Pullapäivä

Minulla on jonkinasteinen pullatrauma. Lapsuuteeni ei erityisemmin kuulunut pullantuoksu tai köyhät ritarit. Kasvoin perheessä, jossa pulla oli todella todella todella harvinainen herkku ja pullamuistoni liittyvätkin enemmän vieraissa käymisiin kuin koulupäivän jälkeen pullantuoksuiseen kotiin palaamiseen (mikä oli kai oma fantasiani lapsena). Kotoa muistan ehkä yhden pullanleipomisepisodin sekä muutamat kaupasta ostetut puustit ja niiden päätymisen lopulta hyvin kuivahtaneina roskikseen. Yksi pulla on kuitenkin ollut poikkeus meidän perheessämme. Kerran vuodessa äiti osti kaupasta jokaiselle oman laskiaispullan ja niillä herkuteltiin kylmänä talvipäivänä arjen keskellä.

Lapsuudenkotini pullavastaisuus jätti minuun jälkensä. En ole uskaltanut leipoa pullaa kuin pari kertaa koko tähänastisen elämäni aikana, sillä olen pelännyt kriittistä vastaanottoa ja ehkä sitäkin enemmän omaa pettymystäni, jos tekeleistäni ei pidetä. Viikonloppuna kuitenkin ylitin pelkoni ja ylivarovaisuuteni ja tein sen, leivoin ihan oikeasti pullaa. Innostuin jopa niin paljon, että pyöräytin sekä yhden pellillisen korvapuusteja että toisen mitäpä muuta kuin laskiaispullia. Kokeiluni oli melko uskalias, sillä kyseessä on kuitenkin klassikkoleivonnainen. Maun siis tulisi olla mahdollisimman autenttinen ja kyllä sen pullan pitäisi näyttääkin ihan aidolta laskiaispullalta. Ja arvatkaa mitä: taisin onnistua! Tai ainakin maun puolesta, jos ei ulkonäkö välttämättä ollutkaan niin viimeisen päälle briljantti. Sainpa ihanat kehut myös meidän talouden laskiaispullafanilta (olin tosin ehtinyt avautua pullatraumastani jo Nikollekin, joten tiedä häntä perustuivatko kehut yksinomaan lopputuloksen laatuun).

Tämä laskiainen on muuten jokseenkin hämärä juhla minulle. Ei pelkästään se, että paastoon laskeutumisen juhla kruunataan tuhdilla pullalla, vaan ihan yleisestikin koko tämä laskiaispullakeissi. Kuuluuko siis pulla syödä laskiaissunnuntaina vai laskiaistiistaina? Vai onko tarkoitus nauttia ensimmäinen sunnuntaina ja vielä toinen tiistaina? Vai jopa kaikenkaikkiaan kolme kappaletta pullaa: sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina? Jos tiedätte ratkaisun tähän mieltäni askarruttavaan kysymykseen, niin kertokaa ihmeessä!

Niin ja vähän armoa vanhemmillenikin. En nimittäin lopulta tiedä, miten paljon lapsuuteni pullattomuuteen vaikutti myös se, että haavekuvastani huolimatta en tainnut itsekään välittää pullan mausta ihan hirveästi. Lisäksi olen aina, koko elämäni ajan, saanut pullasta närästyksen.

P.S. Laskin, kuinka monta kertaa mainitsin tekstissäni sanan pulla: 25. Mutta se onkin se juju. Annetaan pullan olla pulla ja unohdetaan paineet.

 Joka tapauksessa, oikein hyvää ja pullaista laskiaistiistaita!