torstai 12. joulukuuta 2013

Pieni pala onnea

Olen ollut viime aikoina ihan äärettömän väsynyt. Töissä on tuntunut, etten millään jaksaisi hymyillä jokaiselle asiakkaalle tai jutella niitä näitä turhanpäiväisyyksiä. Kotiin tullessani olen ollut kuin raato, täysin voimaton ja surkea. Luulen, että yksi syy alakulooni on se, että ensimmäistä kertaa koskaan elämässäni minulla ei ole varsinaista joululomaa. Aattonakin olen aamulla kassalla ja heti välipäivien jälkeen viiletän takaisin pääkallopaikalle. Kuten jo varmasti on käynyt ilmi, nautin aika paljon Joulun fiilistelystä ja valmistelusta. Nyt se tuntuu hyvin erilaiselta, sillä odotukseen tavallisesti kuulunut tieto edessäpäin häämöttävästä vapaudesta on nyt poissa laskuista. Tiedän odottaa kiireisiä (joskin varmasti ihan mukavia) vuoroja kassalla ja hyvin aikataulutettua jouluvalmistelua. Laskeskelin tässä, että ensi viikonlopun jälkeen ennen aattoa minulle jää enää kolme vapaapäivää. Ja noille päiville pitäisi siis yrittää mahduttaa vaikka mitä ystävien tapaamisesta jouluostoksiin sekä leivontaan.

Näiden huolien keskellä on nyt aikaa pienelle irtiotolle. Voitin marraskuun K-team –päivillä eräästä pelistä Päivä Tukholmassa –risteilyn kahdelle Deluxe-luokan hytissä ja huomenna on se päivä, jolloin saan viimein lunastaa tuon uskomattoman voiton Tuulin kanssa! Lähden kotoa jo aamupäivällä ja Tuulin tapaan kolmen aikaan Helsingin rautatieasemalla, josta menemme yhdessä satamaan. Aivan käsittämättömän ihanaa päästä kerrankin viettämään kunnolla laatuaikaa rakkaan ystäväni kanssa, puhumattakaan siitä, että saamme tehdä sen TUKHOLMASSA, JOULUN ALLA JA VIELÄ LUCIAN PÄIVÄNÄ!!!

Sana voitostani kiiri työporukassamme ällistyttävää vauhtia. Tuntui, että melkein kaikki tiesivät siitä heti vaikkeivät edes olleet paikalla itse tapahtumahetkellä. Yksi työkaveri tervehti minua töissä leveällä hymyllä ja huikaten: "Siellä se meidän onnentyttö". Siitä tuli jotenkin todella hyvä mieli.

Tänään, 11.12 olin sisällyttänyt joulukalenterin luukkuun onnettaren terveiset. Ostin meille jokaiselle omat 4€:n ässäarvat ja ne odottivat raaputtajiansa takanreunuksella. Kuinkas ollakaan, oma arpani voitti molemmissa peleissä. Yhteensä nettosin arvallani 30€, mikä on enemmän kuin olen koskaan voittanut mistään rahapelistä.


Tähän loppuun vielä mainittakoon, että yleisesti ottaen minulla on todella huono tuuri kaikissa rahapeleissä. Lotossa saan aina sen kaksi oikein ja arvoista saan palkinnoksi jotain avaimenperiä. Ehkä onneni on siis kääntymässä? Näkyisiköhän tämä myös elämän muilla osa-alueilla? No, ehkä en uskalla nyt toivoa liikoja. Sen sijaan lähden tästä kipin kapin nukkumaan, jotta olen huomenna valmiina ottamaan vastaan yhtä potentiaalisesti hyvin onnellista päivää.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Liian kiire

Aika kuluu nopeasti, päivät vierivät, tunnit pyrähtelevät. Viimeaikoina olen tuntenut oloni suorastaan uupuneeksi. Kalenterini on aivan täynnä töitä ja muita menoja, facebookin inboxini taas tulvillaan viestejä ystäviltä. Jopa yksinkertaiseen tekstiviestiin vastaaminen on tuntunut välillä ylivoimaiselta ja oloni on senkin vuoksi ollut kurja ja syyllinen. Synkeällä säälläkin kyllä saattaa olla oma osansa voimattomuuteeni, mutta kyllä tämä kiirekin aika musertavalta tuntuu.



