lauantai 29. syyskuuta 2012

Täällä taas!

Maanantaina reenit, tiistaina Sara, keskiviikkona Henna, torstaina Saila ja sanoitusten tekoa, perjantaina Juulia ja juhlintaa. Viikkoni on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täyttynyt kavereiden näkemisestä. Tuntuu, että olen todellakin tehnyt kaikkeni ottaakseni takaisin kirjoitusten viemän vapaa-ajan. On ollut ihanaa olla ystävien kanssa, vaikka samalla huomaan sosiaalisen kanssakäymisen olevan kyllä hieman raskastakin tällä hetkellä. Olen koko ajan ollut niin väsynyt, ettei mikään lepo tunnu riittävän. Lisäksi olen kamppaillut itseni kanssa lähes joka päivä siitä, saako nyt todella olla tekemättä yhtään mitään. Tuntuu niin oudolta, ettei muka yhtäkkiä olekaan pakko tehdä yhtään mitään. No tottakai normaalit koulukurssit, joita tässä jaksossa on äikkä ja matikka. Mutta työmäärä, joka niistä tulee tuntuu ainakin tällä hetkellä suorastaan naurettavan vähäiseltä.

Tällä viikolla en siis ole tehnyt suunnilleen mitään hyödyllistä. Päiväni ovat täyttyneet kavereiden tapaamisesta sekä kotona hengailusta. Mun on todella vaikeaa hyväksyä, että saisin olla hetken aikaa ihan rauhassa ja tehdä juuri niitä asioita, mitä kulloinkin tekee mieli tehdä. Ehkä nyt olisi siis hyvä hetki yrittää pysähtyä edes yhdeksi päiväksi ja kuunnella omaa fiilistä. Pelkään nimittäin, että mulle on iskemässä flunssa nyt kun stressi on äkkiä helpottanut. Niin siinä yleensä käy (kiltin tytön syndrooma :D). Yritän taistella kaikin voimin tautia vastaan ja silläkin koitan perustella itselleni nyt, että on ihan oikeutettua tänään vaan hengailla, leipoa, laittaa ruokaa ja katsoa leffaa.

Olen todella ollut vähän pettynyt  englannin kirjoitusten alustaviin pisteisiini ja onkin mahdollista, että haluan mennä keväällä vielä uusimaan kokeen. Eilen sain kuitenkin iloisen yllätyksen kun ruotsin alustavat pisteet olivat tulleet ilmoitustaululle. Näillä näkymin vaikuttaisi siltä, että sieltä olisi tulossa vahva L! Mun on todella vaikeaa uskoa tätä mahdolliseksi, mutta tottakai olen huippuonnellinen tuloksesta. Tajusin oikeasti vasta eilen, miten eri sfääreissä englannin ja ruotsin pisterajat todella ovatkaan! Englannin kokeen pistemääräni olisi ruotsissa yltänyt lähes ällään, kun se nyt ei riittänyt edes eehen... Hämmentävää. Tottakai se on ymmärrettävää, sillä englantia ollaan opiskeltu alakoulun kolmannelta tai neljänneltä luokalta asti kun taas ruotsi on jäänyt selvästi vähemmälle harjoittelulle.

Palkinnoksi hyvästä suorituksesta YO-kokeessa päätin sallia itselleni pari kivaa juttua kaupungilta. Mulla oli vähän kiire, mutta kun tiesin mitä hain, onnistuin kuin onnistuinkin tekemään mielestäni hyvät löydöt. Tässä eilispäivän saalis:


Musta 3/4 paita/Vero Moda

Valkoinen tuubihuivi/Pieces

Huomasin eilen siis, että mulla on aina baarissa samoja vaatteita päällä ja sain siitä tarpeekseni. Vero Modan paita oli mielestäni todella edullinen ja hyvä ostos, se tuntuu mukavalta päällä ja on siisti muttei yhtään liian juhlava arkikäyttöönkään. Paita pääsi heti eilen illalla päälleni ja tykkäsin. Ja löysinhän sen yhden valkoisen unelmanikin sitten! Tykkään huivista paljon ja uskon, että sille tulee olemaan hyvin käyttöä.

Tulin eilen myös tietoiseksi yksien ihanien korvisten olemassaolosta hyllyssäni. En ole käyttänyt niitä aikaisemmin kuin ehkä kerran tai kaksi, vaikka sain ne isältäni joululahjaksi varmaan neljä-viisi vuotta sitten (hups). Musta tuntuu, että olen vasta nyt kasvanut tarpeeksi osatakseni käyttää tällaisia koruja, nuorempana ne olisivat näyttäneet hassuilta päälläni. Muistan vieläkin sen tilanteen kun sain isältä kyseisen paketin. Liikkeessä, josta korvikset oli ostettu, oli sinä jouluna jonkinlainen kampanja. Korujen oheistuotteena sai pehmolelun ja niin mäkin löysin paketistani suloisen pehmokissan, vaikka luulin olevani jo liian vanha sellaisille :)



Tällä viikolla olen kokenut myös pieniä vastoinkäymisiä, joista mainittakoon lempisormukseni hukkuminen kuntosalin vessan roskakoriin. Meinasi tulla itku ja olin ihan kahden vaiheilla, että alanko kaivaa täyttä roskista jäljittääkseni lempikoruni. On hassua, miten joihinkin esineisiin syntyy niin vahva emotionaalinen side... 

No niin, varmaan riittäisi sekavaa kerrottavaa vaikka toiseen moiseen postaukseen, mutta nyt alan valmistautua kaupungille lähtöön ja yritän pitää ohjenuorastani kiinni ja viettää mahdollisimman rennon lauantain.

P.S. Äidin kanssa tuli tässä yksi ilta puhetta myös toisen valkoisen unelmani toteuttamisesta, myönsin ehkä ensimmäistä kertaa ääneen toivovani iPhonea ja äitini mielestä oli ihan mahdollista että joululahjani tänä vuonna tulee uuden puhelimen muodossa. Se onkin ehkä ihan ajankohtaista, sillä nykyinen kännykkäni on alkanut hieman ryppyillä varsinkin Tuulin kohdalla. En saa kaikkia Tuulin viestejä ja puhelimeni kuulemma väittää etten ole tavoitettavissa, vaikka tässä päässä ei mitään ongelmaa sen puolesta pitäisi olla. Alan siis vakaasti uskoa, että elektroniikka voi vain harvoin olla ystävä, miten muuten olisi mahdollista että kaikista ihmisistä puhelimeni valitsee kiukutella juuri Tuulin kohdalla...?

Ihanaa viikonloppua!


perjantai 21. syyskuuta 2012

OHI ON

Oon ollut valehtelematta ihan koko päivän menossa. Aamulla lähdin siis kahdeksan pintaan koulun suuntaan jännittämään ruotsin yo:n alkamista. Itse koe meni toivottavasti ihan mukavasti, ainakin mulla oli paljon paremmin aikaa eikä aineesta jäänyt mitään sanoja uupumaan lopullisesta konseptista...

Lähdin salista ihan vähän vaille kolme ja totesin: SYKSYN KIRJOITUKSET OVAT OHI!!! Käväisin kotona laittamassa itseni vähän enemmän ihmisen näköiseksi minkä jälkeen lähdin takaisin kaupunkiin tapaamaan Juuliaa. Istuttiin kahvilla ja vaihdettiin kuulumiset. Loppuilta kuluu varmasti ihan tässä paikallaan ollen, en aio tehdä mitään erikoista enkä kyllä jaksaisikaan. Isä on taas käynyt hakemassa sushia eli sellaista herkkua olisi vielä vähän ajan päästä tiedossa :)

Mun yks kaveri tekee sellaisena ekstra-knäckinä Oriflamen meikkien välitystä ja tilasin sitä kautta muutama viikko sitten vähän enemmän ja vähemmän tarvitsemiani juttuja. Eilen sitten sain viimeisellä enkun tunnilla ikinä (!) iloisen yllätyksen tältä kaverilta.


Aionkin tämän viikonlopun aikana hemmotella itseäni näillä herkuilla.

Tällainen pikapäivitys tällä kertaa, hauskaa viikonlopun alkua kaikille!


P.S. Nyt olisi hyvä aika radikaalille liikkeelle: jokainen joka lukee tätä blogia yhtään enemmän säännöllisesti voisi klikata itsensä lukijaksi sivupalkkiin. Olisi kiva saada palautetta siitä, onko tässä yhtään mitään järkeä :) Lisäksi haluaisin tietää, millaisia postauksia toivoisitte löytävänne täältä ja yleensäkin jos mitään toiveita tms. tulee mieleen niin täällä ollaan! :)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vapaapäivä

Hejssan!

Tämä päivä alkoi mun osalta aika erikoisesti. Heräsin sisäisen kellon kilkutukseen tasan yhdeksältä ja lähdin rauhallisesti liikkeelle. Aika pian totesin, että päätä jomottaa ja huimaa. Koska en ollut eilenkään vielä täysin toipunut maanantaisesta stressistä, vaan olin koko päivän kuoleman väsynyt, päätin tänään antaa itselleni luvan jokseenkin rauhalliseen aamuun. Oli miten oli, ilmeisesti psykofyysinen olemukseni sanoi, että ei auta yrittää mitään. Suihkussa ollessani pelkäsin ihan tosissaan, että pyörryn. Niin paljon mulla vippasi päässä koko aamun.

No, kyllä siitä sitten jotenkin liikkeelle päästiin. Tämä päivä ei nimittäin ole kokonaan ollut vapaa, vaikka otsikko niin antaa ymmärtää. Mulla oli yhdeltä laulutunti ja sen jälkeen olin vähän aikaa kirjastossa lukemassa ruotsia. Vielä olisi vaikka mitä tarkistettavaa kielioppisäännöistä ja sanastosta, mutta en tiedä mitä kaikkea saan tehtyä ennen perjantaita. Lisäksi luulen kyllä, ettei lukemisella enää näinä viimeisinä päivinä oikein mitään suurta voi saavuttaa. Ehkä se onkin lähinnä oman mielen rauhoittelemista, mikä kyllä useimmiten ainakin multa epäonnistuu melko hyvin :)






Mulla oli tänään myös pikaista asiaa koululle ja törmäsin käytävällä meidän psykologian opettajaan. Moikkasin ja muistin, että mullahan on ollutkin asiaa hänelle. Niin sitten kysäisin Jyväskylän pääsykokeesta ja siitä miten siihen kannattaisi valmentautua. Opettaja ei osannut varsinaisesti kertoa mitään erityistä, mutta oli ihana kannustaessaan mua hakemaan rohkeasti. Sen hän osasi sanoa, että pääsykoe on mitä ilmeisimmin kolmiosainen: ensin rankataan aineistopohjaisella monivalintatestillä suuri osa hakijoista ulos, sitten seuraa esseekoe ja viimeisimpänä osiona jonkinlainen psykologinen soveltuvuustesti. Kuulostaa mun mielestä itselleni ihan hyvin sopivalta pääsykokeelta, pohdin vaan että aika huippu täytyy sitten kanssa olla, jos aikoo sinne muutaman sisäänotettavan joukkoon päästä. Opettajani kuitenkin oli selvästi sitä mieltä, että sopisin kouluun ja että kyvyilläni ja taidoillani musta todella olisi siihen. Lisäksi hän toivoi, että tulen kertomaan pääsykokeen jälkeen, että millainen se oli. Mun tämän hetken yksi suurimmista haaveista on varmaankin juuri tuonne Jyväskylän yliopistoon pääseminen ensi kevään haussa. Täytyy siis todella toivoa, että saan itsestäni kaiken tarvittavan energian rutistettua niin että pääsykokeet sujuvat hyvin.

Kotiin tultuani olin taas tavalliseen tapaan aivan poikki. Ei siinä auttanut muu kuin keittää vettä ja laittaa kuppiin Pirkka-choko cappuchino. Se on kyllä yllättävän hyvää ollakseen pikakahvia, maistuu sopivasti suklaalle muttei ole kuitenkaan liian makeaa. Me likey.



Äääh, kai se on pakko vielä yrittää avata ruotsin kirjat hetkeksi ja kertailla jotakin. Vaikka paljon mieluummin uppoutuisin tämän


tai tämän


tai tämän


tai tämän


pariin.

Mukavaa keskiviikko-iltaa!







sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Paniikin sietoa










Heräsin yllättäen tänä aamuna siihen, että vatsanpohjassani tuntui epämiellyttävää kipristelyä. En ole oikeastaan jännittänyt sanan varsinaisessa merkityksessä tämän syksyn kirjoituksia ennen tätä aamua. Tänään olenkin sitten ihan paniikissa. Olin suunnitellut, etten enää tänään koskekaan englannin kirjoihin, vaan annan itselleni vuorokauden verran aikaa valmistautua henkisesti huomiseen. Aamupalalla mulle tuli kuitenkin tunne, että vielä olisi hyvä käydä tenttipaketti kertaalleen läpi. No, arvatenkin se oli huono idea. Käydessäni tehtäviä läpi, aloin tuntea koko ajan enemmän ja enemmän epävarmuutta omista kyvyistäni ja taidoistani. Pahinta oli tajuta, etten taida osata laittaa määrättyä artikkelia oikeaan kohtaan tai vastaavasti jättää sitä pois tarvittaessa. Tästäkös se paha olo sitten vasta tulikin! Vuodatettuani pari kyyneltä ja taisteltuani hetken aikaa saadakseni hengityksen taas tasautumaan, päätin sulkea kirjat ja lähteä tekemään loppupäiväksi jotain ihan muuta.













Tänään olen toistaiseksi siis:
1. Laittanut ja syönyt ihanan esteettisen aamiaisen
2. Harjoitellut kappaletta pianolla ja laulanut mukana
3. Käynyt kävelyllä ja ottanut valokuvia
4. Käynyt kaupassa ostamassa huomisen eväät
5. Lakannut kynnet









Vielä on edessä mm.
1. Laulu-, ja soittoharjoitukset äidin, äidin siskon ja tämän miehen sekä erään perhetutun kanssa
2. Eväiden valmistelua
3.Huomisen vaatetuksen suunnittelua
4. Suihkussa käynti (tärkeä! :D)
5. Rauhallinen illallinen perheen kanssa


Nyt siirryn taas puuhaamaan muita juttuja, mutta haluan toivottaa kaikille enkun ylppäriin osallistuville oikein tuhannesti onnea!





Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

torstai 13. syyskuuta 2012

Little White Dreams

Heippa taas!

Eilen annoin itselleni luvan irrottautua hetkeksi muusta ja unelmoida. Tilanne on nimittäin se, että mulla on toivottavasti lopullisesti ohitse kaikki kielten kuuntelut (!). Lähdinkin siis Internetin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan kaikkea ihanaa, mistä haaveilen. Suurin osa näistä asioista on sellaisia, joista olen ihan tosissaan uneksinut jo pidempään. Kuten olen aikaisemminkin tainnut mainita, olen kuitenkin vähän huono siinä itse tavaran ostamisessa. Se tarkoittaa siis sitä, että ostopäätöksen tekeminen kestää minulla yleensä kauan ja ihanimmat tuotteet jäävät useimmin kaupan hyllyille. Tämä kuitenkin koskee lähinnä isompia hankintoja; heräteostokset tai kahvikupposet eivät ikäväkyllä tunnu tuottavan ongelmia ostamisen puolesta.

En tiedä miksi, mutta olen tässä viimeaikoina hurahtanut täysin valkoiseen väriin. Ehkä se on sen puhtaus ja siisteys, mikä tekee minuun vaikutuksen. Valkoinen ei ole mielestäni ollenkaan tylsä väri, päinvastoin. Se antaa valtavasti mahdollisuuksia yhdistellä asuun erilaisia asioita ja värejä. Valkoisella saa helposti asusta joko siistin, mutta arkisen tai sitten todella juhlavan. Sitäpaitsi pidän eniten riittävän yksinkertaisesta tyylistä, mitä mielestäni valkoinen väri paljolti edustaa. Haluaisin yleisestikin kehittää omaa tyyliäni enemmän sellaiseen klassisen siistiin suuntaan ja valkoiset vaatteet/asusteet ovat ehkäpä aika olennainen osa sitä, mihin olen pyrkimässä. En seuraa ihmeemmin muotia, vaikka naistenlehtiä nautinkin lukea. Merkkitietouteni on kuitenkin suunnileen olematonta ja välillä tunnenkin olevani vähän ulkopuolinen tietyissä porukoissa, joissa kaikki ovat niin viimeisen päälle tyylitietoisia ja viimeisteltyjä. Ihailen suuresti kaikkia niitä, jotka pukeutuvat persoonallisesti ja tyylikkäästi, joilla siis on oma tyyli. Pelkkä kyky sommitella vaatteita yhteen ei kuitenkaan mielestäni riitä. Kaikista tärkeintä on se, että osaa pukeutua vaatteisiin, joissa tuntee itsensä varmaksi ja kauniiksi.

Vaatteilla on hämmästyttävän suuri vaikutus ihmisen olemukseen. Itse olen huomannut, että saan päivääni ihan eri tavalla energiaa kun olen sellaisissa vaatteissa, joissa viihdyn. Puhumattakaan siitä, jos joku vielä sattuu kehumaan ulkonäköäni! Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, ettei ulkonäölle annettaisi liian suurta roolia jokapäiväisessä elämässämme. Vaikka kauneudenhoito on tärkeää ennenkaikkea oman hyvinvoinnin ja mielialan kannalta, ei se saisi vallata liian suurta alaa elämästä. Kuten aikaisemminkin totesin, persoonallisessa tyylissä ehkä tärkeintä on oma viihtyvyys. Uskon nimittäin, että ulospäin kyllä näkyy, jos laittautuminen ei ole enää hauskaa vaan mieluumminkin pakkopullaa.

No, eilen pohdiskelin mm. näitä asioita unelmoidessani. Tässä siis nettisurffailuni tuloksia:








Shoulder Bag Chain Strap Convertible Leather/ DKNY




Tätä laukkua olen ihaillut Stockmannilla varmaan viime kesäkuusta asti. Mulla on sinne 200 euron lahjakortti ja olen ajatellut, että laadukas laukku ei ehkä olisi hullumpi sijoituskohde sellaiselle rahalle. En todellakaan ole mikään merkki-ihminen, mutta tämä laukku oli mun mielestä vaan todella tyylikäs ja kaunis. Taas kerran olen kuitenkin joutunut pettymään. Tänä syksynä ei Stockmannilla olekaan nimittäin tätä kyseistä mallia ja väriä näkynyt. Arvatkaa vaan ärsyttääkö?!






Chuck Taylor All Star White/Converse



Ah! Omat, aidot, valkoiset Converset... Haluan, haluan, haluan, haluan! Ainoa este minun ja näiden kenkien välillä on niiden huima hinta. Olen jo useamman vuoden verran käynyt sisäistä kamppailua siitä, voiko kangastennareista maksaa 75€. Nettikaupatkaan eivät ole tarjonneet näistä kengistä juuri sitä mun kokoa alennetulla hinnalla. Onko jollain vinkkejä??? Pikkuhiljaa olen siis päätymässä tulokseen, että jos todella haluan aidot Converset, on ainoa vaihtoehto viileästi pulittaa tuo suurehko summa. Ehkäpä siis lahja itselleni syksyn kirjoitusten jälkeen...?

LINDSAY FINE BRACELET/Mi Lajki





Tuubihuivi – valkoinen/Anna Field















iPhone 5/Apple




Ensin ajattelin, että ei ikinä koskaan mulle älypuhelinta, sehän on täysin turha. Isälläni, siskollani ja veljilläni on iPhonet ja tykästyn tähän laitteeseen päivä päivältä enemmän. Aikaisemmin en ollut tajunnut, miten monenlaisia sovelluksia puhelimeen saakaan. Olen kuullut esimerkiksi sellaisesta, millä voi kuvata vaatehuoneensa sisällön ja sen jälkeen suunnitella erilaisia yhteen sopivia asukokonaisuuksia. Tulisi kyllä tarpeeseen ja sovellus voisi osaltaan auttaa sekä oman tyylin luomisessa että vaatehuoneen sisällön karsimisessa. Tämä on kuitenkin sellainen hankinta, joka todellakin vaatii pitkällistä harkintaa. Salainen haaveeni onkin, että löytäisin sen esimerkiksi ylioppilaslahjapaketistani.







LADY DAU QUARTZ - Rannekello – valkoinen/Kienzle






BRASCO - Kellot – valkoinen/Triwa






WHITE RUSSIAN BRASCO - Urheilukellot – valkoinen/Triwa





Haluaisin, että seuraava kelloni olisi kultasävyinen. Ainoat kellot, jotka minulla on, ovat nimittäin täysin hopean värisiä. Tykkään, että kello on riittävän näyttävä muttei kuitenkaan liian pramea.


Näiden lisäksi löysin pari viikkoa sitten muistaakseni nelly.comista aivan ihanan kullan värisen helmisormuksen, johon rakastuin välittömästi. Tapani mukaan kuitenkin jätin asian hautumaan ja seuraavana päivänä sormusta ei enää löytynytkään mistään! Olen yrittänyt metsästää sitä kissojen ja koirien kanssa jo useammankin kerran, mutta se on yksinkertaisesti kadonnut jäljettömiin. Samoin kävi myös valkoiselle iltalaukulle, jonka bongasin samaan aikaan. Nyt se on teillä tietymättömillä.





Siinä siis hieman valkoisia haaveitani. Nyt on aika palata todellisuuteen, sillä vaikka kuuntelut ovatkin onnellisesti ohi, edessä on vielä maanantain englannin kirjallinen osio sekä ensi viikon perjantain ruotsin vastaava. Huomenna mulla on onneksi periaatteessa vapaapäivä (kiitos koeviikon). Kahdelta täytyy kylläkin mennä koululle ruotsin tenttiin. Näin ollen toivotan teille kaikille nyt oikein mukavaa ja rentouttavaa torstai-iltaa sekä oikein super hyvää yötä!


Kuulemisiin!






keskiviikko 12. syyskuuta 2012

AAAAAARGH

Yyh voisin itkeä tällä hetkellä niin kovaa! Kirjoitin ihan hullun pitkän postauksen ja näin sen eteen hirveästi vaivaa ja sitten bloggeri päätti ruveta kiukkuilemaan mun kanssa. Kuvat ei tahdo asettua ja teksti muuttaa fonttia ilman mitään käskyä. Oon aivan uupunut jo ja mua suoraan sanottuna v******a etten saa mun hengentuotosta ulos eetteristä. Puhumattakaan siitä, miten monta tuntia olen tänään sitä vääntänyt ja väsännyt. Tuntuu niin turhauttavalta vaan todeta, ettei auta kuin yrittää huomenna uudestaan.

Pikakuulumisina kuitenkin sen verran, että mun osalta on nyt toivottavasti kuuntelut ohitse lopullisesti ja ne ei ehkä kuitenkaan loppuviimein mennyt ihan niin huonosti kuin pelkäsin. Tai no, enkun avoimet meni kyllä huonommin kuin ikinä, mutta monivalinnat sain ainakin onnistumaan ihan mukavasti. En kuitenkaan haluaisi puhua pelkästään koulusta, ja sen takia mun tän päivän postauskin käsitteli ihan muuta aihetta. Bläääh ei tästä nyt tule yhtään mitään. Ehkä on parempi vaieta kun nyt tuntuu siltä, että tällä hetkellä ärsyttää ja turhauttaa yksinkertaisesti aivan liikaa.





Kaikesta huolimatta kauniita unia kaikille, kuulemisiin!

maanantai 10. syyskuuta 2012

The test is about to begin...

Hei taas!

Tulin taas pitkästä aikaa päivittelemään kuulumisia yms. Tuntuu todella, ettei aika ole vähään aikaan taas riittänyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Viikonlopun vietin taas Helsingissä vanhempieni ja sukulaisteni kanssa, ja lauantaina poikkesimme myös kesämökillä laittamassa kaikki paikat talviteloille. Se on aina jollakin tavalla vähän haikeata tajuta, että tämä on kesän viimeinen kerta kun ollaan mökillä. Lisäksi kaikki laiturin maihin vetämiset sun muut on melko raskaita puuhia ja olinkin ihan loppu kun lähdettiin paluumatkalle.

