ottamaan rennosti ja tekemään asioita, jotka auttavat rentoutumaan. Siksi katkaisinkin hetki sitten jouluaskarteluni ja kirjoitin tämän tekstin. Ja siksi aion nyt keittää itselleni kupin glögiä ja käpertyä sohvan nurkkaan rauhoittumaan.

P.S. Otin tänään joulutunnelmoinnin ja rentoutumisen avuksi parasta "joulumusiikkia". Levylautasellani oli tänään Neil Young, Leevi and the Leavings sekä Florence and the Machine.

Millaisia jouluihmisiä te olette? Ja millainen on teidän joulustressiasteenne?

torstai 11. joulukuuta 2014

Blogiahdistusta ja pieni ripaus joulumieltä

Tiedän, että blogini on ollut hyvin hyvin hiljainen tänä syksynä. Olen monelta yllättävältä taholta kuullut palautetta siitä, ettei minusta kuulu mitään (rakkaat ystävät, soittakaa tai viestittäkää!) ja olen kyllä tämän tiedostanut itsekin vallan mainiosti. Tuntuu ahdistavalta, kun blogi vaan roikkuu ja odottaa niitä miljoonia kirjoituksia jotka aiheen tasolla käyvät mielessäni. Alas istuminen ja kaiken järkevästi ylös kirjoittaminen on puolestaan tuntunut mahdottomalta tehtävältä kaiken koulupuurtamisen päälle. Pitkän päivän (joka yleensä sisältää aika pirusti luettavaa ja kirjoitettavaa), en vain kertakaikkiaan viitsi vaivata aivojani enää yhtään enempää, vaan valitsen lyhyeksi vapaahetkekseni pakollisten pyykkien, tiskien ja siivousten jälkeen muutaman jakson Frendejä.









Kiireen lisäksi voin syyttä hiljaiselostani sitä, että olen koko syksyn ajan pyöritellyt päässäni kysymyksiä liittyen blogiini: Ovatko kirjoitukseni nyt sitä, mitä haluan? Pitäisikö blogillani olla selkeämpi teema ja jos, niin mikä se voisi olla? Kuinka paljon haluan paljastaa itsestäni, kuinka syvälle mennä ja toisaalta kuinka osaan vetää rajan siihen, mikä on liian yksityistä? Ja ennen kaikkea, mikä potentiaalisia lukijoitani voisi kiinnostaa? Haluaisin, että blogini olisi minulle ensinnäkin paikka purkaa ja järjestellä ajatuksiani. Toisekseen toivoisin voivani kehittyä kirjoittajana ja ajattelijana. Kaikista ideaalein tilanne olisi, jos kirjoitukseni herättäisivät lukijoissani ajatuksia tai tunteita, ja blogini saisi sitä kautta erilaisia näkökulmia asioihin. Kuten kaikkien tähänastisten harrastusteni kanssa, tässäkin minua taitaa vaivata laiskuus yhdistettynä epävarmuuteen. Tavallaan on niin paljon helpompaa heittää hanskat heti tiskiin, kun asiat eivät mene heti niinkuin haluaisi. On pelottavaa mokata ja lisäksi on ihan äärimmäisen turhauttavaa laittaa aikaansa johonkin, mikä ei tahdo lähteä käyntiin.







  
Kaikesta huolimatta päätin nyt ylittää itseni ja tulla taas pitkästä aikaa jakamaan näitä ajatuksiani. Tänään oli nimittäin syyslukukauteni viimeinen tentti ja sen vuoksi olen saanut vaihtaa vihdoin paksut opukset ja artikkelit joulufiilistelyyn. En muista, milloin viimeksi olisin ollut A. näin myöhään liikkeellä jouluvalmisteluissa ja B. näin vähän kiinnostunut koko joulusta ylipäänsä. Tänään tein kuitenkin sen, mitä oli jo ihan pakko tehdä. Askartelin muutamat joulukortit, jotka saan huomenna lähetettyä viimeisenä mahdollisena päivänä (Huom. kaikki, joiden kortit odottelevat vielä kaupassa tai pöytälaatikossa!). Yllätyksekseni sain huomata, että kyllä vain, on se askartelu yhä edelleenkin aika kivaa. Kaipasinkin jotain sellaista, missä saan pääni täysin tyhjäksi ja kaupan päälle ihan kivan näköisen lopputuloksen. 











Ensi viikon omistan jouluostoksille sekä joulusiivoukselle. Sitten on hyvä lähteä Tampesteriin viettämään muutama rentouttava lomapäivä. Niin ja ehkä saan ratkaistua myös jonkun näistä blogikysymyksistä. Tekstiaiheita ainakin on jo useampia!

Tsemppiä kaikille, joilla on vielä tenttejä tulossa ja mukavaa joulunodotusta enemmän ja vähemmän joulunmielisille yksilöille!

tiistai 29. lokakuuta 2013

DIY Joulukalenteri

Nyt teen sen. Tunnustan, että olen jo jokin aika sitten antautunut joulufiilistelyn valtaan. Kun olen puhunut blogissani askartelemisesta, olen värkännyt kaikkea mahdollista Jouluun liittyvää. Kortteja en ole vielä uskaltanut alkaa väkertää, sillä haluan säästää jotain tekemistä myös sinne joulukuulle. Sen sijaan pari joululahjaa on jo työnalla ja mielestäni ihan hyvässä vaiheessakin.

Kuten otsikko paljastaa, lahjojen lisäksi ja itseasiassa niitä enemmänkin olen keskittynyt joulukalenterin tekemiseen. Nyt kun Tiimari lopettaa, siellä on KAIKKI tuotteet ota 3, maksa 2. Lisäksi on paljon tavaraa -50% tai -70%. Minun paratiisini siis. Yhtenä päivänä kun pistäydyin Tiimarissa, tein aivan mielettömän löydön: tyhjä joulukalenteri (siis sekä päällys, että sisältö) vain 50snt!!! Päässäni alkoi heti virrata miljoonat ideat joulukalenteriin, ja innostuin tekemään sen aasta ööhön itse.

Sunnuntaina sain kalenterin päällystän valmiiksi, ja sisältökin on jo ihan hyvällä mallilla. Yritän tehdä kalenterista juuri meidän perheelle hyvän ja sopivan. Haluan, että me kaikki kolme saamme siitä jotain irti ja toivon onnistuvani tässä tavoitteessa. Jos yritykseni onnistuu, niin lopputulos on kaikkia ilahduttava ja jokaisen perheenjäsenen mieltä kohottava. Suosittelen tätä projektia kaikille vähänkään askartelusta ja pähkäilystä kiinnostuneille, sillä ainakin itselleni tämä tuntuu todella mukavalta ja antoisalta tehtävältä :)


Tarvitset:
  • tyhjän kalenteripohjan
  • viivottimen, lyijykynän sekä kumin
  • siluettisakset tai muut pienet ja terävät sakset
  • leivinpaperiarkin
  • mieleistäsi lahjapaperia tai muuta vastaavaa taustaksi sopivaa paperia
  • paljon tarroja ja kuvia liimattavaksi kalenterin päälle
  • värikyniä




1. Aseta leivinpaperiarkki kalenterin sisäpuolen päälle ja piirrä luukkujen ääriviivat kalenterin läpi. Tarkista vielä, että reiät osuvat varmasti oikeille kohdille. Leikkaa luukut, sabluuna on valmis.


2. Asettele sabluuna valitsemasi paperin päälle. Piirrä paperille sabluunan avulla luukkujen kohdat ja leikkaa ne irti.



3. Mallaa päällystä kalenterin päälle ennen kiinnittämistä varmistaaksesi, että reiät ovat oikeilla kohdilla.


4. Liimaa paperi kalenterin päälle. Itse en välittänyt, vaikka jotkut kohdat menivät vähän ryttyyn tai jäivät hieman kuprulle, ideana oli hanki, joten pieni pinnan elävyys oli ihan plussaa.


5. Liimaile haluamiasi kuvia tai tarroja kalenteriin, mutta älä luukkujen kohdalle.



6. Viimeinen vaihe on luukkujen kirjaaminen. Piirrä ensin numeroiden ääriviivat lyijykynällä ja vasta sitten tussilla. Itse laitoin kahta eri sinisen sävyä numeroihin ja mielestäni lopputulos on aika hyvä.


P.S. Osa kalenterikuvista on väärinpäin, huomasin sen vasta jälkikäteen enkä enää jaksanut vaihtaa kuvia. Pahoittelut! Mutta viimeinen kuva on oikeinpäin, ja se onkin se tärkein! :)

tiistai 25. joulukuuta 2012

Just another day?

Joulupäivä. En ole koskaan oikein osannut suhtautua kyseiseen päivään. Aatto on ohi, lahjat on jaettu, ruuat on laitettu, kaupat on kiinni. Olo tuntuu tyhjältä ja melankoliselta, ei ole mitään odotettavaa eikä voi kun tuntea itsensä kertakaikkisen tarpeettomaksi. Tänäänkin olen siis saanut kamppailla juuri näiden kaikkien asioiden ja tunteiden kanssa. Silti päivä on lopulta kulunut yllättävänkin nopeasti. Aamulla söimme taas yhdessä aamiaista kuunnellen samalla jouluradiota. Aamutoimien jälkeen kävin äidin kanssa lyhyellä kävelyllä, ja kun tulimme takaisin kotiin, alkoi TV:stä E.T. Olen nähnyt leffan aikaisemmin kauan sitten, joten en muistanut siitä paljon mitään. Se oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä, ei todellakaan mikään perus seikkailuelokuva.

Leffan jälkeen vaihdoin vaatteet ja aloin valmistautua - mummini tuli nimittäin meille juhlapäivälliselle. Söimme siis isäni valmistamaa lammaspataa ja jälkiruuaksi minun isoisoäitini reseptillä valmistamaani puolukkapiirakkaa. Sitten avasimme lahjat ja ihmettelimme niitä hetken. Sain mummiltani kirjan, joka kertoo Toisen maailmansodan ajasta Suomen Lapissa, toisinsanoen hyvin pitkälti mummini omaa historiaa. Lisäksi paketista paljastui levy fazerin mansikka-vanilja suklaata. Odotan innolla, että pääsen lukemaan saamaani kirjaa, se on loistava tapa saada vähän selvyyttä omaan suomenhistorian tuntemukseeni!

Loppuillan olemme pelailleet erilaisia pelejä. Pelasin mummini kanssa erän Shakkia, ja vaikka itse en ole paljonkaan pelannut, ja mummini sitä vastoin on oikea Shakkimestari, kuin ihmeen kaupalla vein hänestä tänään voiton. Tuntui hyvältä saada kehuja omasta pelistä ihmiseltä, joka varmasti tietää mistä puhuu. Silti, kuten totesin myöhemmin mummillenikin, voittaminen ei todellakaan ole pelaamisessa tärkeintä.





Joulupäivän ankeus taitaakin siis kaikesta päätellen olla enimmäkseen oman mieleni sisällä. Tänäänkin on ollut vaikka miten paljon tekemistä, ja pitäisi tuntua ihanalta, että kerrankin ei tarvitse huolehtia mistään, ei tehdä mitään eikä mennä minnekään. Silti huomaan, että ajatuksiini hiipii vähän väliä epämääräinen ahdistus. Tiedostan, ettei tämä jatku ikuisesti, paljon tehtävää on vielä odottamassa minua. Ja nyt, mitä lähemmäksi lukion loppuminen tulee (enää kuukausi varsinaista koulua!!!), alan tiedostaa yhä enemmän ja enemmän, miten suuria haasteita ja valintoja lähitulevaisuudessani on. Entä jos en pääse opiskelemaan? Entä jos en saa töitä? Entä jos sitä tätä ja tuota? Tiedän, ei saisi stressata tällaisia asioita Jouluna. Nyt kuuluisi antaa itsellensä lupa vain olla ja jättää huolehtiminen myöhempään. Joulupäivä on kuitenkin perinteisesti ollut vähän hankala pala minulle. Ehkä juuri se yhtäkkinen tyhjyys ja rauha mahdollistaa ajatusten sietämättömän myrskyämisen.

Mutta vaikka aatto onkin jo ohi, ei Joulu kuitenkaan ole. Huomenna meille tulee onneksi kylään siskoni Sanni. Hän viettää meillä joitakin päiviä ja suunnitelmissa on vaikka mitä hauskaa. Mummi tulee taas huomenna meille syömään kun Sannikin on pitkästä aikaa kuvioissa. Tulevallekin on siis paljon iloista odotettavaa, se täytyy vain muistaa ja silti yrittää ottaa rennosti eikä stressata liikoja.



Muistakaa siis jok'ikinen rauhoittua ja rentoutua, nyt jos joskus on sen aika!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pettymyksiä ja uusia tuulia

Tunnen itseni samaan aikaan surulliseksi ja iloiseksi. Tarkoituksenani oli lähteä perjantaina iltapäivällä Helsinkiin ja tulla takaisin tänään sunnuntaina. Olin suunnitellut tekeväni kaikki jouluostokset omassa rauhassa pääkaupungissa ja odotin kovasti omaa aikaa kävellä Helsingin katuja ja tunnelmoida lähestyvää Joulua, katsoa leffoja ja lukea kirjaa. Jouduin kuitenkin pettymään karvaasti kun tulin taas torstai-iltana kipeäksi. Olin yhtäkkiä hirveän huonovointinen, tärisin kauttaaltaan, päässä heitti ja minua oksetti. Koska vointi ei täydellisesti ole vieläkään korjaantunut, vaan kärsin edelleen epämääräisestä pahoinvoinnista, päätin jäädä täksi viikonlopuksi kotiin.