Onneksi olen saanut viettää nyt työvapaata viikonloppua valokuvauksen ja ystävien merkeissä. Perjantai oli lähes minuutilleen ohjelmoitu kun tapasin Ellan lounastreffeillä, kävin laulutunnilla, valokuvaustapaamisessa sekä istuin glögilasillisella Tuulin kanssa. Lauantain vietin valokuvaten sekä illalla Juulian kanssa herkkuruokaa valmistaen, syöden ja juoden, jutellen sekä levyjä kuunnellen. Vaikka viikonloppu oli jälleen kerran kiireinen, oli se myös täynnä voimauttavia asioita. Toivonkin, että ne helpottavat oloani ja antavat energiaa tulevaan viikkoon.





Ensi viikko ei paljon poikkea muutamasta edellisestä kiireellisyytensä puolesta. Paitsi siten, että se on huomattavasti kiireisempi. Työtunteja kertyy 36, mikä on huomattavasti enemmän kuin koskaan ennen. Lisäksi teen ainoastaan iltavuoroja tai välivuoroja. Mutta eiköhän tästäkin selvitä. Ainakin vanhempani ovat luvanneet hemmotella minua näiden raskaiden viikkojen aikana ja olenkin saanut useampana päivänä äidiltäni ihanaa hierontaa, joka tekee kyllä hyvää murjotun tuntuiselle kropalleni. Kohta pääsen vielä rentoutumaan saunaan ja isä kävi äsken ilmoittamassa, että hän aikoo valmistaa meille iltapalaksi lettuja. Kotona asumisessa on kyllä omat hyvät puolensa, vaikka voinkin nyt paljastaa suunnitelleeni viime aikoina melko paljon omilleni muuttamista.


Totesin muuten taas, että Tampere on hurjan kaunis kaupunki. Täällä on niin paljon sellaista, mitä en ole vielä nähnyt ja toisaalta kaikki on niin ihanan tuttua ja turvallista. Erityisen paljon pidän siitä, että uuden ja modernin arkkitehtuurin rinnalla on säilytetty palasia siitä vanhasta Tampereesta. Finlaysonin alueella on rauhoittavaa liikkua vanhojen talojen seassa. Enää en haaveile muuttavani ainakaan hetkeen muualle. Mutta elämästähän ei koskaan tiedä, saatanhan vaikka päästä tällä kertaa sisään Turun yliopistoon psykaa opiskelemaan. Se olisikin meidän porukoille järkytys!


 P.S. Ihan kohta on aika antaa joulukalenterini hoitaa tehtävänsä, jännittävää!




tiistai 5. marraskuuta 2013

Marraskuu

1.11. perjantaina lähdin iltavuorosta kotiin noin puoli yhdeksältä. Puhelimeeni oli tullut viesti: Hei. Lähdettiin nyt Pakkahuoneelle. Jääkaapissa on salaattia. Syö hyvin ja rentoudu. Voit lämmittää itsellesi glögin, jos haluat. Nähdään aamulla. Äiti Kotona laitoinkin ensin iltapalaa ja syötyäni siirryin yläkertaan tunnelmoimaan marraskuun ensimmäistä iltaa kynttilän valossa.

Takana oli todella raskas iltavuoro, sillä lauantai oli pyhäinpäivä ja kaupat olivat kiinni. Olin siis todella väsynyt ja levon tarpeessa. Tuntui hyvältä istua hämärässä kuunnellen Jenni Vartiaisen uutta levyä. Raukea olo yhdistettynä syksyiseen iltaan sekä kiireettömyyteen on minulle jotain mystisen ihanaa.


Projektini kaulahuivi edistyi myös tuona iltana


Rommilla terästetty glögi rentouttaa ja rauhoittaa mukavasti jo pelkän tuoksunsakin ansiosta.



Glögilasillisen jälkeen painuin peiton alle lukemaan itselleni iltasatua, sillä seuraavasta päivästä oli tulossa tapahtumien täyteinen. Lauantaina olin nimittäin menossa Pirkkahalliin valtakunnallisille K-team –päiville, jotka muuten olivat todellinen menestys ja positiivinen yllätys minulle. Teemaan sopien pääsin muun muassa kuuntelemaan Jenni Vartiaisen puolentoista tunnin konserttia ilmaiseksi eturivistä ja kotiutin kaksi suurta kassillista ilmaista näytetavaraa. 



Tämän kappaleen myötä haluan toivottaa kaikille rauhallista marraskuun alkua!

tiistai 29. lokakuuta 2013

DIY Joulukalenteri

Nyt teen sen. Tunnustan, että olen jo jokin aika sitten antautunut joulufiilistelyn valtaan. Kun olen puhunut blogissani askartelemisesta, olen värkännyt kaikkea mahdollista Jouluun liittyvää. Kortteja en ole vielä uskaltanut alkaa väkertää, sillä haluan säästää jotain tekemistä myös sinne joulukuulle. Sen sijaan pari joululahjaa on jo työnalla ja mielestäni ihan hyvässä vaiheessakin.

Kuten otsikko paljastaa, lahjojen lisäksi ja itseasiassa niitä enemmänkin olen keskittynyt joulukalenterin tekemiseen. Nyt kun Tiimari lopettaa, siellä on KAIKKI tuotteet ota 3, maksa 2. Lisäksi on paljon tavaraa -50% tai -70%. Minun paratiisini siis. Yhtenä päivänä kun pistäydyin Tiimarissa, tein aivan mielettömän löydön: tyhjä joulukalenteri (siis sekä päällys, että sisältö) vain 50snt!!! Päässäni alkoi heti virrata miljoonat ideat joulukalenteriin, ja innostuin tekemään sen aasta ööhön itse.

Sunnuntaina sain kalenterin päällystän valmiiksi, ja sisältökin on jo ihan hyvällä mallilla. Yritän tehdä kalenterista juuri meidän perheelle hyvän ja sopivan. Haluan, että me kaikki kolme saamme siitä jotain irti ja toivon onnistuvani tässä tavoitteessa. Jos yritykseni onnistuu, niin lopputulos on kaikkia ilahduttava ja jokaisen perheenjäsenen mieltä kohottava. Suosittelen tätä projektia kaikille vähänkään askartelusta ja pähkäilystä kiinnostuneille, sillä ainakin itselleni tämä tuntuu todella mukavalta ja antoisalta tehtävältä :)


Tarvitset:
  • tyhjän kalenteripohjan
  • viivottimen, lyijykynän sekä kumin
  • siluettisakset tai muut pienet ja terävät sakset
  • leivinpaperiarkin
  • mieleistäsi lahjapaperia tai muuta vastaavaa taustaksi sopivaa paperia
  • paljon tarroja ja kuvia liimattavaksi kalenterin päälle
  • värikyniä




1. Aseta leivinpaperiarkki kalenterin sisäpuolen päälle ja piirrä luukkujen ääriviivat kalenterin läpi. Tarkista vielä, että reiät osuvat varmasti oikeille kohdille. Leikkaa luukut, sabluuna on valmis.


2. Asettele sabluuna valitsemasi paperin päälle. Piirrä paperille sabluunan avulla luukkujen kohdat ja leikkaa ne irti.



3. Mallaa päällystä kalenterin päälle ennen kiinnittämistä varmistaaksesi, että reiät ovat oikeilla kohdilla.


4. Liimaa paperi kalenterin päälle. Itse en välittänyt, vaikka jotkut kohdat menivät vähän ryttyyn tai jäivät hieman kuprulle, ideana oli hanki, joten pieni pinnan elävyys oli ihan plussaa.


5. Liimaile haluamiasi kuvia tai tarroja kalenteriin, mutta älä luukkujen kohdalle.



6. Viimeinen vaihe on luukkujen kirjaaminen. Piirrä ensin numeroiden ääriviivat lyijykynällä ja vasta sitten tussilla. Itse laitoin kahta eri sinisen sävyä numeroihin ja mielestäni lopputulos on aika hyvä.


P.S. Osa kalenterikuvista on väärinpäin, huomasin sen vasta jälkikäteen enkä enää jaksanut vaihtaa kuvia. Pahoittelut! Mutta viimeinen kuva on oikeinpäin, ja se onkin se tärkein! :)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Koska opiskeltava on

Alkusyksystä tein erään opiskeluun liittyvän päätöksen. Sovin itseni kanssa, että yritän tehdä tulevasta (ja hyvin erilaisesta) vuodesta mahdollisimman motivoivan noin niinkuin opiskelun suhteen. Tiesin, että edessäni olisi taas kova rutistus psykologian pääsykoetta varten, ja se alkaisi avoimen yliopiston tilastomatematiikan perusteet –kurssilla heti syksyllä. Mietin, mitkä asiat kannustavat minua työntekoon ja tekevät siitä mielekästä. Vastaus oli helppo: hyvät työvälineet ja joku pieni ekstra arkisten aioiden kyljessä. Mieleeni piirtyi hyvin nopeasti se mitä halusin, ja aloin metsästää tarvikkeita toteutusta varten.

Tehtävä osoittautui aluksi ennakoitua vaikeammaksi, sillä en tahtonut löytää täsmälleen etsimäni kaltaista A4-kokoista muistikirjaa mistään. Lopulta tein löydön Akateemisesta kirjakaupasta ja kotiutin mustan ja nahkaisen, kierrekantisen kirjan. Tarkoituksenani oli siis, että tähän kirjaan mahdutan kaikki tämän kierroksen opiskeluihin liittyvät tehtävät ja muistiinpanot. Haluan löytää kaiken samojen kansien välistä, enkä raahata viittä eri vihkoa laukussani. Lopputulos näyttää tältä:



Nyt ovat siis avoimen yliopiston työt toivottavasti osaltani tehty ja tämän kirjan pariin saan palata seuraavan kerran joskus Joulun jälkeen. Perjantaina tulostin lopullisen harjoitustyöni sekä istuin tenttimässä tilastomatematiikan perusteet –kurssin. Hienoisia ongelmia tuotti tuo harjoitustyö, kun sekä ensimmäisessä että toisessa mikroluokassa oli tulostimet hajalla. Jotenkin sain lopulta käsiini palautettavan version työstäni, ja helpotus oli sanoinkuvaamaton. Vielä samalla viikolla tuskailin, etten ehdi saada työtäni valmiiksi, eikä siinä varmasti ole kaikkea vaadittua. Nyt pidetään siis peukut pystyssä, että panostukseni (mikä ei todellakaan ollut mikään päätähuimaava johtuen muun muassa tiiviistä työtahdista kaupassa) riitti.

Itse tentti oli mielenkiintoinen kokemus. Lukeminen oli jäänyt aika vähäiseksi edellä mainituista syistä, joten olin aikaisemmin viikolla hieman panikoitunut siitä, saanko tentin läpi. Tehtäviä oli yhteensä viisi ja niiden tekemiseen oli aikaa se kolme tuntia. Tuntui, että osa tehtävistä oli aika helpostikin hoidettu, mutta tietysti joukossa oli myös niitä minun rakastamiani ehdollisia prosenttijakaumia, joista en valitettavasti pääse millään jyvälle, vaikka kuinka yrittäisin. No anyways, sain kokeen valmiiksi jo hyvissä ajoin ja pääsin nauttimaan veljeni perheen sekä ihastuttavan kummityttöni seurasta kotiin.

