Jostain syystä tunnen aina bilettämisen jälkeisenä päivänä suurta tarvetta puuhastella kaikenlaista. En malta jäädä sänkyyn makaamaan vaikka päätä särkisi ja huonovointisuus ja voimattomuus sitä vaatisi. Ehkä tunnen niin valtavaa ahdistusta siitä, etten kykene mihinkään älylliseen puuhaan, että minun on pakko tehdä jotain muuta ns. järkevää ikäänkuin kompensoidakseni tätä "menetettyä päivää". Tänäänkin olen taas saanut koko päivän hukutettua erilaisiin kotitöihin sun muihin. Lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen on mukavaa pestä pyykkiä ja tiskata astioita. Tämän lisäksi olin suunnitellut leipovani jotain hauskaa illaksi, mutta avatessani jauhokaapin, sain aikaan pienen katastrofin kun grahamjauhot levisivät pitkin kaappia ja lattiaa. (Pussi oli siis haljennut, minähän en tehnyt mitään, en tietenkään!) Joka tapauksessa siinä samalla totesin, että jauhojen pitäminen hauraissa pusseissa on suunnilleen yhtä tyhmää kuin lasiesineiden säilyttäminen lavuaarin reunalla. Lisäksi huomasimme, että noin kymmenestä jauhopussistamme vain pari kolme olivat enää päivämääräkelvollisia. Suurin osa oli vanhentunut (älkää säikähtäkö) joskus siinä vuosien 2005-2011 välillä. Tämä johtuu vain ja vain ainoastaan siitä, että 1) meillä leivotaan todella vähän ja todella harvoin ja 2) että isäni vihaa ruuan heittämistä pois, siis senkin mikä on ohittanut parasta ennen –päiväyksensä vuonna 2005.
Tiedän, ettei jauhot varmaan miksikään mene, jos ne eivät kostu ja jos niitä säilytetään hygienisesti. Mutta makuun ja koostumukseen tuo vanhentunut aines voi mielestäni kyllä vaikuttaa. Ryhdyin siis suureen jauhoinventaarioon alkaen siitä, että kilokaupalla jauhoja päätyi suoraan roskikseen (niin ja yritin säästää isää ajamalla hänet pois keittiöstä tämän toimenpiteen ajaksi). Kun olin lapsi, meillä säilytettiin jauhoja lasipurkeissa. Jossain vaiheessa tapahtui jotakin ja lasipurkit katosivat mystisesti kaappien perälle ja hylly täyttyi haparista pussukoista. Nyt sovimmekin, että lasipurkit palaavat jäädäkseen. Homma jatkui siis purkkien tiskaamisella ja huolellisella kuivaamisella, minkä jälkeen halusin tuunata omaperäisemmät etiketit kuin pelkät tarralaput purkkien kylkeen. Seuraavaksi etiketit kiinni ja eikun jauhot pöllyämään pitkin keittiötä epätoivoisessa yrityksessä saada kaikki osumaan lasipurkin sisään. Lopputulokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen, purkit näyttävät nyt tältä:
Nyt sitten kelpaakin leipoa! Iltaohjelmassani olikin siis juustovoisarvien leipomista ja tällaisia niistä lopulta tuli:
Nam, mitä herkkua!
Jospa sitä nyt, koko päivän puuhastelun jälkeen malttaisi hetken aikaa relata ennen muutaman tunnin päästä koittavaa uutta arkiviikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, mitä on mielessäsi: