maanantai 10. syyskuuta 2012

The test is about to begin...

Hei taas!

Tulin taas pitkästä aikaa päivittelemään kuulumisia yms. Tuntuu todella, ettei aika ole vähään aikaan taas riittänyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Viikonlopun vietin taas Helsingissä vanhempieni ja sukulaisteni kanssa, ja lauantaina poikkesimme myös kesämökillä laittamassa kaikki paikat talviteloille. Se on aina jollakin tavalla vähän haikeata tajuta, että tämä on kesän viimeinen kerta kun ollaan mökillä. Lisäksi kaikki laiturin maihin vetämiset sun muut on melko raskaita puuhia ja olinkin ihan loppu kun lähdettiin paluumatkalle.

Paita/Bershka, Huivi/Gina Tricot, Farkut/Only, Huppari/Teejays (abihuppari)


 Abihuppari oli kyllä loistava valinta tuolle reissulle lämpöisyytensä vuoksi; enää ei todellakaan ole mikään kesä! Viime viikko oli melkoisen raskas monestakin syystä ja ehkä ennen kaikkea siksi, koska kirjoitukset alkoivat jo koputella ovella ihan toden teolla. Stressissäni olin varautunut, että junamatkan voi käyttää hyödyllisesti ruotsia ja englantia lukien, mutta junan lähdettyä liikkeelle tein taas kerran erään huomion. On nimittäin aivan turha luulo lukea Pendoliinossa yhtään mitään, junalla kun on sen verran paljon vauhtia että siinä touhussa saa itsellensä vain huonon olon. Perjantai-iltani kului toivomaani vähäisemmästä lukemisesta huolimatta tosi mukavasti.




Illallisena oli tarjolla läheisen sushiravintolan antimia. Oli ehkä parasta sushia, mitä olen ikinä syönyt!

Eilen lähdimme sitten jo heti aamupäivästä ajamaan kotia kohti. Mulla oli vielä jonkun verran kouluhommia tekemättä ja illallekin oli vielä suunnitelmia. Kävin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa aivan liian pitkään aikaan Bodybalancessa ja se oli aivan taivaallista. Tänään olen kyllä löytänyt taas itsestäni aika lailla lisää lihaksia, liikkuminen tuntuu siis heti alkuun aika hyvin :) Jumpan jälkeen minua odotti sunnuntaisauna, jonka jälkeen oli ihanan rento olo alkaa valmistautua tulevan viikon koitoksiin...

Kuten otsikko kertoo, tänään oli se päivä, jolloin syksyn ylioppilaskirjoitukset laukaistiin käyntiin. Itseni kohdalla se tarkoitti englannin kuullunymmärtämisen koetta. Meidän koulussa on niin paljon englannin kirjoittajia, että meidät jouduttiin jakamaan kahteen erään. Kuten saatoin perushyväntuurini perusteella päätellä, jäin siihen jälkimmäiseen osioon. Odottelin siis muiden raukkojen kanssa koulumme juhlasalissa reilun tunnin sitä, että itse pääsimme kuuntelemaan. No, kuten arvata saattaa, se ei ollut kovin mukavaa. Yritin kuitenkin asennoitua tilanteeseen mahdollisimman neutraalisti ja olla ajattelematta oikeastaan yhtään mitään. Viimein sitten puoli kymmeneltä meidät loputkin kutsuttiin salista kielistudioihin ja päästiin tositoimeen. Itse kuuntelu meni kyllä mun osalta suoraan sanottuna penkin alle. Koe tuntui vaikealta ja keskittymiseni herpaantui useamman kerran kovasta yrityksestä huolimatta.

Tuntuu todella ärsyttävältä, kun ihan tosissaan yrittää ja jännittää ja ponnistelee ja harjoittelee jotakin varten, eikä siitä huolimatta onnistu odotustensa mukaisesti. Ajattelin vain ennen sitä koetta, että haluan tämän menevän hyvin, mun on pystyttävä siihen. Lopulta tällaiset ajatukset ei kuitenkaan pelasta, sillä ikävä totuus on, että kuuntelu on tasan siitä hetkestä ja sen aikaisesta keskittymisestä kiinni. Harmikseni huomasin myös, että usein kun totesin ajatusteni olevan muualla, ne pyörivät juuri tässä yritä keskittyä! tee se! mun on pakko osata tää! Eli täysin turhaa!! Jos olisin sen ajan keskittynyt oikeasti kuuntelemaan, niin olisiko kuuntelun tulos erilainen?

Huomenna edessä on toinen aivan yhtä kamala päivä. Aamulla kahdeksalta on osallistuttava keskipitkän ruotsin kuullunymmärtämiseen. Toisaalta on todella ihanaa, että kokeet ovat jo näin pian ohi. Viikon päästä on nimittäin englannin kirjallinen osuus ja saman viikon perjantaina ruotsi. Enää vajaat kaksi viikkoa siihen, että olen vapaa. Siis ainakin vähäksi aikaa :D

Nyt alan lähteä taas Bodybalance-tunnille ja sitten alan valmistautua henkisesti huomiseen päivään. Pitäkää peukkuja, että menee paremmin kuin tänään!

Hauskaa maanantai-iltaa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Heippa kulti!
    Älä huoli. Eiköhän suurimmasta osasta tunnu aina kirjoitusten jälkeen, että olisi voinut mennä paremminkin. Se on sitä itsekriittisyyttä, jota sultakin löytyy ihan olan takaa. Pieni keskittymisenherpaantuminen ajoittain on ihan normaalia. Lisäksi kaikki kirjoittajat ovat mun facebookissa valitelleet vaikeaa koetta. Eli et ole yksin! Ja mikä tärkeintä, lause jonka olet kyllä kuullut jo tuhanteen kertaan; SE ON VAAN KIRJOTIUKSET. Onvarma että sulla meni ihan hyvin, ainakin just niin hyvin kun oli tarkoitettu. Onnea, nyt se on ohi! Kisses xxx

    VastaaPoista
  2. Heippa ihana! Kiitos paljon, ihanasti sanottu <3

    VastaaPoista
  3. muru kyl miä luulen et oikeesti se meni ihan hyvin sulla - oot hyvä ja nyt se on tehty ainaskii uu jee beibe <3

    VastaaPoista

Kerro, mitä on mielessäsi: