Kevättä kohti

Ihan näin pitkää bloggaustaukoa en ollut suunnitellut, mutta minkäs sille mahtaa kun päivät täyttyvät ihan huomaamatta kaikesta tekemisestä.

Nyt on kuitenkin niin selkeästi kevät tulossa, etten voinut enää vastustaa kiusausta jättää kaiken muun toviksi sivuun ja käydä päivittämässä viimeisimmät kuulumiset tänne blogin puolelle. Kevään tulon huomaa useasta asiasta: perjantaina alkoi kevään ylioppilaskokeet äidinkielen tekstitaidolla. Päivä oli tietysti todella raskas, ja tuntuu vähän siltä, etten ehkä vieläkään ole täysin toipunut sen kuusituntisen rasittavuudesta. Koko viikonloppu kului siis aika tuskaisissa merkeissä toisaalta voimia keräillen ja toisaalta panikoiden.

Onneksi mulla on maailman paras äiti, joka toi pöydälleni ihanan orkidean edellisen, tappamani tilalle.

Kuitenkin vasta tänään olen tosissani tiedostanut, kuinka pitkällä kevättä kohti ollaan menossa. Tämä viikko on minulle SE viikko: 13 vuoden uurastus koulussa päättyy virallisesti. Tunnelmat ovat siis sen mukaiset. Toisaalta olen innoissani, jännittynyt ja odottavalla mielellä, sillä edessä on paljon kaikkea uutta. Toisaalta on aika kauhistuttavaakin olla yhtäkkiä ihan "tyhjän päällä". Ei olekaan enää mitään pakkoa nousta sängystä juuri klo 6.15, vaan päivän voi aloittaa ihan omaan tahtiin nautiskellen kahvikupin ja päivän lehden ääressä niin kauan kuin raaskii. Uuteen aikatauluun tottuminen vie varmaan jonkin aikaa, ja itselleni ehkä vaikeinta tulee tänä keväänä olemaan oman työpanoksen mitoittaminen omaan jaksamiseen. Tai ehkä paremminkin sen työmäärän stressaamisen järkevä määrä.

Tällä viikolla käyn koululla maalaamassa ryhmämme abirekkakylttejä. Huomenna vietän myös iltani koulukavereitten seurassa: meillä on potkijaiset teemalla ghetto (?!). Vielä on vähän epäselvää mitä puen sinne päälle, ja jos olen ihan rehellinen, niin en oikein tuosta teemasta perusta. No, ehkä kakkoset on keksineet jotain hauskaa meidän abien päänmenoksi ja illasta tulee huippukiva. Koskaan ei voi etukäteen tietää! Torstaina herätään sitten abishowta katsomaan, ja sen jälkeen hypätään rekan kyytiin. En ihan oikeasti voi uskoa, että penkkaripäivä koittaa minullekin. Siis että minä pääsen koulusta pois.

Jos tämä viikko on pelkkää hurlumheitä niin sitä tulee olemaan myös tuleva viikonloppu. Muut lähtevät abiristeilylle, mutta minä tunnollisena tyttönä aloitan pääsykokeisiin valmentavan kurssin (jonka siis piti alkaa jo viime viikonloppuna, mutta ilmeisesti tällä hetkellä hieman vajaasta huomiointi- ja keskittymiskyvystäni johtuen missasin ensimmäiset päivät). Lisäksi vietämme lauantaina Juulian parikymppisiä. Juhlahumua on siis tiedossa, ja mikäs sen enempää voisikaan antaa kevättä rintaan?

Kevään merkiksi askartelin itselleni pienen kollaasin. Näitä asioita yritän kantaa mukanani tänä keväänä, ja toteuttaa niitä myös parhaani mukaan.

Mukavaa viikkoa!