Paita/Bershka, Huivi/Gina Tricot, Farkut/Only, Huppari/Teejays (abihuppari)


 Abihuppari oli kyllä loistava valinta tuolle reissulle lämpöisyytensä vuoksi; enää ei todellakaan ole mikään kesä! Viime viikko oli melkoisen raskas monestakin syystä ja ehkä ennen kaikkea siksi, koska kirjoitukset alkoivat jo koputella ovella ihan toden teolla. Stressissäni olin varautunut, että junamatkan voi käyttää hyödyllisesti ruotsia ja englantia lukien, mutta junan lähdettyä liikkeelle tein taas kerran erään huomion. On nimittäin aivan turha luulo lukea Pendoliinossa yhtään mitään, junalla kun on sen verran paljon vauhtia että siinä touhussa saa itsellensä vain huonon olon. Perjantai-iltani kului toivomaani vähäisemmästä lukemisesta huolimatta tosi mukavasti.




Illallisena oli tarjolla läheisen sushiravintolan antimia. Oli ehkä parasta sushia, mitä olen ikinä syönyt!

Eilen lähdimme sitten jo heti aamupäivästä ajamaan kotia kohti. Mulla oli vielä jonkun verran kouluhommia tekemättä ja illallekin oli vielä suunnitelmia. Kävin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa aivan liian pitkään aikaan Bodybalancessa ja se oli aivan taivaallista. Tänään olen kyllä löytänyt taas itsestäni aika lailla lisää lihaksia, liikkuminen tuntuu siis heti alkuun aika hyvin :) Jumpan jälkeen minua odotti sunnuntaisauna, jonka jälkeen oli ihanan rento olo alkaa valmistautua tulevan viikon koitoksiin...

Kuten otsikko kertoo, tänään oli se päivä, jolloin syksyn ylioppilaskirjoitukset laukaistiin käyntiin. Itseni kohdalla se tarkoitti englannin kuullunymmärtämisen koetta. Meidän koulussa on niin paljon englannin kirjoittajia, että meidät jouduttiin jakamaan kahteen erään. Kuten saatoin perushyväntuurini perusteella päätellä, jäin siihen jälkimmäiseen osioon. Odottelin siis muiden raukkojen kanssa koulumme juhlasalissa reilun tunnin sitä, että itse pääsimme kuuntelemaan. No, kuten arvata saattaa, se ei ollut kovin mukavaa. Yritin kuitenkin asennoitua tilanteeseen mahdollisimman neutraalisti ja olla ajattelematta oikeastaan yhtään mitään. Viimein sitten puoli kymmeneltä meidät loputkin kutsuttiin salista kielistudioihin ja päästiin tositoimeen. Itse kuuntelu meni kyllä mun osalta suoraan sanottuna penkin alle. Koe tuntui vaikealta ja keskittymiseni herpaantui useamman kerran kovasta yrityksestä huolimatta.

Tuntuu todella ärsyttävältä, kun ihan tosissaan yrittää ja jännittää ja ponnistelee ja harjoittelee jotakin varten, eikä siitä huolimatta onnistu odotustensa mukaisesti. Ajattelin vain ennen sitä koetta, että haluan tämän menevän hyvin, mun on pystyttävä siihen. Lopulta tällaiset ajatukset ei kuitenkaan pelasta, sillä ikävä totuus on, että kuuntelu on tasan siitä hetkestä ja sen aikaisesta keskittymisestä kiinni. Harmikseni huomasin myös, että usein kun totesin ajatusteni olevan muualla, ne pyörivät juuri tässä yritä keskittyä! tee se! mun on pakko osata tää! Eli täysin turhaa!! Jos olisin sen ajan keskittynyt oikeasti kuuntelemaan, niin olisiko kuuntelun tulos erilainen?

Huomenna edessä on toinen aivan yhtä kamala päivä. Aamulla kahdeksalta on osallistuttava keskipitkän ruotsin kuullunymmärtämiseen. Toisaalta on todella ihanaa, että kokeet ovat jo näin pian ohi. Viikon päästä on nimittäin englannin kirjallinen osuus ja saman viikon perjantaina ruotsi. Enää vajaat kaksi viikkoa siihen, että olen vapaa. Siis ainakin vähäksi aikaa :D

Nyt alan lähteä taas Bodybalance-tunnille ja sitten alan valmistautua henkisesti huomiseen päivään. Pitäkää peukkuja, että menee paremmin kuin tänään!

Hauskaa maanantai-iltaa kaikille!