sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Plans

Aivan tarkoituksetta on bloggaaminen jäänyt joululomalla vähemmälle. Mielessäni on ollut taas kerran paljon asioita, ja olen joutunut työstämään viime viikkoina monia aika vaikeitakin asioita. Uudenvuoden aaton vietin Juulian kanssa yhden ystävän kotibileissä, ja vaikka tunnelma oli rento ja fiilis korkealla, oma vuoden vaihteeni sujui hieman epämääräisissä meiningeissä ja olen saanut selvitellä kaikkea tapahtunutta omassa mielessäni pitkin viikkoa. Olen myös yrittänyt lepäillä ja kerätä voimia, sillä takana on useampi huonosti nukuttu yö. Uutena vuotena sain ummistettua silmäni ehkä yhdeksi tunniksi, ja siksi olin tiistaina ihan kuollutta kamaa.






Uusi vuosi tuo mukanaan paljon kaikenlaista mietittävää ja työstettävää. Minusta tuntuu, että tänä vuonna tulen kohtaamaan monia uusia haasteita, alkaen helmikuun penkkareista, joita seuraa kolmen viikon lukuloma. Tuon lukuloman aikana pitäisi saada itsestään puristettua kaikki viimeisetkin motivaation rippeet ja energiansirpaleet, joita molempia tuntuu tällä hetkellä olevan hälyyttävän vähän. Miten voikin olla, että vaikka olen periaatteessa kiinnostunut oppimaan uutta, en silti millään tahtoisi jaksaa nyt istua alas ja keskittyä. Vielä suuremman haasteen kuin kirjoitukset minulle tuo kuitenkin psykologian pääsykokeet myöhemmin keväällä. Aion luultavasti osallistua valmennuskurssille ja yritän tehdä parhaani, jotta oppisin edes jotakin pääsykokeissa hyödyllistä tänä keväänä. Tiedän, että minun on hyvin epätodennäköistä, ehkä jopa mahdotonta päästä vielä tänä vuonna sisään yliopistoon. Silti aion yrittää, vaikka se pelottaakin ihan hirveästi. En nimittäin haluaisi lukea hampaat irveessä, vaan toivoisin että pääsykoekirjat antaisivat minulle itsellenikin jotain, niin että kiinnostus lukemiseen säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kesäksi haluan päästä töihin. En ole vielä koskaan saanut tehdä töitä, ja toivon todella saavani vihdoin edes lyhytaikaisen työpaikan niin, että saisin arvokasta työkokemusta. Olen kateellinen kaikille ystävilleni ja kavereilleni, jotka ovat saaneet töitä. Vaikkei kaikki työpaikat olisikaan niitä unelmapaikkoja, niin silti on hienoa saada tehdä edes jotain ja ansaita ihan oikeasti omaa rahaa. Tästä hetkestä kesään on siis haavesuunnitelmieni mukaan edessäni aivan törkeä määrä töitä. Ensin kirjoitukset, sitten pääsykokeet ja sitten vielä kesätyöt. Rehellisesti sanottuna olen tänään ollut jo aika kauhuissani näistä omista suunnitelmistani. En tunne itseäni riittävän vahvaksi jaksaakseni tämän kaiken. Syksyn tullen aion jättää Tampereen taakseni ja aloittaa oman elämän harjoittelemisen Helsingissä. Vaikken pääsisikään Helsingin yliopistoon vielä tänä vuonna, olen suunnitellut aloittavani opinnot avoimessa yliopistossa ja tekeväni töitä. Avoimen yliopiston kurssit auttavat minua toivonmukaan taas hiukan eteen päin kohti unelmaani päästä vielä jonain päivänä opiskelemaan psykologiaa. Menneen viikon aikana olen miettinyt paljon omaa uskaltamistani ja oman elämäni haltuun ottamista. Olen valmis lähtemään mukaan elämän peliin, niin paljon kuin toisaalta sitä kammoksunkin ja pelkäänkin. En tiedä, mitä tulevaisuudella on minulle annettavana ja se jos mikä on pelottavaa. Tiedän kuitenkin, etten ikuisesti voi jäädä tähänkään. Eteenpäin on mentävä, vaikka se tekisikin välillä kipeää. Yritän ajatella nyt niin, että menen päivän kerrallaan. Otan sen, mitä vastaan tulee, enkä mieti liikaa tulevaa. Yritän olla asettamatta aivan liian korkeita odotuksia mihinkään, mutta toisaalta pitää siitä huolimatta suunnan selvillä ja unelmat kirkkaina mielessä.









Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on yrittää jaksaa vielä viimeinen jakso koulua (sitä on todella enää vain reilu kuukausi!!!), ja siinä sivussa aloitella vähitellen kirjoituksiin valmistautuminen. Lisäksi yritän keskittyä entistä enemmän maltilliseen rahankäyttöön sekä pitää yllä minulle tärkeitä ihmissuhteita ja harrastuksia. Kaiken tämän hallitseminen samaan aikaan voi jälleen kerran aiheuttaa melkolailla tuskaa, mutta yrittänyttä ei laiteta -niinhän sitä sanotaan.

Mitä suunnitelmia teillä on tulevaisuudelle? Miten pyritte tavoitteitanne kohti?

tiistai 25. joulukuuta 2012

Just another day?

Joulupäivä. En ole koskaan oikein osannut suhtautua kyseiseen päivään. Aatto on ohi, lahjat on jaettu, ruuat on laitettu, kaupat on kiinni. Olo tuntuu tyhjältä ja melankoliselta, ei ole mitään odotettavaa eikä voi kun tuntea itsensä kertakaikkisen tarpeettomaksi. Tänäänkin olen siis saanut kamppailla juuri näiden kaikkien asioiden ja tunteiden kanssa. Silti päivä on lopulta kulunut yllättävänkin nopeasti. Aamulla söimme taas yhdessä aamiaista kuunnellen samalla jouluradiota. Aamutoimien jälkeen kävin äidin kanssa lyhyellä kävelyllä, ja kun tulimme takaisin kotiin, alkoi TV:stä E.T. Olen nähnyt leffan aikaisemmin kauan sitten, joten en muistanut siitä paljon mitään. Se oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä, ei todellakaan mikään perus seikkailuelokuva.

Leffan jälkeen vaihdoin vaatteet ja aloin valmistautua - mummini tuli nimittäin meille juhlapäivälliselle. Söimme siis isäni valmistamaa lammaspataa ja jälkiruuaksi minun isoisoäitini reseptillä valmistamaani puolukkapiirakkaa. Sitten avasimme lahjat ja ihmettelimme niitä hetken. Sain mummiltani kirjan, joka kertoo Toisen maailmansodan ajasta Suomen Lapissa, toisinsanoen hyvin pitkälti mummini omaa historiaa. Lisäksi paketista paljastui levy fazerin mansikka-vanilja suklaata. Odotan innolla, että pääsen lukemaan saamaani kirjaa, se on loistava tapa saada vähän selvyyttä omaan suomenhistorian tuntemukseeni!

Loppuillan olemme pelailleet erilaisia pelejä. Pelasin mummini kanssa erän Shakkia, ja vaikka itse en ole paljonkaan pelannut, ja mummini sitä vastoin on oikea Shakkimestari, kuin ihmeen kaupalla vein hänestä tänään voiton. Tuntui hyvältä saada kehuja omasta pelistä ihmiseltä, joka varmasti tietää mistä puhuu. Silti, kuten totesin myöhemmin mummillenikin, voittaminen ei todellakaan ole pelaamisessa tärkeintä.





Joulupäivän ankeus taitaakin siis kaikesta päätellen olla enimmäkseen oman mieleni sisällä. Tänäänkin on ollut vaikka miten paljon tekemistä, ja pitäisi tuntua ihanalta, että kerrankin ei tarvitse huolehtia mistään, ei tehdä mitään eikä mennä minnekään. Silti huomaan, että ajatuksiini hiipii vähän väliä epämääräinen ahdistus. Tiedostan, ettei tämä jatku ikuisesti, paljon tehtävää on vielä odottamassa minua. Ja nyt, mitä lähemmäksi lukion loppuminen tulee (enää kuukausi varsinaista koulua!!!), alan tiedostaa yhä enemmän ja enemmän, miten suuria haasteita ja valintoja lähitulevaisuudessani on. Entä jos en pääse opiskelemaan? Entä jos en saa töitä? Entä jos sitä tätä ja tuota? Tiedän, ei saisi stressata tällaisia asioita Jouluna. Nyt kuuluisi antaa itsellensä lupa vain olla ja jättää huolehtiminen myöhempään. Joulupäivä on kuitenkin perinteisesti ollut vähän hankala pala minulle. Ehkä juuri se yhtäkkinen tyhjyys ja rauha mahdollistaa ajatusten sietämättömän myrskyämisen.

Mutta vaikka aatto onkin jo ohi, ei Joulu kuitenkaan ole. Huomenna meille tulee onneksi kylään siskoni Sanni. Hän viettää meillä joitakin päiviä ja suunnitelmissa on vaikka mitä hauskaa. Mummi tulee taas huomenna meille syömään kun Sannikin on pitkästä aikaa kuvioissa. Tulevallekin on siis paljon iloista odotettavaa, se täytyy vain muistaa ja silti yrittää ottaa rennosti eikä stressata liikoja.