Viikonloppu meni muuten aika mukavasti ensin maailman täydellisimmän kummitytön kanssa touhuten, sitten Tuulin siskon synttäreitä juhlien ja lopulta Roosan kanssa kahvitellen. Lisäksi rentouduin askartelemalla sekä kuuntelemalla musiikkia. Eilen illalla äiti paistoi meille hyvät pihvit ja juhlimme talvikauden alkua hyvän ruuan ja viinin merkeissä.

Nyt taas kohti uutta viikkoa, ei enää opiskelua vähään aikaan (koputan puuta), mutta töitä kyllä piisaa. Onneksi vielä on tämä päivä ja huominen aikaa rauhoittua ja parannella taas ikävästi kipeytynyttä kurkkuani. Keskiviikkona sitten uudella puhdilla takaisin kassalle! :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Muistot

Hetkessä elämisen taidosta kuuluttavat erinäiset naistenlehdet vuodesta toiseen. Välillä jopa tuntuu kuin ihmiskunnan ylle olisi langetettu kirous, jonka vuoksi emme lähtökohtaisesti osaa nauttia kuluvasta hetkestä.  Kyky nostetaan usein kaiken muun yläpuolelle ja se kuvataan jonkinlaisena autuutena ja valaistuksena. Elämän tarkoitukseksi muodostuu täydellinen nykyisyydessä elämisen opettelu. Tässä vaiheessa ilmoitan, ettei tarkoituksenani ole edes yrittää vaikuttaa sisäisen rauhan löytäneeltä zeniläiseltä. En jakele neuvoja siitä, miten tulisi elää onnellisena, sillä olisin varmasti aika tavalla väärä ihminen puhumaan moisesta. Ne, jotka minut tuntevat, voivat todennäköisesti sanoa minun olevan aika surkea hetkessä eläjä.





Se, miten tämä hetkessä eläminen nyt liittyy mitenkään mihinkään ja varsinkaan otsikkooni, perustuu ihan viime päiviin. Makasin yhtenä iltana sängyssä lukemassa Muriel Barberyn Siilin eleganssia, kun mieleni valtasi ihan kummallinen tunne. Yhtäkkiä vain havahduin siihen tosiasiaan, että elämäni ei ole ikuinen. Tiedän, tämä kuulostaa todella lattealta ja typerältä, mutta vannon että tunne oli ihan oikeasti poikkeava aikaisemmista vastaavista. Tietenkin olen tiedostanut elämän rajallisuuden jo kauan ja ajatellutkin sitä monesti. Tällä kertaa lävitseni kuitenkin virtasi aivan ihmeellisen voimakas tunneaalto. Tajusin, että jonain päivänä olen kuusikymppinen nainen ja tiedän, että elämästäni on enää vajaa puolet jäljellä. Mietin, miten ihmeessä voisin elää elämäni niin, että tuona päivänä saattaisin olla tyytyväinen siihen. Pohdin pääni puhki, miten elämänsä ehtoopuolelle lipuvat ihmiset suhtautuvat omaan elämäänsä ja lähestyvään kuolemaan.





Minä rakkaimpien ja tärkeimpien tavaroitteni kanssa: igu-igu (unirätti) sekä Puppe-koira olivat jotain, mitä ilman en voinut elää. Olin siis jo tuolloin äärimmäisen kiintyvää sorttia.