Päätös oli todella vaikea, en nimittäin ole sängyn omana vaikka voinkin välillä vähän huonosti. Tiedän, että olisin kyllä voinut lähteä; kyse oli vain siitä, kuinka järkevää se olisi ollut puolikuntoisena. Ensin olin ihan itku kurkussa kun jouduin peruuttamaan junalippuni. Lopulta eilinen päivä oli kuitenkin ihan mukava täällä kotonakin. Hoidin aamulla jouluostoksia kaupungilla ihan niinkuin olisin Helsingissäkin tehnyt. Iltapäivällä kävin purevassa pakkasessa lyhyellä kävelyllä, ja se helpotti oloani ja tuntui hyvältä. Kotiin tultuani aloin väkertää piparkakkutaloa. Puuhaan sain uppoamaan kokonaiset kaksi ja puoli tuntia kaavojen suunnittelusta talon kokoamiseen ja koristeluun + jälkien siivoamiseen (ja siinä olikin taas hieman hommaa!). Illalla söimme yhdessä juhlavasti joululiinalla koristellussa pöydässä, ja ruuan jälkeen aloimme katsoa liki kolmituntista elokuvaa Fanny ja Alexander. Emme katsoneet eilen leffaa loppuun, sillä äidin mukaan jäljellä oleva pätkä sisältää lähinnä todella ahdistavia kohtauksia, eikä hän halunnut katsoa niitä illalla. Ehkä siis katsomme elokuvan tänään loppuun.

Tälle päivälle on taas ihan hurjasti tekemistä. Kohta puoliin olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin kaupungille. Minun pitäisi ostaa vielä viimeisetkin joululahjat, ja lisäksi on agendalla ruokakaupassa käynti. Se voikin olla hiukan tuskaista, veikkaan että joku muukin on keksinyt mennä ostamaan jouluruuat tänään. Tänään aion myös väkertää viimeisimpiä jouluaskarteluita, paketoida lahjoja sekä tehdä jonkinlaisen joulusiivouksen huoneessani. Se tulee todella tarpeeseen, sillä tällä hetkellä lattiani on vallannut erilaiset pahvit ja paperit, liimat ja teipit, tarrat ja lehtileikkeet. Täällä täytyy ihan oikeasti kahlata päästäkseen sängyltä ovelle... Ja kaiken tämän lisäksi valmistan tänään itse lanttulaatikon. En ole koskaan tehnyt itse mitään jouluruokia, mutta tänä vuonna haluan kokeilla. Olemme siskoni kanssa lanttulaatikon suurkuluttajia näin Jouluna, eikä Joulu oikein tule jos pöydässä ei sitä ole. Huomenna leivon vielä isoäitini vanhalla reseptillä ihanaa puolukkapiirakkaa.

Paljon on siis vielä tekemistä, mutta kuten sanottu, minä nautin juuri tästä. Minulle Joulussa ehkä parasta on juuri sen valmisteleminen, eikä pieni kiire tai stressi haittaa mielestäni yhtään, päinvastoin. Silti ymmärrän esimerkiksi äitiäni, joka ahdistuu joulunaluskiireistä ihan mielettömästi, eikä viihdy kaupoissa enää Joulun alla. Joulu onkin parhaimmillaan silloin, kun saa tehdä asiat niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Mielestäni Jouluun ei pitäisi kuulua itsensä pakottaminen tai painostaminen mihinkään, vaan oman olon tulisi olla mahdollisimman rentoutunut ja rauhallinen. Oman itsen kuunteleminen sen ohella, että ottaa huomioon myös toisten toiveet, on mielestäni kaiken A ja O mukavan joulutunnelman luomisessa. Jos itselle jouluvalmistelut ovat nautinto, niin siitä vaan. Jos taas ei voi sietää Jouluun liittyvää kiirettä ynnä muuta, niin on oikein ja sallittua jättää valmistelut muille.

Siispä haluan toivottaa kaikille juuri sopivasti työllistävää Joulun valmistelua ja mukavaa aatonaattoa!

tiistai 18. joulukuuta 2012

iPhone!!!

Jouluni alkoi tänään etuajassa kun menimme yllätyksekseni koulu-ja työpäivän jälkeen elisashopittiin ostamaan mulle joululahjaa. Nyt olen siis upouuden iPhone 5:n omistaja, enkä voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen! Enkä pelkästään uudesta puhelimesta, vaan myös siitä, että huomisaamun jälkeen kaikki kokeet tältä vuodelta ovat ohi.



Oikein ihanaa joulunalustiistaita ihan jokaiselle!