Muistakaa siis jok'ikinen rauhoittua ja rentoutua, nyt jos joskus on sen aika!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pettymyksiä ja uusia tuulia

Tunnen itseni samaan aikaan surulliseksi ja iloiseksi. Tarkoituksenani oli lähteä perjantaina iltapäivällä Helsinkiin ja tulla takaisin tänään sunnuntaina. Olin suunnitellut tekeväni kaikki jouluostokset omassa rauhassa pääkaupungissa ja odotin kovasti omaa aikaa kävellä Helsingin katuja ja tunnelmoida lähestyvää Joulua, katsoa leffoja ja lukea kirjaa. Jouduin kuitenkin pettymään karvaasti kun tulin taas torstai-iltana kipeäksi. Olin yhtäkkiä hirveän huonovointinen, tärisin kauttaaltaan, päässä heitti ja minua oksetti. Koska vointi ei täydellisesti ole vieläkään korjaantunut, vaan kärsin edelleen epämääräisestä pahoinvoinnista, päätin jäädä täksi viikonlopuksi kotiin.

Päätös oli todella vaikea, en nimittäin ole sängyn omana vaikka voinkin välillä vähän huonosti. Tiedän, että olisin kyllä voinut lähteä; kyse oli vain siitä, kuinka järkevää se olisi ollut puolikuntoisena. Ensin olin ihan itku kurkussa kun jouduin peruuttamaan junalippuni. Lopulta eilinen päivä oli kuitenkin ihan mukava täällä kotonakin. Hoidin aamulla jouluostoksia kaupungilla ihan niinkuin olisin Helsingissäkin tehnyt. Iltapäivällä kävin purevassa pakkasessa lyhyellä kävelyllä, ja se helpotti oloani ja tuntui hyvältä. Kotiin tultuani aloin väkertää piparkakkutaloa. Puuhaan sain uppoamaan kokonaiset kaksi ja puoli tuntia kaavojen suunnittelusta talon kokoamiseen ja koristeluun + jälkien siivoamiseen (ja siinä olikin taas hieman hommaa!). Illalla söimme yhdessä juhlavasti joululiinalla koristellussa pöydässä, ja ruuan jälkeen aloimme katsoa liki kolmituntista elokuvaa Fanny ja Alexander. Emme katsoneet eilen leffaa loppuun, sillä äidin mukaan jäljellä oleva pätkä sisältää lähinnä todella ahdistavia kohtauksia, eikä hän halunnut katsoa niitä illalla. Ehkä siis katsomme elokuvan tänään loppuun.

Tälle päivälle on taas ihan hurjasti tekemistä. Kohta puoliin olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin kaupungille. Minun pitäisi ostaa vielä viimeisetkin joululahjat, ja lisäksi on agendalla ruokakaupassa käynti. Se voikin olla hiukan tuskaista, veikkaan että joku muukin on keksinyt mennä ostamaan jouluruuat tänään. Tänään aion myös väkertää viimeisimpiä jouluaskarteluita, paketoida lahjoja sekä tehdä jonkinlaisen joulusiivouksen huoneessani. Se tulee todella tarpeeseen, sillä tällä hetkellä lattiani on vallannut erilaiset pahvit ja paperit, liimat ja teipit, tarrat ja lehtileikkeet. Täällä täytyy ihan oikeasti kahlata päästäkseen sängyltä ovelle... Ja kaiken tämän lisäksi valmistan tänään itse lanttulaatikon. En ole koskaan tehnyt itse mitään jouluruokia, mutta tänä vuonna haluan kokeilla. Olemme siskoni kanssa lanttulaatikon suurkuluttajia näin Jouluna, eikä Joulu oikein tule jos pöydässä ei sitä ole. Huomenna leivon vielä isoäitini vanhalla reseptillä ihanaa puolukkapiirakkaa.

