Tämä päivä alkoi mun osalta aika erikoisesti. Heräsin sisäisen kellon kilkutukseen tasan yhdeksältä ja lähdin rauhallisesti liikkeelle. Aika pian totesin, että päätä jomottaa ja huimaa. Koska en ollut eilenkään vielä täysin toipunut maanantaisesta stressistä, vaan olin koko päivän kuoleman väsynyt, päätin tänään antaa itselleni luvan jokseenkin rauhalliseen aamuun. Oli miten oli, ilmeisesti psykofyysinen olemukseni sanoi, että ei auta yrittää mitään. Suihkussa ollessani pelkäsin ihan tosissaan, että pyörryn. Niin paljon mulla vippasi päässä koko aamun.
No, kyllä siitä sitten jotenkin liikkeelle päästiin. Tämä päivä ei nimittäin ole kokonaan ollut vapaa, vaikka otsikko niin antaa ymmärtää. Mulla oli yhdeltä laulutunti ja sen jälkeen olin vähän aikaa kirjastossa lukemassa ruotsia. Vielä olisi vaikka mitä tarkistettavaa kielioppisäännöistä ja sanastosta, mutta en tiedä mitä kaikkea saan tehtyä ennen perjantaita. Lisäksi luulen kyllä, ettei lukemisella enää näinä viimeisinä päivinä oikein mitään suurta voi saavuttaa. Ehkä se onkin lähinnä oman mielen rauhoittelemista, mikä kyllä useimmiten ainakin multa epäonnistuu melko hyvin :)
Mulla oli tänään myös pikaista asiaa koululle ja törmäsin käytävällä meidän psykologian opettajaan. Moikkasin ja muistin, että mullahan on ollutkin asiaa hänelle. Niin sitten kysäisin Jyväskylän pääsykokeesta ja siitä miten siihen kannattaisi valmentautua. Opettaja ei osannut varsinaisesti kertoa mitään erityistä, mutta oli ihana kannustaessaan mua hakemaan rohkeasti. Sen hän osasi sanoa, että pääsykoe on mitä ilmeisimmin kolmiosainen: ensin rankataan aineistopohjaisella monivalintatestillä suuri osa hakijoista ulos, sitten seuraa esseekoe ja viimeisimpänä osiona jonkinlainen psykologinen soveltuvuustesti. Kuulostaa mun mielestä itselleni ihan hyvin sopivalta pääsykokeelta, pohdin vaan että aika huippu täytyy sitten kanssa olla, jos aikoo sinne muutaman sisäänotettavan joukkoon päästä. Opettajani kuitenkin oli selvästi sitä mieltä, että sopisin kouluun ja että kyvyilläni ja taidoillani musta todella olisi siihen. Lisäksi hän toivoi, että tulen kertomaan pääsykokeen jälkeen, että millainen se oli. Mun tämän hetken yksi suurimmista haaveista on varmaankin juuri tuonne Jyväskylän yliopistoon pääseminen ensi kevään haussa. Täytyy siis todella toivoa, että saan itsestäni kaiken tarvittavan energian rutistettua niin että pääsykokeet sujuvat hyvin.
Kotiin tultuani olin taas tavalliseen tapaan aivan poikki. Ei siinä auttanut muu kuin keittää vettä ja laittaa kuppiin Pirkka-choko cappuchino. Se on kyllä yllättävän hyvää ollakseen pikakahvia, maistuu sopivasti suklaalle muttei ole kuitenkaan liian makeaa. Me likey.
Äääh, kai se on pakko vielä yrittää avata ruotsin kirjat hetkeksi ja kertailla jotakin. Vaikka paljon mieluummin uppoutuisin tämän
tai tämän
tai tämän
tai tämän
pariin.
Mukavaa keskiviikko-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, mitä on mielessäsi: