What's wrong with the Universe?!

On yksinkertaisesti julmaa saada vuosisadan ärsyttävin flunssa lukuloman ensimmäisenä päivänä.
Julmaa ovat myös tentit silloin, kuin ei olisi energiaa liikkua yhtään minnekään saatika sitten ajatella jotain.
On julmaa laittaa äidinkielen tenttiin pelkästään tyhmiä kysymyksiä niin, että sitten kun niistä valitsee sen vähiten tyhmän, niin huomaakin kohta kirjoittavansa konseptin täydeltä ihan puhdasta paskaa.
On todella julmaa, että joutuu valvomaan yöllä sängyssä peläten sairastuvansa joka puolella jylläävään norovirukseen.
On julmaa, että pitää ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen lomassa yrittää opetella jotain tyhmiä tilastomatematiikan asioita.
Enemmän kuin julmaa on se, että psykologiaa pääsee opiskelemaan niin häviävän pieni prosentti joka vuosi.
Julmaa on, että kahvi on lopussa silloin kun kaikki nämä muut julmuudet kaatuvat päälle ja haluaisi juoda kupillisen.
Ehkä kaikista julminta on se, että ihmisen täytyy ajatella koko ajan kaikkea sitä julmaa, mitä saa päivän aikana kokea.

JOO, tässä oli vaan pieni purkaushetki sairastamisen, lukemisen ja pahanmakuisen kahvin ohessa. Halusin myös tulla näyttämään erään asian, joka sai minut eilen hyvälle tuulelle.

Uskaltauduin eilen ovesta ulos (lue: oli pakko, koska oli se idioottimainen äidinkielen tentti) ja olinkin menossa ihan koko päivän. Kun illalla tulin tyhjään kotiin, minua odotti kuitenkin yllätys:

Isä oli tuonut kirpputorilta minulle tällaisen söpön peltipurkin. Suorastaan liikutuin. Isällä on tapana huomauttaa minulle aina toisinaan, että muistutan paljon Audrey Hepburnia. Hän on myös yksi suosikkinäyttelijöistäni.

Boksi pääsi heti käyttöön pienten laukussa mukana kuljetettavien esineiden säilytyspaikkana. Isä kylläkin ehdotti, että voisin pitää purkissa tupakkaa... eh eh.

P.S. Isä sai tänään uudet silmälasit ja olihan niitä pakko päästä heti testaamaan tyttärenkin päällä. Isän mielestä näytin fiksulta, minun mielestäni yksinkertaisesti aivan liian kuumalta.