lauantai 15. joulukuuta 2012

Rakastan...





Rakastan

bodybalancea ja sen liikekielen esteettisyyttä. Jokainen liike liukuu kohti uutta ja musiikki vie mielen kauas pois arjen murheista. Välillä voi tuntea irtautuvansa kaikesta ympärillä olevasta ja vain tunnustella oman kehon linjoja sekä keskittyä liikkeiden sulavuuteen.

pikkupakkasta ja lunta, kun se sataa maahan hiljakseen. Mielestäni ensilumi ylittää kauneudessaan lähes kaiken muun, vaikken muuten olekaan erityisemmin talvi-ihminen.



kierrellä kaupoissa, varsinkin joulun alla. On ihanaa imeä itseensä lämmintä tunnelmaa, mikä huokuu ostoskeskuksissa. Hyllyt pursuavat jouluvaloja, ja -koristeita, kaupoissa soi joululaulut tai jazz, ihmiset kiirehtivät ympäriinsä asioillaan... Olen aina tullut iloiseksi vain siitä, että olen saanut katsella kauniita tavaroita kaupassa, elää hetken aikaa jossain muussa todellisuudessa.

istua iltaa hyvien ystävien kanssa. Täydellistä on, jos kohdalle sattuu sellainen porukka, missä ei tarvitse jännittää yhtään, on helppo olla ja voi puhua melkein mistä vain.

katsoa lauantai-iltana leffaa sohvan nurkassa vilttiin käpertyneenä.

lahjojen tekemistä. Parasta on tehdä esimerkiksi joulun alla kasapäin kortteja. Askarteleminen on todella meditatiivista ja omatekemä on mielestäni aina parasta. Tehdessäni lahjaa tai korttia toiselle, pääsen paljon lähemmäksi antamisen ilon tunnetta kuin jos ostaisin valmista tavaraa kaupasta.




koiria. Olen vinkunut oman koiranpennun perään niin kauan kuin muistan, mutta vanhempani eivät ole koskaan suostuneet edes kunnolla harkitsemaan koiran ottamista kotiimme. Yhtenä isona tekijänä on varmasti isosiskoni paha allergia, mikä estäisi hänen yöpymisensä meillä. Mielestäni ei ole melkein mitään parempaa kuin koiran paijaaminen, sillä minulle on todella tärkeää saada antaa hellyyttä jollekin.  Lisäksi koiran luottamusta ja välittämistä ei tarvitse ansaita, mikä tarkoittaa, että koiran kiintymys omistajaansa on ehdotonta.

matkustaa junassa. Ohi vilisevät maisemat, iPodissa parhaat kappaleet, take away -kahvi ja matkalukemisena naistenlehti tai romaani. Näistä koostuu perus junamatkapakettini.



katsella kauniita kuvia. Erityisen paljon nautin siitä, kun saan antaa itselleni luvan istua alas ja lukea Trendin kannesta kanteen samalla ihaillen sen kauniita kuvia. Kaikki muutkin kuvat siis lasketaan, olivatpa ne sitten lehdessä tai valokuvanäyttelyssä yms.

puhtaiden lakanoiden tuoksua ja tuntua.

halaamista. Eipä tähän muuta.

tasaista kellon tikitystä hiljaisessa illassa.



takkatulta ja kynttilöitä, koska ne kuuluvat talveen.







askartelemista ja leipomista. Oman kädenjäljen näkeminen on todella terapeuttista. Lisäksi on kivaa jakaa oman työn tuloksia läheisille kortin tai itseleivotun sämpylän muodossa.




pohdiskelua. Olen tunnettu pohtivasta ja analyyttisesta luonteesta. Tarhaikäisenä oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus että jäin unelmoimaan kun olisi pitänyt pukea päälle. Tädit saivat odotella mietiskelyn päättymistä joskus varmaan kyllästymiseen asti.





maanantai 10. joulukuuta 2012

two weeks 'till Christmas!


Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet osaltani ihan hirveässä hässäkässä ja kiireessä. On ollut kouluprojekteja, veljen viisikymppisiä, Helsingin studiamessuja, kavereita sekä viimeisimpänä isoäitini 80-vuotisjuhlat lauantaina, jotka työllistivät koko viikonlopun ajan valmistelut ja loppusiivous mukaanlukien. Eilen oloni oli kaiken tämän jälkeen paitsi vetämätön, myös todella tyhjä. Tunsin itseni yhtäkkiä hirveän tarpeettomaksi, kun ei ollutkaan mitään jännittävää odotettavaa. Lauantaiset juhlat sujuivat ihan mukavasti pienistä stressitekijöistä huolimatta, ja mulle ehkä hienointa oli se, että meidän bändi pääsi juhliin esiintymään ja meistä pidettiin tosi paljon.






Toisin sanoen reilun viikon päästä koittava joululoma on enemmän kuin toivottu ja odotettu. On ihan uskomatonta, että kaiken tämän kiireen keskellä havaitsee jouluaaton olevan jo TASAN KAHDEN VIIKON KULUTTUA! Tässähän alkaa tulla jo kiire kaikkien jouluvalmisteluiden kanssa. Tämä ja ensi viikko ovat nimittäin koulussa koeviikkoja ja matikkaakin siis olisi hyvä jossain välissä ehtiä laskea. Tällä viikolla mulla ei kuitenkaan onneksi ole yhtään koetta, ja keskiviikko ja perjantai on molemmat kokonaan vapaapäiviä <3 Pieni hengähdystauko onkin näiden kiireen täyttämien viikkojen jälkeen todella tervetullut. Tällä viikolla aionkin nähdä kavereita ja valmistautua jouluun + lukea kokeisiin. Huomenna haen rakkaan veljentyttöni meille kylään koulusta ja vietän hänen kanssaan toivottavasti mukavan iltapäivän.

Tässä pikakuulumiset, nyt alan viimeistellä kauan kesken ollutta teemapostausta.
Mukavaa ja jouluista maanantaita ja viikonalkua!

tiistai 27. marraskuuta 2012

On elettävä huolella

Tänään elämänkatsomustiedon tunnilla juteltiin asketismista ja hedonismista. Molemmat termit olivat mulle periaatteessa tuttuja, mutta en ollut sisäistänyt niiden tarkkaa merkitystä. Tunnin jälkeen tuntui, että ymmärtäisin tästä lähin mitä sanoilla tarkoitetaan, ja siitä suuri kiitos kuuluu kaverilleni, joka piti aiheesta loistavan alustuksen tunnillamme. Hän osasi selittää kaiken niin selkeästi ja kiinnostavasti, vaikka väitti tehneensä alustuksen edellisellä tunnilla. Just. Minä kun tuskailin oman globalisaatioalustukseni kanssa useita päiviä, enkä varmaan siltikään osannut selittää asioita yhtä selvästi kuin kaverini tänään.

Oli miten oli, keskustelu oli todella antoisaa. Puhuimme siitä, miten termien merkitykset voi ymmärtää eri tavoin. Alustuksessa tuli totta kai hienosti esille molempien aatteiden perusta, historia sekä kulttuurinen kehys. Mä en tietenkään osaa kertoa niistä mitenkään niin hyvin kuin alustuksen pitänyt kaverini, joten jätän sen osuuden suosiolla tästä väliin.

Sain tunnilla oivalluksen kokemuksen kun totesimme asketismin (siis eräänlaisen nautinnoista luopumisen) olevan yleistyvää nyky-yhteiskunnassamme, jossa meillä on liikaa kaikkea. Ehkä tunnemme huonoa omaatuntoa kaikesta siitä materiasta mitä meillä on ja mitä emme ihan todella tarvitse? Tai ehkä, kuten edellisessä Trendissä luki, nykysuomalaiselle luksus on alkeellisissa oloissa elämistä, sillä se on jotain, mitä arkeemme ei enää kuulu. Esillä oli erään suomalaisen henkilön blogiteksti, jossa hän kertoi ryhtyneensä harjoittamaan asketismia elämässään. Hän kuvasi muutosta niin, että luovuttuaan "ylimääräisistä nautinnoista" kuten seksistä, parisuhteesta, tietokonepeleistä sekä alkoholista, ja tultuaan uskoon hänestä oli tullut moninkertaisesti onnellisempi. Hämmentävää oli, että tämä henkilö kertoi siis luopuneensa ystävistään, mutta asketismin positiivisena seurauksena hän mainitsi mm. uusiin ihmisiin tutustumisen. Puhuimmekin siitä, miten määritellään nautinnoista tietoisesti luopuva henkilö, joka nimenomaan tällä kieltäytymisellä saa kenties suurtakin mielihyvää. Aika mutkikas juttu, vai mitä?