Paljon on siis vielä tekemistä, mutta kuten sanottu, minä nautin juuri tästä. Minulle Joulussa ehkä parasta on juuri sen valmisteleminen, eikä pieni kiire tai stressi haittaa mielestäni yhtään, päinvastoin. Silti ymmärrän esimerkiksi äitiäni, joka ahdistuu joulunaluskiireistä ihan mielettömästi, eikä viihdy kaupoissa enää Joulun alla. Joulu onkin parhaimmillaan silloin, kun saa tehdä asiat niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Mielestäni Jouluun ei pitäisi kuulua itsensä pakottaminen tai painostaminen mihinkään, vaan oman olon tulisi olla mahdollisimman rentoutunut ja rauhallinen. Oman itsen kuunteleminen sen ohella, että ottaa huomioon myös toisten toiveet, on mielestäni kaiken A ja O mukavan joulutunnelman luomisessa. Jos itselle jouluvalmistelut ovat nautinto, niin siitä vaan. Jos taas ei voi sietää Jouluun liittyvää kiirettä ynnä muuta, niin on oikein ja sallittua jättää valmistelut muille.

Siispä haluan toivottaa kaikille juuri sopivasti työllistävää Joulun valmistelua ja mukavaa aatonaattoa!

tiistai 18. joulukuuta 2012

iPhone!!!

Jouluni alkoi tänään etuajassa kun menimme yllätyksekseni koulu-ja työpäivän jälkeen elisashopittiin ostamaan mulle joululahjaa. Nyt olen siis upouuden iPhone 5:n omistaja, enkä voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen! Enkä pelkästään uudesta puhelimesta, vaan myös siitä, että huomisaamun jälkeen kaikki kokeet tältä vuodelta ovat ohi.



Oikein ihanaa joulunalustiistaita ihan jokaiselle!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulunodotusta

Moikka taas!

Tällä viikolla koettelemuksinani ovat huomiset matikankokeet (thumbs up!) sekä keskiviikkoinen äidinkielen kommentin kirjoitus. Kokeiden seurana viikkoani rytmittää tapaus JOULU. Torstaina meillä on koulussa perinteinen joulujuhlailta, joka huipentuu tunnelmalliseen joulukirkkoon. Koulussa ollaankin jo jonkinverran puhuttu siitä, mitä tuona päivänä voisi päällensä pukea.

En voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut olen siitä, että nyt on vihdoin juuri tämä viikko. Olen ollut mielettömän ahdistunut kokeiden takia koko viikonlopun. Laskin viikonlopun aikana aukeaman verran huippuvaikeita talousmatikan laskuja osaamatta niistä täysin juuri ainuttakaan. Meinasin todella menettää toivoni, mutta onneksi sain tänään matikantunnilla hiukan vakuutta taidoilleni kun opettajanikaan ei osannut yhtä pähkäilemääni laskua ratkaista.

Muutamasta viime postauksesta onkin saattanut jo käydä ilmi, että olen jouluihminen. Toisaalta käyn paraikaa suurta kamppailua tämän joulufiiliksen kanssa. Koska olen perheemme ainoa, joka näin suuresti (jos ollenkaan) nauttii joulusta ja etenkin sen valmistelusta ja odottamisesta, tuntuu että olen aika yksin fiilistelyni ja innostuneisuuteni kanssa. Olisi mukavaa jakaa hyvää mieltä ja lämpöä muille perheenjäsenille, mutta en oikein tiedä kuinka voisin sen parhaiten tehdä. Tiedän äitini vain stressaantuvan jouluvalmisteluista, joten en tahdo rasittaa häntä niillä ollenkaan. Mietinkin, häiriintyykö hän jo siitä jos itse teen joitain valmisteluja kodissamme.

Oli miten oli, yritän perustella itselleni että on ihan ok huomenna koulun jälkeen aloittaa jouluvalmistelut leipomalla alusta asti itse piparitaikina ja tehdä pipareita. Leipominen on aivan ihanaa ja rentouttaa mukavasti kokeiden keskellä. Perjantaina, kun meillä on jo koulusta vapaata, tapaan vielä Lauraa aamupäivällä ja sitten suuntaankin kohti jouluista Helsinkiä. Menen viettämään joulunalusviikonloppua pääkaupungin lumiseen ympäristöön ja aion nauttia siellä yksinäisyydestä, rauhasta, valoista yms. Olen säästänyt melkein kaikki jouluostokset tuolle reissulle ihan tarkoituksella: aion ottaa kaiken irti yli vuorokauden mittaisesta shoppailureissusta Helsinkiin!

Tässä oli taas pikakuulumiset tältä erää. Yritän heti kiireen väistyttyä kirjoittaa vielä pidemmän postauksen teemalla minun jouluni. Nyt kuitenkin alan valmistautua tämän raskaatakin raskaamman maanantain jälkeen tulevaan matikankokeeseen. Toivottakaa onnea, sitä tällä kertaa todella tarvitaan!

P.S. Toiveita postauksista tms. saa edelleen esittää, kaikki palaute on tervetullutta!
P.P.S. Mulla on jo yksi lukija!!! <3