Kun ajattelin elämää ja kuolemaa tällä tavalla, tunsin tavallaan olevani enemmän läsnä kuin usein muulloin. Vaikka ajatukseni harhailivat hamassa tulevaisuudessa ja olivat muutenkin paljolti surun ja haikeuden täyttämiä, keskityin kuitenkin vain siihen, mitä minä tunnen ja ajattelen. Tuon hetken jälkeen olen tuntenut suurta tarvetta käsitellä tähänastista elämääni. Kuten jo sanottu, en siis todellakaan aio edes yrittää saavuttaa nyt yhtäkkiä mitään hetkessä elämisen autuutta. Olen tunnettu siitä, että joko haikailen menneitä tai murehdin tulevaa. Olen myös sitä mieltä, ettei hetkessä elämistä välttämättä edes voi täysin oppia. Sitä paitsi, eivätkö muistot ole juuri niitä, jotka muodostavat meidän nykyisyytemme moninaisuuden? Emmehän me olisi tässä hetkessä tällaisia ilman niitä kaikkia muistoja menneisyydestämme. Muistoissa on myös jotakin taikaa. Itse olen melko herkkä kokemaan muistoja. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi voimakas tuoksu tai maku voi laukaista minussa jonkun yksittäisen muiston ja voimakkaankin tunnereaktion. Muistan, että yhtenä kesänä pesin itseäni mökillä yhdellä hyväntuoksuisella saippualla. Kun seuraavana talvena ostimme samaa merkkiä kotiimme, muistin joka kerta suihkussa käydessäni sen tunteen, joka edellisenä kesänä minulla oli mökillä ollut. Toinen vastaava kokemus liittyy mandariineihin (:D). Yhtenä Jouluna söin silloisen parhaan ystäväni kanssa mandariineja iltapalaksi hänen ollessa meillä yökylässä. Nykyäänkin yhdistän mandariinin tuoksun ja maun Jouluun sekä tietynlaiseen onnellisuudentunteeseen.

Minä ja veljeni kissa Ninni. Rakastin tätä olentoa.


Olin luova jo vuonna 99.
Yhtenä lauantai-iltana askartelin ehdottomasti
maailman upeimmat prinsessan vaatteet.





Remontoimassa pikkumökkiämme/leikkimökkiä/varastorakennusta

Muistot ovat niin ihanan turvallisia. Ne on jo kerran koettuja asioita, joista vaikeimmatkin on selätetty. Itselleni tutut ja turvalliset asiat ovat elämän selkäranka. Olisi kamalaa menettää muistinsa ja elää maailmassa, jossa kaikki olisi aina uutta. Nyt kun elämääni on tullut töiden ja avoimen yliopiston myötä paljon uutta, huomaan turvautuvani niihin tuttuihin rutiineihin. Tuntuu hyvältä katsoa illalla kympin uutisia, joissa tutut toimittajat kertovat maailman tapahtumista. On turvallista kuunnella musiikkia, jonka tahdissa on viettänyt vuosien varrella paljon aikaa. Uudet asiat on jotenkin helpompi sietää, kun ympärillä on myös jotakin varmaa ja tuttua.

Morsiusneitona veljeni häissä


Tähän kuvaan liittyvä muisto saa perheemme nauramaan aina. Olimme juuri matkustaneet yöjunalla Ylläkselle kun tämä kuva otettiin. Olin voinut todella, todella huonosti koko matkan ja noin kaksi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen oksensin rajusti aseman reunusta










Tykkäsin pelleillä.


Tästä katson alkaneeksi murrosikäni. Hiukseni kokivat jonkin hormonaalisen heräämisen  ja tänä päivänä huomasin niiden olevan yhtäkkiä korkkiruuvilla. Siitä se taistelu sitten alkoi.

Joten mitä vikaa on siinä, jos ei aivan täysin osaa elää joka sekuntia kuin viimeistään? Myönnän toki, että elämäni olisi huomattavasti helpompaa ellen jatkuvasti murehtisi ja miettisi, vaan antaisin asioiden vain tapahtua. Silti haluan kysyä, onko helppo elämä välttämättä aina hyvä elämä? Uskon, että muistoni ovat olemassa syystä. Joskus on ihan tarkoituksenmukaista pysähtyä miettimään omaa olemassaoloa ja menneitä hetkiä. Joskus nämä muistot voivat tuntua äärimmäisen kipeiltä, joskus taas saattaa haikailla positiivisella tavalla menneisiin hetkiin. Tavoitteenani ei olekaan nyt opetella otsa kurtussa elämään hetkessä, vaan aloitan siitä, että opin arvostamaan muistojani ja suhtautumaan niihin positiivisesti.

Näihin ajatuksiin jätän teidät tänään ja lähden nauttimaan ensimmäisestä vapaapäivästäni viikkoon sekä ehkä luomaan joitain uusia muistoja. Mukavaa alkanutta viikkoa!