Hedonismin pohdiskelu aatteena sai myös hyvin tuulta alleen, ja mut ainakin vähän ahdistumaankin. Termillä siis tarkoitetaan ymmärtääkseni aatesuuntausta, jonka mukaan nautinto on elämän suola. Hedonisti pyrkii siis löytämään elämäänsä mahdollisimman paljon nautintoja. Alustuksessa esimerkkihenkilönä oli Oscar Wildin Dorian Grey. Keskustelussamme nousi esille, miten itsekkäänä yleensä pidetään hedonismia. Pohdimme, onko asia niin mustavalkoinen kuin miten se nähdään. Mulle itselle tuli vähän tyhmä olo kun aloin miettiä miten materialisti musta on tullut (tää on ollut viimeaikoina aika kuuma pohdinnanaihe mulla, johtuen ehkä joulun lähestymisestä mikä aiheuttaa mussa selvästi aivan käsittämättömän himon ihan kaikkeen...). Opettaja kuitenkin sanoi käsittävänsä hedonismin enemmänkin henkisen nautinnon haalimisena, mikä on ihmiselle hänen mielestään aivan luonnollista. Lisäksi hän totesi asketismin vaativan valinnanmahdollisuutta, mikä oli myös mielenkiintoinen pointti. Hän tarkoitti sitä, ettei kehitysmaan asukasta voi kutsua askeettisesti eläväksi, sillä tällä ei ole todennäköisesti ollut valinnanvaraa omassa elämässään.

Totesimme yhteistuumin, etteivät termit sulje toisiaan täysin pois, mutta ovat kylläkin joissakin asioissa melko suurestikin ristiriidassa toistensa kanssa. Mietin esimerkiksi sitä, miten yhteiskunta suoltaa ihmiselle jatkuvasti ja aina uutta materiaa, jotta kulutus pysyisi tasaisessa kasvussa. Kuitenkin yltiöpäinen kuluttaminen nähdään haitallisena luonnolle ja jatkuva oman edun tavoittelu erilaisten nautintojen kautta mielletään itsekkääksi. Lisäksi pohdin myös sitä, miten asketisti tai hedonisti edes voidaan määritellä? Onko se ihminen itse, joka tekee blogikirjoittajan tapaan ratkaisun elää jonkin aatteen mukaisesti? Entä kuka valvoo, että itseään esimerkiksi askeetiksi kutsuva todella elää aatteen alkuperäisen merkityksen mukaisesti?

Olen ehkä materialisti kun ostelen kamaa mitä en todella tarvitse. Ehkä olen hedonisti koska saan nautintoa siitä. Tunnenkin nykyään lähes päivittäin huonoa omaatuntoa omasta kuluttamisestani. Toisaalta tiedän osaavani tarpeen tullen luopua osastani. Ja eikö se, että pohdin oman kuluttamiseni ongelmallisuutta jo osoita, etten ole ainakaan ihan holtiton hedonismissani? Ja sitäpaitsi, eikö ole paljon kivempaa kun ympärillä ihmiset ovat onnellisia?

Tähän loppuun vielä vähän Samuli Putroa, johon olen hurahtanut viikonlopun aikana.








Mukavaa maanantai-illan jatkoa!














perjantai 23. marraskuuta 2012

Long time no see

Aikani on ollut todella kortilla viime aikoina. Koulu tuottaa tällä hetkellä mielettömästi töitä ja lisäksi olen TAAS kipeänä. Onneksi ei sentään tällä kertaa muuta kuin pieni nuha, mutta silti tuntuu että voimat ovat vielä asteen enemmän koetuksella kuin tavallisesti. Ensi viikon maanantaina mulla on matikan uusintakoe ja stressaan sen vuoksi ihan mielettömästi. Olen laskenut matikkaa ihan mielettömiä määriä monena päivänä, mutta tuntuu etten yksinkertaisesti osaa mitään. Tulen kyllä olemaan sanoinkuvaamattoman helpottunut kun ensi tiistain jälkeen sekä matikan koe että äikän tekstitaidonkoe on ohi.

Bloggaustaukoni on siis selkeää seurausta siitä, ettei aikani riitä tällä hetkellä oikeasti juuri mihinkään ylimääräiseen. Tarvitsisin todella taukoa, että voisin hetken hengähtää. Haluaisin laulaa, kuunnella musiikkia, lukea, askarrella ja suunnitella joululahjoja sekä kirjoittaa kaikessa rauhassa oikein huolitellun postauksen.

Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu tänään kaverini Lauran pikkujoulut, huomenaamulla valokuvaustunti (jos olen siinä kunnossa :D) sekä illemmalla entisen pianonsoiton opettajani luona kyläilyä. Sunnuntai on kai sitten pyhitetty kokeisiin valmistautumiselle ja stressaamiselle, ikävä kyllä. Lisäksi mun pitäisi päättää ET:n kurssille tehtävän tutkielmani aihe sekä tehdä ajatustyötä siitä, millaisen dokkarin kuvaan elokuvatyön kakkoskurssille.

Näissä kiireisissä tunnelmissa siis mennään. On silti ihanaa, että tulee viikonloppu ja tänäiltana voi ainakin olla hetken vähän vapaammalla.

Hauskaa perjantai-iltaa!

P.S. Työstän parhaillaan jatkoa aikaisemmalle postaukselleni kivoista asioista. Tästä tulee vähän erilainen postaus, ja sitä on ollut tosi kiva tehdä!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hän, jota ikuisesti ihailen

Isäni on suunnattoman mielenkiintoinen ihminen. Hän on sellainen tyyppi, jota ei ehkä koskaan voi tuntea läpikotaisin. Isäni olemuksessa on jotain hyvin seesteistä ja rauhallista, jopa etäistä. Hän on äärettömän herkkä ja ujo, mutta tarvittaessa hyvinkin rohkea tuomaan julki ajatuksiaan hänelle tärkeistä asioista. Kun isäni puhuu, hän puhuu pääosin täyttä asiaa. Hänellä on paljon painavaa sanottavaa ja hänen tietojensa ja viisauksiensa loputon määrä hämmästyttää minut aina uudelleen ja uudelleen.

Koska isäni on jo iäkäs (76-vuotta), on suhteemme varmaan aika erilainen kuin monilla muilla. Emme ole koskaan harrastaneet painimista, pallon potkimista tai muuta fyysistä puuhastelua. Meidän yhteiset harjoituksemme ovat olleet enimmäkseen vakavan älyllisiä. Olemme keskustelleet yhdessä monista tärkeistä asioista, pohtineet elämää ja maailmaa sekä tottakai myös laskeneet leikkiä milloin mistäkin. Pienenä kaipasin enemmän kavereideni isien kaltaista hassuttelijaa, jonka kanssa saattoi temmeltää tunti toisensa perään. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, että minulla on kypsempi isä. Olen saanut häneltä niin paljon elämän kannalta oleellisia oppeja, etten tiedä kuka edes olisin ilman niitä. Tärkeimpiin opetuksiin kuuluvat mm. nämä:


  • ole nöyrä
  • älä ylpeile
  • ajattele mitä sanot, älä sano mitä ajattelet

Olemme isän kanssa monessa mielessä samanlaisia. Herkkyyteni ja ujouteni olen ilman muuta perinyt häneltä. Ymmärrämme toisiamme varmaan useimmissa asioissa, joskus tuntuu että näemme asiat ja maailman hyvin samalla tavalla, vaikka välillämme onkin suuri ikäero. Silti isässäni on jotain salaperäistä, jota ei sanoin voi selittää. Hän on melankoliaan taipuvainen ja hyvin pohdiskeleva. On ihanaa saada isä hymyilemään, mutta usein nauraessaankin löydän hänen silmistään merkillisen murheellisuuden.

Ammatilleen isä on aina ollut todella omistautuva. Hän on ollut eläkkeellä jo pitkään, mutta jatkaa yhä edelleenkin töiden tekemistä. Luulen, että hän ajattelee työssä menestymisen ja sen tarjoamien saavutuksien määrittelevän pitkälti hänen identiteettiään. Ihailen isässäni hänen omistautuvuuttaan ja jatkuvaa pyrkimystä uuteen, parempaan tietoon. Hän on viisain ihminen, jonka tunnen ja se on paljon sanottu se. 

