Oodi laskuvihkolle

Muistatteko vielä tämän luomukseni viime syksyltä? 

Tuolloin ajattelin, että tämä nahkakantinen painavahko vihko (tai pikemminkin kirja) imisi sisäänsä kaikki laskut tämän kevään ajalta aina pääsykokeeseen asti. Tällä viikolla tämän otuksen rajat tulivat kuitenkin yllättäen vastaan kesken kiihkeän kirjastoiltapäivän. Kotimatkalla jouduinkin siis poikkeamaan kirjakaupan kautta hakemassa pienen lisävihkosen loppukevään laskurutistusta varten.

Olen todella kiitollinen tuunaamani kirjan uskollisuudesta kuluneen kevättalven osalta. Se on kulkenut mukanani liki päivittäin vaihtaen laukusta reppuun ja repusta urheilukassiin ja urheilukassista takaisin reppuun. Lisäksi se on saanut kestää todella paljon fyysistä riepottelua käännellessäni ja väännellessäni sitä milloin mihinkin suuntaan. Ennen kaikkea kirja on saanut kokea myös aikamoisia tunnekuohuja kun olen etsinyt vimmoissani jotakin tehtävää sivuviidakon uumenista sekä tuskaillut tekeillä olevan laskun kanssa.

Näitä riittää. Perus korrelaatiotehtävä nelilaskimen toiminnoin.

Oli pakko ottaa kuva yhdestä ihan perus kirjan tehtävästä: Liikkeessä käy keskimäärin x hankalaa asiakasta kuukaudessa. Laske kuinka suurella todennäköisyydellä kuukaudessa liikkeeseen tulee vähintään kaksi hankalaa asiakasta.

Tavallaan oli helpotus saada kirja täyteen, sillä ainakaan yrityksen puutteesta ei voi nyt syyttää jos sisäänpääsy ei tänä(kään) vuonna osalle kolahda. Toisaalta aika tylsä juttu on se, että joudun jokatapauksessa kuljettamaan tätä kirjaa mukanani edelleen joka päivä. Siinä kun on kaikki tähänastiset tehtävät, joita kuitenkin tulen tarvitsemaan erinäisissä yhteyksissä. Enkä yhtään liioittele sanoessani, että tämä opus kyllä painaa. Ja mikä hassuinta, tuntuu kuin se olisi tullut koko ajan vain painavammaksi, vaikkei sen väliin muuta ole tullutkaan kuin lyijykynälaskuja. Ehkä se on se tunnelataus, joka tähän koko projektiin liittyy, mikä lisää jokaisen laskun painoarvoa ja muuttaa kaiken niin raskaaksi kantaa.

Ensi viikko alkaa nyt siis uuden vihkon kanssa. Tässä vaiheessa kevättä alkaa taas tuntua, että aika on todella kortilla ja tekemistä riittää loputtomiin. Alkaisi ehkä olla aika keräillä koottuja tietoja yhdeksi mielekkääksi kokonaisuudeksi samalla kuin valmistautuminen viimeiseen rutistukseen lähestyy. Tulevalla viikolla on tiedossa paljon haasteita sisältäen muun muassa valmennuskurssin välikokeen sekä jo melkein tavaksi tulleen synttärilahjani, nimittäin artikkelikokoelman. Ei kun siis uusin voimin kohti tulevaa!

P.S. Taas tylsä opiskelupostaus, I know. Mutta tätä elämäni tällä hetkellä on, sille vaan ei voi mitään. Ja halusin kuitenkin kirjoittaa kiitokseni hyvin palvelleelle kirjalleni, oli se sitten kuinka typerää tahansa :)