Kuten olen täällä blogissa useampaan kertaan maininnut, isälläni on suuri intohimo ruuanlaittoon ja hän on siinä ihan loistava. Tällä hetkellä yhteisenä projektinamme on keittokirjan kirjoittaminen. Kokoamme kirjaamme isän muuntelemia, hyviä reseptejä, joista minä otan valokuvat. Olen innoissani tästä hommasta ja toivon, että kirjaprojektimme etenee taas pian. Muita yhteisiä harrastuksiamme on jo kauan ollut Stockmannilla pyöriminen (:D) sekä elokuvien katseleminen. Isäni lukee todella paljon, varmaan keskimäärin 3 kirjaa viikossa, ja harrastaa sen lisäksi klassista musiikkia (siis sen kuuntelua) sekä taidetta.

Joskus olen joutunut pohtimaan omaa käyttäytymistäni isän kanssa. Hän on niin äärettömän kiltti, että antaisi minulle todennäköisesti melkein mitä tahansa jos vain pyytäisin. Siksi minun onkin nykyään aika hankalaa ja vastenmielistäkin pyytää isältä esimerkiksi rahaa tai palveluksia. Pelkään ettei hän halutessaankaan osaisi kieltäytyä ja että minusta kehkeytyy tyhmä ja hemmoteltu prinsessa. En halua olla sellainen. 

Tänään vietettävä isänpäivä on yleisesti ollut mielestäni hieman kyseenalainen juhlapyhä. Tietenkin on tärkeää muistaa omaa rakasta isää, mutta tarvitaanko siihen oma päivä? Kaikista ärsyttävintä meidän koko perheen mielestä on päivän ylikaupallinen merkitys. Tänään olen kuitenkin ollut 100% isänpäivätunnelmissa. Heräsin seitsemältä jännitykseen ja aloin ajatella isää, kaikkea hyvää hänessä. Vähän ennen kahdeksaa hyppäsin ylös sängystä ja aloin puuhastella ihan toden teolla. Olin luvannut valmistaa isänpäiväbrunssin ja se vaati hiukan töitä.









Koko aamun kello kahdeksasta yhteentoista suhin meidän keittiössämme hirveää vauhtia edes takaisin. Leivoin sämpylöitä, valmistin pannukakkuja, tein guacamolea, keitin kananmunia, katoin pöytää, tiskasin kahdesti, tein hedelmäsalaattia... Lopulta kello kävi sovitun yksitoista ja oli aika kutsua isä pöytään. Brunssi oli ilokseni todella onnistunut, ehdin tehdä kaiken suunnittelemani aikataulussa ja pöytä notkui mitä parhaimpia herkkuja, vaikka itse sanonkin. Istuimme pöydässä kokonaiset puolitoista tuntia ja kaikille tuli vatsat aivan täyteen. Päivämme aloitus oli siis ainakin omasta mielestäni kaiken vaivan arvoinen. 

Isänpäivä jatkuu meillä tällä hetkellä niin, että jokainen on vähän omissa koloissaan puuhaamassa kukin omia juttujaan. Illalla lämmitämme saunan ja sytytämme kenties takan ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Poltamme kynttilöitä ja syömme äitini valmistaman juhlapäivällisen.

Millä tavalla te vietätte isänpäivää ja mitä mieltä olette siitä? Millaisia isiä teillä on?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Nice thoughts

Asioita, joista pidän tai tulen iloiseksi:





1. Lämpö






2. Matkustaminen kivoihin paikkoihin (esim. Irlanti viime kesänä)







3. Ranska ja Pariisi












4. Meidän kesämökki





5. Ystävät, jotka leipovat synttäreilleni ihania kakkuja (ja toki nekin ystävät, jotka eivät leivo :D)



6. Musiikki ja meidän bändi






7. Yhteiset hetket perheen kanssa





8. Läheisyys






9. Ruuanlaitto ja leipominen






10. Kaikki esteettisesti miellyttävä






11. Perhe ja äiti, silloin kun kaikki on hyvin eikä ole riitoja






12. Kaikki ihanat korut ja vaatteet





13. Oma sänkyni ja muutenkin oma huone



14. Chai Latte näin syksyisin ja talvisin



15. Lahjojen suunnitteleminen, väkertäminen ja antaminen




16. Nojatuolini, johon voin käpertyä kerälle väsyneinä iltapäivinä ja tuntea oloni turvalliseksi, lämpimäksi ja kotoisaksi



17. Kaikki hauskat pelit oikeassa seurassa





18. Syksyn värit ja ruska





19. Isän rakkaudella valmistama, maailman paras ruoka




20. Suklaacappuchino ynnä muut ihanat kahviherkut



P.S. Tulossa myös osa 2 sekä mahdollisesti joku muukin teemapostaus!